Poliisilehti 2003/4

Internetin rasistisen materiaalin kitkemiseksi kaivataan uusia keinoja

Anssi Keränen


Internetiä käytetään yhä enenevässä määrin rasistisen ja muukalaisvihamielisen aineiston levittämiseen. Aineisto on hyvin monipuolista, sillä sisältö vaihtelee rasistisista vitseistä ja isänmaankorostuksesta aina tappouhkauksiin asti. Yleinen ongelma on, että rajaa laittoman ja laillisen materiaalin levittämisen välille on vaikea vetää.


Rasistista aineistoa sisältäviä internet-sivuja on helppo löytää hakukoneiden avulla, minkä lisäksi useille tällaisille sivuille on koottu linkkilistoja, joiden kautta pääsee vaivatta muille vastaaville sivuille. Sivujen kävijämääriä on lähes mahdotonta arvioida, mutta esimerkiksi yksistään tunnetulla skinisivulla Veri ja kunnia vierailee kuukausittain noin 7000 kävijää.

Eriasteista
rasismia

Tampereen yliopiston tutkija Anna-Maria Pekkinen on kartoittanut rasistista nettiaineistoa. Hänen tutkimuksensa mukaan lievimmästä päästä ovat isänmaallisten puolueiden ja liittojen sivut, joissa ihannoidaan Suomea ja suomen kieltä. Yhteisenä viestinä näillä sivuilla tuntuu olevan se, että monikulttuurisuus on huono asia Suomelle.

Astetta pahempia ovat skinhead-ryhmien sivut, joissa on usein paljon väkivaltaista aineistoa. Sivuilla saatetaan myös kannustaa rikolliseen toimintaan.

Huhtikuun ryhmä puolestaan on kerännyt sivuilleen sellaisia suomalaisia julkisuuden henkilöitä ja poliitikkoja, jotka ovat toimineet rasistien mukaan väärin. Häpeäpuuhun joutumiseen on riittänyt, että henkilö on puolustanut julkisuudessa ulkomaalaisia, adoptoinut ulkomaisen lapsen tai mennyt naimisiin ulkomaalaisen kanssa.

Kolmantena ryhmänä Tampereen yliopiston tutkimuksessa on erotettu yksittäisten henkilöiden ylläpitämät sivut. Esimerkki tällaisesta on vaikkapa Pekka Siitoimen sivut. Oma mielenkiintoinen ryhmänsä on skinituotteita myyvät verkkokaupat.

Hyvin tyypillistä rasistisille sivuille on, että mitä pahempaa ja väkivaltaisempaa materiaali on, sitä paremmin tekijät peittävät jälkensä. Esimerkiksi skinisivuilla toimitaan täysin anonyymisti.

Kehen rasismi sitten kohdistuu? Anna-Mari Pekkisen mukaan suurin osa internetin rasistisesta sisällöstä kohdistuu tummaihoisiin ihmisiin. Kakkossijan jakavat arabit ja muslimit yhdessä juutalaisten kanssa. Esimerkiksi skinisivuilla esiintyy paljon sellaisia näkemyksiä, joissa juutalaisvainot kiistetään kokonaan.

Kohteen omat näkemykset
puuttuvat palstoilta

Reaaliaikaisista keskustelupalstoilta ja verkkolehtien yleisönosastoilta rasistinen keskustelu puuttuu lähes kokonaan, mutta sen sijaan ei-reaaliaikaisissa chateissa keskustelua käydään sitäkin vilkkaammin.

- Keskustelunaiheet vaihtelevat suuresti, ja osa keskustelusta on ihan asiallistakin. Monesti rasistiset kommentit tyrmätään chatissa tyhminä ja lapsellisina. Huomattavaa kuitenkin on, että itse keskustelun kohteen omat kertomukset ja kokemukset arkipäivän rasismista puuttuvat palstoilta täysin, Anna- Maria Pekkinen toteaa.

Hyvin todennäköistä myös on, että chatissa pyritään luomaan kontakteja. Privaatissa keskustelu on sitten vielä paljon kovempaa.

Sananvapaus vastaan
rasistinen propaganda

Kihlakunnansyyttäjä Mika Illman kertoi, että Suomessa on ollut vain yksi ennakkotapaus, jossa on langetettu tuomio rasistisen aineiston levittämisestä internetistä. Tässä tapauksessa katsottiin, että avoimen levityskanavan kautta tapahtunut toiminta täytti rikoslain 11 luvun 8 §:n kiihottaminen kansanryhmää vastaan ehdot.

- Lähtökohtana on sanan- ja ilmaisunvapauden kunnioittaminen. Näin ollen raja laittoman ja laillisen materiaalin levittämisen välille on vaikea vetää. Ulkomailla on ennakkotapauksia, joiden mukaan vakavan propagandan kohdalla ei ole estettä puuttua sananvapauteen. Sama pätee myös meillä Suomessa, Mika Illman painottaa.

Oma ongelmansa muodostuu siitä, että suomalainen nettiaineisto on usein peräisin ulkomailta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on huomattavasti laajempi ilmaisunvapaus eivätkä viranomaiset voi puuttua rasistiseen aineistoon. Näin olen Yhdysvalloista levitetyn aineiston rajoittamiseksi ei oikeastaan ole olemassa mitään keinoja.

Ylikomisario Pia Holmin mukaan viime vuonna tutkinnassa oli kolme tapausta, joissa kyse oli kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tutkittavien tapausten vähyys hämmästyttää. Rikosoikeudelliset keinot puuttumiseen ovat olemassa. Myös tekninen välineistö mahdollistaa puuttumisen internetin rasistiseen aineistoon, vaikkakin aineiston alkuperän jäljittämisessä on edelleen ongelmia.

- Keskeinen kysymys onkin tässä puuttumiskynnyksen madaltaminen, suunnittelija Mikko Cortés Téllez opetusministeriöstä painottaa.

Palveluntarjoajan
vastuu

Kun mietitään palveluntarjoajan vastuuta verkossa olevasta lainvastaisesta materiaalista, on lähtökohtana se, että puhtaasti teknisen roolin omaava välittäjä ei ole vastuussa verkon sisältämästä materiaalista, mikäli välittäjän ei voida omalla tietoisella toiminnallaan katsoa myötävaikuttaneen materiaalin levittämiseen. Operaattorin asiakkaat vastaavat aina itse levittämästään aineistosta.

Palveluntarjoajan tulee kuitenkin poistaa laiton materiaali ylläpitämiltään sivuilta, jos hän saa siitä tiedon. Keskustelupalstoilla kyseisen ryhmän tuottaja seuraa keskustelua satunnaisesti ja poistaa sieltä joitakin viestejä. Yleisöltä tulleet vihjeet ovatkin tärkeitä laittoman materiaalin kitkemiseksi internetistä.

Rikoslaki ei kuitenkaan ole ainoa lähestymistapa, vaan yhteisöillä on myös muita normistoja itsesääntelyä varten. Lakimies Mikko Niva TeliaSonera Finlandista korostaa, että operaattoreilla on käytössä oma netiketti, mutta silti palveluntarjoajille kaivataan yhtenäisiä ja selkeitä pelisääntöjä asiaan.

Anna Hakonen



« Takaisin | Tulostettava versio