Eduskuntavaalit 1999 värittävät alkuvuotta

3.1.1999

Pesen pyykkiä

On sunnuntai. Juhlat ovat päättyneet. Viimeiset vieraat, ystäväni Pirkko Leino-Kaukiaisen ja Yrjö Kaukiaisen saattelin äsken Helsinkiin. Minna, Seppo ja lapset lähtivät myös ajamaan kohti Oulua.

Olen yksin sotkuisessa lääninhallituksen yläkerrassa, jossa ainoa siisti paikka löytyy pienestä työhuoneestani ja omasta makuuhuoneestani. Kaikissa muissa huoneissa on uuden vuoden 1999 iloisen vastaanoton kaaos. Paljailla lattioilla on roskia ja tahroja. Matot ja osa huonekaluista on siirretty varastoihin. Huomenna tiloja ryhdytään puunaamaan puhtaiksi. Siivous vie useamman päivän.

Ryhdyin heti vieraiden lähdettyä pesemään pyykkiä. Pyykkikoneen pyöriessä on hetki aikaa kirjoittaa. Maria Ahlstedt on runoillut tämän uuden vuoden 1999 alun kunniaksi erinomaisesti sopivat mietteet:

”Vuosi koskemattomana

                        edessäsi.

Odottamassa

           että elät sen täyteen

                        hyviä päiviä.

Hilpeitä ja toimeliaita

haaveellisia ja hiljaisia.

Onnellisia hetkiä työssä

                       ja levossa.

Päivä kerrallaan

            täyteläisenä aamusta

                        iltaan.”

Tämän vuoden tekee ainutlaatuiseksi se, että vanha vuosituhat jää historiaan. Millenium panee ajattelemaan, miten ainutkertaista on kokea ja elää vanha ja uusi vuosituhat. Isovanhempani ovat kokeneet vuosisadan vaihtumisen, mutta vuosituhat vaihtuu meidän ajanlaskumme aikana vasta ensimmäisen kerran. On monta syytä elää tämä vuosi 1999 täyttä elämää ja hyviä päiviä.

1040 hengen kutsut

Eilisellä, järjestyksessä toisella Itä-Suomen läänin maaherran uuden vuoden vastaanotolla täällä Mikkelissä oli yhteensä 1040 henkeä. Tunnelma oli välitön ja iloinen. Minna ja Seppo osallistuivat juhlia ennen pidettyyn lehdistötilaisuuteen. Seppo on kehitysbiologian professorina Oulun yliopistossa, mikä savolaiskarjalaisesta näkökulmasta ei ole paras mahdollinen paikka, ja on  suoraan sanoen kilpailijaleirissä.

Täällä Itä-Suomessa erityisesti Oulun yliopistoa ei saisi mitenkään kehua eikä ainakaan käyttää esimerkkinä. Olen tähän syntiin ehtinyt jo langeta ja herättänyt Savon Sanomissa julkista pahennusta.

Ehkä ei ole kovin laajasti tiedotusvälineiden tiedossa, että Kuopion ja Oulun yliopistot tekevät yhteistyötä, mikä mielestäni on erittäin järkevää ja erinomainen asia. Suomen yliopistot ovat kansainvälisessä kilpailussa tosi pieniä. Pärjätäkseen niiden on kyllä tiivistettävä yhteistyötä myös keskenään. Lehdistötilaisuudessa Seppokin innostui puhumaan yliopistojen ja tutkijoiden yhteistyön puolesta. Seppo - kuten kaikki muutkin luonnontieteilijät - katselee näitä yhteistyöasioita tutkijana maailmanlaajuisesti eikä minkään maakunnan tai kunnan vinkkelistä.

Moni toimittaja huomasi lehdistötilaisuudessa, että olin pahoittanut melkoisesti mieleni kruunuvarkaus- ja kaljasaluunajutuista, jotka Savon Sanomien Kimmo Halonen oli kirjoittanut.  Olisihan Savon Sanomat voinut käyttää senkin kalliin palstatilan asialliseen jutuntekoon vaikkapa niistä lääninhallituksen yhteiskunnallisista tehtävistä, jotka koskevat kansalaisten peruspalvelujen valvontaa Itä-Suomessa.

Asiallista tietoa oikeista asioista saa harvoin läpi missään tiedotusvälineissä. Olen miettinyt usein johtuuko se siitä, etteivät toimittajat sen paremmin kuin valtaosa kansalaisistakaan tunne läänien nykyisiä tehtäviä. Jos kansalaiset joutuvat ongelmiin saamiensa peruspalvelujen kanssa, silloin lääninhallituksen tehtävä on auttaa. Nämä kansalaiset eivät yleensä pidä julkista meteliä omista asioistaan, mutta kansalaisten lääninhallitukseen tekemät kantelut ja valitukset ovat lisääntymään päin. Lääninhallitukset ovat kansalaisten peruspalvelujen tason valvojia. Se ei ole kaikille vielä kirkastunut.

Lääniuudistuksesta eivät kaikki ole vielä selvinneet henkisesti ja torjuvat lääninhallituksen jo sananakin. Monen mielestä Itä-Suomen kolmen maakunnan kokoinen lääni on toiminnallisesti mahdottomuus. Erityisen ärhäkkäitä arvostelijoita on maakunta- ja paikallislehtien toimituksissa: Keskisuomalaisessa, Ilkassa ja Karjalaisessa sekä Karjalan maassa. Lehdet pitävät yllä alueellista identiteettiä eivätkä katsele hyvällä organisaatioita, jotka rikkovat heidän omia reviirejään.

Itä-Suomen lääninhallitus kolmen maakunnan organisaationa koetaan uhkana. Fiksuimmat tietysti tiedostavat, ettei täällä yksikään maakunta pärjää yksin, mutta liian paljon on kuitenkin myös niitä, jotka ylläpitävät vääränlaista itsenäisyysintoilua ja eristäytymislinjaa.

Iloiset itäsuomalaiset

Itse juhlissa oli siis lämmin ja kodikas tunnelma. Niin se on, että vieraat itse tekevät aina juhlista juhlan.  Iloisessa väkijoukossa saattoi nähdä veteraaneja, kuntien edustajia, yrittäjiä, hyväntuulista maaherra Olavi Martikaista ja rouva Anna-Liisaa, ministeri Jouni Backmania ja puoliso Anjaa, Annika ja Pauno Pohjolaista, isä Elias Huurinaista ja rouva Pirjoa, luontokuvaaja Juha Taskista, piispa Voitto Huotaria ja Irene-rouvaa, kirjailija Laila Hietamiestä, maaherra Juhani ja rouva Marjukka Kortesalmea, Riitta Mylleriä ja Mirja Ryynästä miehensä kanssa, muusikko Pave Maijasta ja rouva Liisaa sekä aina karjalaisen välitöntä ja säteilevää taiteilija Sari Kaasista.

Juhlaväki näytti viihtyvän ja huumori kukki. Mahtavasta puheensorinasta ja naurusta päätellen kaikilla oli hauskaa. Kuopion kaupungin edustajat saivat minutkin ensimmäisen kerran nauramaan makeasti pitkästä aikaa, kun Pekka Kantanen vitsaili hyväntuulisesti tervehtiessämme, että he olivat tulleet nyt tosi suurella joukolla hakemaan sen kattokruunun takaisin Kuopioon.

Myös Kuopion Kauppakamarin toimitusjohtaja Matti Niiranen virnisti olevansa juonessa mukana. Paras olisi tietysti ollut minunkin panna koko juttu ajat sitten leikiksi. Huomasin illan kuluessa ottaneeni koko asian aivan liian raskaasti kuten koko tämän työnikin.

Panin huvittuneena myös merkille, että monet todella kävivät illan mittaan katsomassa kuuluisaa ryöstettyä kattokruunua ja totesivat petetyn oloisina, ettei se sitten oikeasti ollutkaan Kuopion lääninhallitusrakennuksen suuren salin komea kruunu vaan joku muu vaatimaton häkkyrä.

Toinen julkinen ihmetyksen aihe oli tietysti se kuuluisa kellarissa oleva kaljasaluuna. En itse ole toistaiseksi käynyt lainkaan edes katsomassa koko paikkaa. Niin paljon asia on minua jurppinut. Juhlien aikana se olisi muutenkin ollut mahdotonta, sillä ovella ja kapeassa rappukäytävässä oli koko ajan pitkä jono uteliasta juhlaväkeä pyrkimässä tuohon tupaten täyteen pieneen kellarikoppiin.

Oluttarjoilun suosio oli siis taattu. Kellariin jonotettiin ja kellarista vääntäytyi myös koko ajan pois katkeamaton jono hyväntuulista väkeä, joka otsaansa pyyhkien ja hikisenä haukkoi henkeään ja leyhytteli vaatteitaan. Tila oli niin ahdas ja kuuma ja täynnä väkeä, ettei siellä pystynyt kukaan olemaan pitkää aikaa. Tunnelma kellarissa oli puheiden mukaan kuitenkin juuri siksi erityisen intiimi ja hilpeä. Oli kuulemme pakko olla melko sylikkäin, mikä herätti poikkeuksellisia ilon, onnen ja läheisyyden tuntemuksia.

Paha mieleni Kuopion kruunujutusta ja olutkellarista häipyi vieraiden päivittelyyn, että kaikesta sitä toimittajat juttuja tekevät. Kumpaakin juttua luonnehdittiin totuuden vastaiseksi ja vahvasti väritetyksi. Kyllä kansa tietää.

Sihteerini Raija Hirvonen joutui maaherra Juhani Kortesalmen aikana usein oikaisemaan asioita yleisönosastolla, jos lääninhallituksesta kirjoitettiin vääriä tietoja. Tämäntyyppisiä juttuja minä en kuitenkaan pane kenenkään oikomaan. Täytyy luottaa ihmisten arvostelukykyyn ja siihen, että tosiasiat tulevat aina ennemmin tai myöhemmin ilman yleisönosastokirjoitteluakin ilmi.

Vilhu maalasi kauniin sielun maiseman

Maine kasvaa. Maaherran elämä näyttäytyy täältä idästä kadehdittavan eksoottisena julkisuuteen, vaikka varsinainen virkatehtävä onkin väritön ja byrokraattisen arkinen. Olen tänä lyhyenä aikana ollut maaherrana julkisuudessa Mikkelin miesklubin, miljoonasaunan, kruununvarkauden ja kaljasaluunan takia.

Täällä on liian vähän oikeita asioita uutisoitavaksi, kun tänne uutena naamana töihin tulleena pääsen näin häikäisevän julkisuuden kohteeksi. Toinen syy on se, ettei tämä porukka julkisuudessa puhu eikä kirjoita toisistaan mitään poikkipuolista. Tänne jääneet tuntevat toistensa kanssa syvää veljeyttä ja sisaruutta puoluekantoihin ja säätyyn katsomatta.

Myös täältä Helsinkiin ja maailmalle muuttaneisiin suhtaudutaan erityisellä kunnioituksella ja ylpeyttä tuntien. Kaikki osaavat luetella täällä syntyneet suuruudet: Erkki Liikanen, Olli Rehn, Paavo Lipponen, Heikki Kinnunen ja niin edespäin. Jos olet syntynyt, kasvanut ja käynyt täällä kouluja, olet yksi täältä koko ikäsi. Muut ovat muuttaneita. Vaikka asuisit täällä 20 vuotta, et kuulu oikeasti joukkoon. Näin moni on minulle tilittänyt omakohtaisia kokemuksiaan.

Olen monen kanssa pohtinut, onko tämä asenne yksi suuri este koko Itä-Suomen kehitykselle. Olen itse asunut niin monessa paikassa, että uskon osaavani arvioida tilannetta melko objektiivisesti. Kun oma sukuni on joutunut jättämään kotinsa rajan taakse, olen minäkin tottunut elämään koko elämäni aina uusilla ja uusilla paikkakunnilla. Olen oppinut myös tarkkailemaan paikkakuntien eroja.

Tampere on kaupunki, joka alkoi kehittyä ripeästi 1800-luvun lopulla teollistumisen seurauksena ja on aina tottunut muuttajiin. Kukaan ei Tampereella kysy, mistä olet kotoisin. Sitä ei kysytä myöskään entisissä kotikunnissani Ylöjärvellä eikä Nurmijärvellä saati sitten Vantaalla. Kaikilla näillä paikkakunnilla on totuttu suuriin määriin uusia tulokkaita ja heidät myös hyväksytään ystäviksi ja naapureiksi. Täällä Itä-Suomessa sitä vastoin muuttajat pysyvät koko ikänsä tänne muuttaneina, koska tänne muuttaminen on toistaiseksi niin poikkeuksellista. Sopeutuminen tänne ei ole helppoa.

Melko vauhdikas on maaherrakauteni alku, mikäli lehtiin on uskomista. Nyt alkaa minuakin ihan oikeasti jo huvittaa nämä tarinat. Pirkko ja Yrjö Kaukiainen sekä Minna ja Seppo nauroivat kippurassa, kun valotin heille näitä juttuja ja kokemuksiani. ”Ei täällä Itä-Suomessa edes byrokraateilla ole ikävystyttävää eikä tylsää”, he ulvoivat.

Oli mukava nähdä iloisia itäsuomalaisia, savolaisia ja karjalaisia. Tavalliset ihmiset täällä ovat sydämellisiä, vaikka sisäpiirit ovat sisäänlämpiäviä. Myös vantaalaiset tulivat uuden vuoden juhliini joukolla ja toivat tuliaisiksi Risto Vilhusen maalaaman muotokuvani. Se kuvasi seesteistä sielun maisemaa, ei niinkään minua. En ole istunut Vilhun mallina päivääkään. Kullalla maalattu säteinen tausta teki taulusta melkein ikonin. Vilhu arvostaa taiteen vanhoja mestareita ja klassista perinnettä, mikä näkyy myös usein hänen omassa tuotannossaan.

12.1.1999

Hallintoministeri Jouni Backman syventäisi aluehallinnon uudistusta

Olin tänään maaherra Heikki Kosken kanssa Helsingissä tapaamassa hallintoministeri Jouni Backmania. Keskustelimme aluehallinnon tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Tärkeää olisi viedä uudistusta eteenpäin myös eduskuntavaalien jälkeen laadittavassa uudessa hallitusohjelmassa.

Backman kertoi itse haluavansa jatkaa aluehallinnon uudistusta. Paljon riippuu siitä, millainen eduskuntavaalien jälkeinen muodostettavan hallituksen ohjelma tulee olemaan.

Vuoden 1995 hallitusohjelman mukaan toteutetut uudistukset lääninhallinnossa ja TE-keskusten perustaminen oli linjattu itse ohjelmaan kovin niukkasanaisesti. ”Lääninhallitusten, piirihallintoviranomaisten ja maakuntien liittojen toimialoja ja tehtäviä selkeytetään ja päällekkäisyydet poistetaan. Samalla vähennetään tuntuvasti organisaatioiden määrää.”  Lisäksi maakuntien liittojen toimintaa aluevastuullisena kuntien yhteistoimintaorganisaationa päätettiin selkeyttää.

Erityisesti keskusta on omassa vaalitaistelussaan nyt moittinut suurläänien muodostamista ja vaatinut suurläänien purkamista ja paluuta entisiin maakuntalääneihin.  Suhtautuminen on edelleen häkellyttävän tunteenomaista. Tosiasioista ei juurikaan keskustella eikä siitä, mitä eri organisaatiot tekevät nykyisin. Läänit ovat keskustapuolueessa inhottava mörkö, jonka listimisellä poliitikko pääsee aina julkisuuteen. Pomminvarmasti pääset lehtiin ja TV-uutisiin, jos vaadit läänien lakkauttamista.  On tämä suomalainen politiikka ja uutisointi nykyisin kyllä hirvittävän köyhää. Asiallista keskustelua hallinnon kehittämisestä on täysin mahdoton käydä.

Omien pienten läänien jatkuva kiihkeä kaipuu on mielestäni suorastaan estänyt maakunnan liittoja ottamasta niille jo laillistettua asemaa ja alueellista kehittämistehtävää. Eikö nyt pitäisi nostaa maakuntien omaa voimaa eikä itkeä pienten maakuntaläänien perään? Itä-Suomi ei nouse valtionhallinnon toimin vaan Itä-Suomen omin voimin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että itäsuomalaisten on itse otettava ohjat käsiinsä eikä odotettava, mitä Helsingistä valtionhallinnosta kulloinkin tarjotaan.

Keskustelussa olisi myös syytä muistaa, etteivät läänit kilpaile maakuntaliittojen kanssa eivätkä ole maakuntien oman itsenäisen toiminnan esteenä. Ei lääninhallituksilla ole maakuntaliittojen kanssa sellaisia päällekkäisiä tehtäviä, mitä yleisesti luullaan. Tästä aiheesta keskustelijat eivät itse tunne tosiasioita. Kyse on pelkästä poliittisesta liturgiasta, kun muuta ei osasta.

Valtionhallinto on valtionhallintoa. Maakuntahallinto perustuu kuntien tahtoon ja on juuri niin vahva kuin kuntien yhteistyö. Maakunnilla ja kunnilla on kaikki mahdollisuus tehdä yhteistyötä ja linjata asiat uudella tavalla. Mikään ei ole esteenä. Tarvitaan vain oma näkemys ja tahto.

Maakuntaliittojen on itse otettava niille kuuluva valta. Ei sitä ainakaan Itä-Suomen lääninhallitus ole estämässä. En aio tässä tehtävässä koskaan antautua yhdenkään maakuntajohtajan kanssa mihinkään julkiseen väittelyyn tai riitelyyn. Etelä-Savon Hannu Vesa on jo pari kertaa yrittänyt tosissaan haastaa, mutta en ole ollut huomaavinanikaan. Tunnen Hannun 1970-luvulta liian hyvin. Ei ollut niin pientä porukkaa, ettei Hannu olisi ollut oppositiossa. Minulla ei ole maaherrana mitään syytä kiistellä maakuntajohtajien kanssa. Yritän olla yhteistyön rakentaja. Se on minun missioni.

Maakuntaliitoilla heikko itsetunto

Paluuta entiseen ei ole. Samaan aikaan ei voi haikailla vahvan valtionhallinnon ja itsenäisen maakuntahallinnon perään.  Maakunnan liittojen heikkoa itsetuntoa osoittaa se, että suurläänien pelätään edelleen murentavan oman maakunnan identiteettiä. Maakunnat eivät sitoudu toistensa kanssa yhteistyöhön sydämellään. Myöskään alueellisen yhteistyön puolesta ei liputeta aidosti.

Lapin ja Oulun lääneissä mitään muutosta ei alueellisesti ole tapahtunut vuoden 1938 jälkeen. Väestöltään nämä läänit ovat pieniä. Itä-Suomen lääninhallituksen mukaisella toimintatavalla Lappi ja Oulu olisi helppo yhdistää toimivaksi verkko-organisaatioksi yhteisen johdon avulla. Samalla saataisiin varsinaisesta asiantuntijaorganisaatiosta nykyistä vahvempi. Tällaista vaihtoehtoa ei tietysti voi edes ottaa puheeksi, koska näiden lääninhallitusten toimintatavan malli on edelleen hyvin perinteinen ja vanhakantainen. Molemmissa on ylisuuri hallinto kansliapäällikköineen.

Valtionhallinnossa verkostomainen työskentely ja johtaminen on kovin tuntematon käsite. Itä-Suomen lääninhallitus sai lääninuudistuksen yhteydessä virallisesti ministeri Jouni Backmanilta erityisluvan muodostaa tietotekniikkaa hyödyntävä kolmen toimiston verkko-organisaatio yhden johdon alaisuuteen. Tämän mielenkiintoisen haasteen vuoksi ylipäätään asetuin tähän tehtävään ehdolle. Sen olen monta kertaa ehtinyt jo kirjoittaa näihin päiväkirjoihini.

Länsi-Suomen läänin alue on heterogeeninen. Siellä myös maakuntien yhteistyö on heikkoa. Pohjanmaan rannikon maakuntaliitot eivät edes maakuntaliittoina ole luontevia kokonaisuuksia. Kielipolitiikka monimutkaistaa ratkaisumallit. Nykyiset lääninhallituksen tehtävät olisi kuitenkin mahdollista hoitaa erittäin hyvin verkossa myös lännessä.

Itse vierastan lännen nykyistä mallia, jossa johto ja hallinto on keskitetty Turkuun. Olisin rakentanut itse länteen selkeitä hajautettuja verkostoja, sillä verkostot tukevat sekä alueellisuutta että paikallisuutta. Organisaatio saa verkoista voimaa. Asiantuntijuus vahvistuu ja samalla myös maakunnalliset erityispiirteet voidaan ottaa tehokkaasti huomioon.

Ei valtionhallinto lääninhallitusten muodossa rajoita maakuntien identiteettiä eikä toimintavapautta. Kaikki maakuntaliitot ja toimijat eivät ole sitä valitettavasti hoksanneet. Etelä-Suomessa mitään Länsi-Suomen kaltaista kritiikkiä ei ole syntynyt. Etelässä eivät tällaiset simppelit hallinnolliset pikku jutut juuri ketään kiinnosta. Pääasia etelässä on, että lääninhallitukset hoitavat lakisääteiset tehtävänsä tehokkaasti, hyvin ja ripeästi. Näinhän se pitäisi olla muuallakin maassa. On ajan haaskausta märehtiä uupumukseen asti hyvän, toimivan ja palvelevan hallinnon yhteydessä tunteeseen vetoavia identiteettikysymyksiä.

Kukaan ei Etelä-Suomessa pelkää, että etelän maakuntien identiteetti järkkyy maan suurimman, Etelä-Suomen lääninhallituksen toiminnasta. Kymenlaakso ja Kanta-Häme tosin ovat valppaina, sillä ne yrittävät saada Hämeenlinnaan ja Kouvolaan Etelä-Suomen suuresta lääninhallituksesta mahdollisimman mittavan virkapotin ja pr-arvoa. Etelä-Suomen lääninhallituksella on suurlääneistä paras työrauha juuri siitä syystä, että etelässä tosiasiat tunnetaan paremmin kuin muualla. Olisiko kyse peräti tietotason eroista?

Etelä-Suomen lääninhallituksen Helsingin toimistoa tullaan SM:n vaatimuksesta ajamaan alas. Kaikki merkit viittaavat siihen. Tämä hankaloittaa työskentelyä. Valvonnassa se tulee pidentämään virkamatkoja, koska Hämeenlinnasta on matkaa pääkaupunkiseudun suuriin kaupunkeihin. Tehtävien keskittäminen Hämeenlinnaan näyttää olevan kiveen hakattu, olivat asiakkaat ja valvottavat sitten missä tahansa. Ristiriitaista on, että samaan aikaan vaaditaan, että hallinnon tulee olla tuottava ja tehokas!

Tosiasiassa Helsingissä asuvat lääninhallituksen virkamiehet matkustavat päivittäin Hämeenlinnaan valvomaan sieltä pääkaupunkiseudun asioita. En pidä tätä työskentelymallia kovin järkevänä, mutta se on nyt SM:n virkamiesjohdon tahto! Missään muualla kuin valtionhallinnossa ei ole varaa moiseen tehottomuuteen.

Itä-Suomen läänin alue on toimiva kokonaisuus

Itä-Suomessa kolmen maakunnan lääni on homogeeninen ja myös luonnollinen yhteistyöalue. Itä-Suomessa ei ole mitään syytä harkita tämän valtion aluehallinnon kokonaisuuden pirstomista. Se olisi taaksepäin menoa. Uusista suurlääneistä Itä-Suomi on luontevin ja paras.  

Itä-Suomen lääni ei ole mitenkään väkinäisesti pakkosynnytetty suurlääni vaan maakuntien luonnollinen yhteistyöalue. Itä-Suomen lääninhallituksen missio vahvasta yhteistyön Itä-Suomesta edesauttaa omalta osaltaan alueellisten ja paikallisten toimijoiden sekä maakuntien yhteistyön vahvistumista. Työ on kyllä kuin vetäisi kivirekeä. Erityisesti Pohjois-Karjalan sanomalehdet ovat edelleen koko ajan Itä-Suomen lääniä vastaan. Ne eivät näe levikkialueitaan pidemmälle ja pitävät edunvalvontana vastustaa kaikkea ylimaakunnallista ja yhteistyötä.

Hallintoministeri Jouni Backman piti keskusteluissamme 12.1.1999 aluehallinnon jatkuvaa kehittämisestä erittäin tärkeänä. Työ tulee myös seuraavalla hallituskaudella jatkumaan, mikäli eduskuntavaalien tulos antaa siihen mandaatin. Aluehallinnon toimintamahdollisuuksia tulee parantaa. Ohjaavien ministeriöiden yhteistyötä on tehostettava. Valtion aluehallinnon aluejakoihin ei seuraavalla hallituskaudella Backmanin mielestä ole syytä tehdä muutoksia.   

Paukkupakkasista etelän aurinkoon

Olen huomenna lähdössä peräti 11 päivän lomamatkalle Playa del Inglesiin. Suomessa on koko tammikuun ollut paukkupakkasia. Mikkelissä mitattiin tällä viikolla -25 C. Mukavaa nähdä taas aurinko. Olen tehnyt töitä koko viikon melkein poikkeuksetta päivät ja yöt klo 3 asti, että saisin kaikki työruuhkat purettua ja urakat tehtyä ennen lomaa.

Työtoverini koulutuspäällikkö Ulla-Maija Suuniittu tulee lomani lopulla viikoksi samaan paikkaan, joten saan myös erittäin hyvää seuraa. Yhdessä on jo vannottu, että kaikista työasioista vaietaan täysin. Ostan uudet vesivärit ja ajattelin maalata. Kirjoja otan mukaan vain yhden takuuhauskan: Arto Paasilinnan ”Hirttämättömien lurjusten yrttitarhan”. Olen päättänyt hölkätä ja kävellä ainakin 20 kilometriä joka päivä ja laittaa kaikki ruuat itse, että varmasti tiedän syöväni terveellisesti.

Toistan Itä-Suomen mahdollisuuksia

Viimeiseen asti kalenterissa oli erilaisia tapaamisia. Pellervo haastatteli tammikuun 7.päivänä Helsingissä Itä-Suomen tulevaisuudesta. Olen antanut tästä aiheesta kymmeniä haastatteluja. Korostin taas samoja tärkeitä vahvuuksia ja mahdollisuuksia: puhdasta luontoa, monipuolista koulutusta, tehtäviin sitoutuneita ihmisiä, yrittäjyyttä, luomutuotantoa, metsiä, rauhaa, tilaa, aikaa, maaseutua ja matkailun mahdollisuuksia sekä Venäjän läheisyyttä. Nämä ovat ne luontaiset vahvuudet, joita Itä-Suomessa on. Ne vahvuudet ovat ja pysyvät ja niitä olisi vaan rohkeasti hyödynnettävä.

Etätyö ja tietotekniikka tulevat avaamaan täysin uusia ulottuvuuksia. Venäjän läheisyys tarjoaa miljoonamarkkinat. Hauska yksityiskohta oli, että tapaamisemme oli ravintolassa ”Hullu kukko”. Laskin sen Pellervon toimituksen huumorintajulle suureksi plussaksi.

Maaherrat kokoontuivat tammikuun 8.päivänä, joten minulla oli Helsingissä monen päivän työputki. Mikkelissä oli ennen lomaa vielä Työväen Näyttämöpäivien hallituksen ensimmäinen kokous. Tarja Halonen on ollut näyttämöiden liiton puheenjohtaja. Olen lupautunut vetämään Mikkelissä näyttämöpäivien hallitusta. Tehtävä on todella mieleinen. Kukapa meistä ei olisi ainakin haaveissaan joskus ollut näyttelijä? Minun yksi toistuva hauska painajaisuneni liittyy näyttelemiseen. Olen unessa näyttämöllä, enkä tiedä, mikä näytelmä on kyseessä. Yritän parhaani mukaan selviytyä vuorosanoista. Herättyäni olen huojentunut ja huvittunut, että se oli vain unta.

Valtakunnalliset näyttämöpäivät ovat vuosittain tammikuun lopussa Mikkelissä erittäin kiinnostava tapahtuma.  Suomen harrastajateatterit pääsevät esittämään parastaan. Asiantuntija valitsee esiintyvät ryhmät eri puolelta Suomea. Taso on perinteisesti ollut erittäin korkea. Myös kansainvälisiä esiintyjäryhmiä vierailee. Mikkeliläiset ovat ottaneet tämän tapahtuman omakseen. Mielenkiintoisimpiin näytöksiin yleisö ostaa liput jo viikkoja aikaisemmin. Luvassa on siis taas jännittävä ja odotettu kulttuuriviikonloppu.

Nyt pakkaan Vantaan kodissani viimeiset tavarat matkalaukkuun ja menen vielä saunaan. Kello on 3 yöllä. Ihmettelen joskus itsekin, miten vähällä unella tulen toimeen. Ruokavalio sekä kävely ja hölkkä varmasti auttavat jaksamaan. Lento Inglesiin lähtee huomenna päivällä. Vielä täytyy aamulla käydä ostamassa Tikkurilasta ne uudet vesivärit ja lehtiö.

24.1.1999

Nyt on taas kuntoiltu ja lomailtu

Tässä Las Palmasin lentokentällä kirjoittelen muutaman rivin muistikirjaan lennon lähtöä odotellessa. Lentomme lähtee Vantaalle vasta klo 2 yöllä. Ulla-Maijaan tuli eilen flunssa, joka tuntuu vain pahenevan. Harmi, ei ole erityisen ihanaa lentää nuhaisena.

Loma oli erittäin onnistunut. Lenkkeilimme ja liikuimme joka päivä ainakin 20 kilometriä. Söimme terveellistä itse tehtyä kasvisruokaa. Tutustuimme sattumalta myös iloisiin suomalaisiin: Iltalehden toimittaja Taru Jussilaan ja valokuvaaja Riitta Heiskaseen sekä jalkapalloilevaan Soppa-ryhmään. Taru ja Riitta olivat jutunteossa ja siis työmatkalla. Irlantilaisessa pubissa kävimme iltaisin nauttimassa elävästä musiikista ja riehakkaasta tunnelmasta.

Työasiat eivät tulleet minulle mieleen kuin kerran lukiessani Arto Paasilinnan kirjaa ”Hirttämättömien lurjusten yrttitarha”. Kirjassa seikkailee viisas, värikäs ja aina sanavalmis henkilö, 80-vuotias savolaisnainen Emma Oikarainen, joka palkataan opettamaan lurjuksille savon kieltä. Emma on kotoisin Sonkajärveltä. Siellä savon kieli on Paasilinnan mielestä täydellistä ja puhtaimmillaan. Emman savolaisnaisen tomeruutta ja tarmoa uhkuva kaikkitietävä persoona kiidätti hetkeksi ajatukset iloiseen ja kauniiseen Itä-Suomeen.

Säätietojen perusteella kovat pakkaset jatkuvat Suomessa. Kohta alkaa onneksi kevät.

31.1.1999

Tasavallan presidentti Ahtisaari Ristiinan seurakunnan 350-vuotisjuhlassa

On sunnuntai-ilta. Olen ollut koko päivän Ristiinan seurakunnan 350-vuotisjuhlissa, jota myös tasavallan presidentti Martti Ahtisaari kunnioitti läsnäolollaan. Ahtisaari tuli armeijan helikopterilla ja osallistui jumalanpalvelukseen sekä paljasti kunnantalolla kreivi Pietari Brahen ja kreivitär Kristina Katarina Stenbockin vaneriset rintakuvaveistokset. Taiteilija Tauno Korpela oli tehnyt veistokset Ristiinan suurimman teollisen työnantajan, Schaumanin Pelloksen tehtaiden vanerista. Näin Ristiinan kunniakas menneisyys ja nykyisyys liitettiin veistoksin yhteen.

Pietari Brahen Brahenlinnan läänitykset ulottuivat 1640-luvulla etelästä Suur-Saimaan Liittokiveltä aina Keski-Suomeen Toivakkaan asti.  Kyllä siinä oli lääniä hoidettavana, sillä kulkuyhteydet perustuivat vesiteihin ja hevospeliin. Kun nyt on käytössä sähköiset viestimet ja hyvät kulkuyhteydet, minkään alueen suuruus ei näissä nykyisissä hallintotehtävissä ole mikään ongelma.

Ahtisaari tutustui samalla reissulla myös Pelloksen tehtaisiin. Eeva-rouva ei ollut mukana, sillä Ahtisaaret valmistautuvat huomenna alkavaan Espanjan valtiovierailuun. Tasavallan presidentti laski leikkiä ja totesi, että maaherra onkin jo ihonväristä päätellen ollut etujoukkona tarkastamassa espanjalaista säätä. Etelä-Savossa oli parhaillaan muitakin Espanjaan lähteviä arvovieraita. Ulkoministeri Tarja Halonen oli Mikkelissä Työväen näyttämöpäivillä ja lähtee mukaan Ahtisaaren

seurueeseen.

Lapissa pakkasta -51,5

Olen sinnitellyt lomalta palattuani flunssan kanssa. Kurkku tuntuu tosi kipeältä juuri nyt. Ulla-Maijan pöpö taitaa iskeä myös minuun. Ulla-Maijahan sairastui kovaan flunssaan jo loman viimeisenä päivänä eikä ole vielä nytkään täysin terve. Olen yrittänyt torjua kaikin kotikonstein flunssa tuloa, sillä jouduin heti lomalta palattuani työputkeen.

Olin Joensuussa, Kuopiossa ja Mikkelissä henkilökunnan tiimikoulutuksessa. Ilomantsissa olin avaamassa Marjaviinitietokeskusta. Viikon ohjelmassa oli myös Länsi-Savon uuden painokoneen käyttöönoton juhla. Työväen näyttämöpäivät avasin viime perjantaina hytisten Mikkelin Kirkkopuistossa 20-asteen pakkasessa. Ei ollut yleisöllä sen helpompaa, kun viima piiskasi kaikkien kasvoja.

Torstaina 28.1.1999, äitini 81-vuotispäivänä Lapissa mitattiin pakkasta -51,5 astetta. Tämä on 1900-luvun ennätyslukema. Kun olin viikolla Ilomantsissa, pakkasta oli -30 ja Kuopiossa -28. Eilen Mikkelissä oli -25 astetta. Kehoni on jäänyt etelän aurinkoon. Palelen koko ajan. Olen varmasti nyt tulossa sairaaksi ihan oikeasti. Yritän juoda kuumaa teetä. Aamulla on klo 6.30 lähtö Joensuuhun.

1.2.1999

Karjalainen julistaa, että lääni on tsaristinen virasto

Olen Joensuussa Itä-Suomen läänin koulutusneuvottelukunnan kokouksen vuoksi. Lääninhallitus on koonnut neuvottelukuntaan läänin alueen koulutusalan asiantuntijat. Tämä neuvottelukunta on hyvä esimerkki lääninhallituksen kokoavasta yhteistyölinjasta. Toimin neuvottelukunnan puheenjohtajana, sivistysneuvos Heikki Laakso on varapuheenjohtajana ja pysyvänä asiantuntijana on kokenut ammatillisen koulutuksen erikoisasiantuntija Maire Avento.

Pidimme kokouksemme ammattikorkeakoulun tiloissa. Aiheena oli Itä-Suomen ammattikorkeakoulutus ja aikuisten ammatillinen lisäkoulutus. Tulemme valmistautumaan myös Itä-Suomen tavoite 1-ohjelmaan ja koulutuksen kehittämissuunnitelmaa pyritään niveltämään aluestrategioihin.

Itä-Suomessa aikuisille suunnattua koulutusta on tarjolla varsin hyvin. Suurin ongelma on koulutukseen hakeutuminen. Vähiten koulutetut ja koulutusta eniten tarvitsevat eivät hakeudu koulutukseen. Siksi on melko mahdoton saada koko väestön koulutustasoa nousemaan. Miten voisi lisätä aikuisten koulutusmotivaatiota? Se on tärkein kysymyksemme.

Koulutuspolitiikka jäi kuitenkin hetkeksi syrjään, sillä Pohjois-Karjalan oma maakuntalehti Karjalainen oli tehnyt eilen näyttävän jutun, jossa lääninhallitusta luonnehdittiin virkavaltaiseksi ja tsaristiseksi. Lääninhallitus ei lehden mukaan ollut antanut eräälle elinkeinonharjoittajalle aukiololupaa. Lehti paheksui tätä suunnattomasti ja tuomitsi lääninhallituksen byrokraattiseksi ja talouselämän kehityksen jarruksi.

Tämä juttu on hengeltään Karjalaisen omaksuman nurkkakuntaisen linjan mukainen. Itä-Suomen lääninhallituksesta ei voi tulla mitään hyvää, koska se toimii kolmen maakunnan eikä vain Pohjois-Karjalan alueella. Lehti antaa ymmärtää erittäin usein, että lääninhallitus sortaa Pohjois-Karjalaa.

Minusta tällainen kirjoittelu on aivan käsittämätöntä. Verkko-organisaatiomme yksi solmukohta on Joensuun toimistomme, jossa työskentelee yli 60 maakunnan omaa asiantuntijaa. Ei Pohjois-Karjalaa Itä-Suomen lääninhallituksessa kukaan sorra eikä väheksy. Lehti ei ota huomioon, että Joensuun henkilökuntamme lukee joka aamu Karjalaisen ilosanomaa siitä, ettei heitä tarvita. On tämäkin oman maakunnan väen työn arvostusta oman maakunnan lehdeltä!

Ei Karjalaisen toimituksessa varmasti ihan oikeasti tiedetä lääninhallitusten nykyisiä tehtäviä. Ei Karjalaisen toimituksessa myöskään ymmärretä, miltä lääninhallituksen Joensuun henkilökunnasta tuntuu lehden harjoittama asiaton arvostelu ja vähättely. Se siitä maakuntahengen luomisesta!

Mutta mistä sitten nyt oli Karjalaisen kirjoittelussa kysymys? Lääninhallitus on lupa- ja valvontaviranomainen, joka myöntää liikeaikojen poikkeusluvat. Näitä tehtäviä hoitaa lääninhallituksessa kilpailu- ja kuluttajaosasto. Toimintaa säätelevät lait ja asetukset. Karjalainen väitti, että lääninhallitus oli evännyt jonkun luvan.

Selvitin tietysti heti jutun taustaa kilpailu- ja kuluttajaviraston osastopäällikkö Ismo Heikkisen kanssa. Totuus oli juttua todella ihmeellisempi. Kävi nimittäin heti ilmi, ettei mitään lupahakemusta tosiasiassa ollut edes tullut tästä asiasta lääninhallituksen käsiteltäväksi!  

Siis juttu oli täysin vailla asiapohjaa. Todella erikoista toimituspolitiikkaa! Teimme Karjalaiseen välittömästi mahdollisimman ystävällisen vastineen. Totesimme, ettei lääninhallituksen päätettäväksi ole jätetty lainkaan jutussa mainittua lupahakemusta. Siksi ei ole olemassa myöskään mitään Karjalaisen uutisoimaa päätöstä.

Luulisi, että maakuntalehden tasoinen aviisi vaivautuisi ennen jutuntekoa jotenkin varmistamaan lähteiden pitävyyttä.  Lääninhallituksesta lehti ei tietoja vaivautunut tarkistamaan, vaikka hyvä lehtimiestapa olisi sitä edellyttänyt. Jutun sävy olikin hyvin paljastava. Karjalainen yrittää löytää lääninhallituksesta kaikkea mahdollista negatiivista, mihin voisi tarttua, piti uutinen sitten paikkansa tai ei.

Yhteistä hankintaorganisaatiota selvitetään

Tapasin Joensuussa tänään pohjoiskarjalaiset yhteistyökumppanimme maakuntajohtaja Tarja Cronbergin, TE-keskuksen johtaja Matti Kuosmasen ja Ympäristökeskuksen johtaja Marketta Ahtiaisen. Mietimme, mitä konkreettista voisimme Pohjois-Karjalassa tehdä yhteistyön avulla. Päätimme selvittää, mitä mahdollisuuksia on muodostaa yhteinen hankintaorganisaatio ja sitä kautta saada omissa hankinnoissamme säästöjä. Henkilöstöpäällikkö Kyrö Kuittinen lääninhallituksesta valtuutettiin tutkimaan asiaa.

Olen puhunut alueellistamisen puolesta tällä viikolla monessa tilaisuudessa. Työtä ja tehtäviä on voitava alueellistaa valtionhallinnossa Helsingistä maakuntiin. Kokonaisten laitosten siirto on aina vaikeaa, mutta työtä ja tehtäviä voidaan verkosta kyllä siirtää. Tietotekniikka kehittyy koko ajan ja hyödyt on mitattava ulos.

Verkosto-organisaatioita on mahdollista rakentaa myös hallintoon. On otettava rohkeasti mallia kansainvälisiltä yrityksiltä, jotka tekevät työtä yhteisen johdon alaisuudessa useassa maanosassa ja kymmenissä toimistoissa. Uudet ideat ja sovellukset syntyvät korvien välissä. Vanhat toimintamallit ovat menneestä maailmasta.

Kyllä hallinto omaksuu uudet toimintatavat todella hitaasti. Suomessa hallinnossa pidetään kummajaisena vielä 2000-luvulle siirryttäessäkin sitä, että joku organisaatio toimii Itä-Suomen lääninhallituksen tavoin samalla johdolla kolmessa toimistossa kolmen maakunnan keskuskaupungissa.

Helsingissä moni ministeriö toimii hajallaan eri osoitteissa ja saman johdon alaisuudessa eikä sitä pidetä mitenkään outona. Olen yrittänyt verrata, ettei tämä Itä-Suomen lääninhallituksen kolmen toimiston organisaatio ole toimintaperiaatteeltaan yhtään sen kummempi. Me Itä-Suomessa olemme näissä verkko- ja verkosto-asioissa oikeassa ja myös edelläkävijä. Aika tulee sen näyttämään. Nyt tuntuu siltä, että tuo aika on todella pitkä, valitettavasti.

6.2.1999

Flunssa kaataa

On lauantai ja edelleen kova pakkanen. Kirkas auringonpaiste on räjäyttänyt valkoiset hanget huikeaan säihkeeseen. Ajoin äsken Mikkelistä tänne Vantaalle valmiiksi maanantaiseen maaherrojen kokoukseen. Illalla menen myös käymään Tuusulaan Laila Hietamiehen champagne-yön kutsuilla.

Olen ollut tiistaista lähtien äkäisen flunssan kourissa. Kuopiossa johdin lääninhallituksen liikenneturvallisuustyöryhmän kokousta jo nenä valuen. Työryhmän tarkoitus on aktivoida kuntien liikenneturvallisuustyötä. Liikenneosaston osastopäällikkö Kari Hiltunen vastaa meillä siitä, että toteutamme valtakunnallista liikenneturvallisuussuunnitelmaa ja valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista liikenneturvallisuustyötä.

Tiistaina valitsimme Tuusniemen, Mikkelin maalaiskunnan ja Varkauden kunniksi, joiden liikenneturvallisuussuunnitelmien tekoon annetaan lääninhallituksesta pientä rahallista tukea. Jouduimme poikkeuksellisesti äänestämään, koska osa kannatti Kuopionkin ottamista avustettavien joukkoon.

Menin Kuopiossa vielä tiistai-illan päätteeksi isäni serkun, opettaja Leena Valtosen luokse kylään. Leenalla oli vieraana myös kirjailija Elina Karjalainen, joka on Leenan läheinen ystävä ja käy säännöllisesti tarinoimassa Leenan luokan oppilaille. Lapset rakastavat Elinan juttuja. Elina osaa kirjoittaa loistavasti ja on myös loistava kertoja. Vaikka pääni suhisi kalloon rämpivän flunssan vuoksi, nautin muun seurueen mukana Elinan muistellessa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Elinan tarinoinnissa aina on lämmin, elämänmyönteinen ja humoristinen perusvire. Ikävätkin asiat

muuttuivat hauskoiksi ja kuuluivat osana elämään.

Seuraavana päivänä keskiviikkona oli Mikkelissä koko päivä työkokouksia. Lääninlääkäri Veikko Mikkonen näki jo kaukaa tilani, kirjoitti pyytämättä lääkereseptin ja kehotti painumaan heti peiton alle. Sinnittelin töissä klo 15.30 asti, mutta sitten rojahdin sänkyyn. En jaksanut lähteä apteekkiin. Olin ihan puhki. Palelin mahdottomasti. Nukuin klo 24 asti. En jaksanut edes nousta juomaan vettä.

Torstaina olin Mikkelissä niin sairas, että oli pakko jäädä nukkumaan. Soitin sihteeri Raijalle, että olen nyt melkoisessa kuumeessa. Raija tuli heti katsomaan ja virastomestarit lähtivät hakemaan Mikkosen määräämiä lääkkeitäni apteekista. Tämä työtovereiden huolenpito tuntui ylellisyydeltä. En jaksanut muuta kuin nukkua.

Ylijohtaja Pekka Kilpi kiukkuisena

Päivällä heräsin kuitenkin matkapuhelimeni soittoon. Ylijohtaja Pekka Kilpi SM:stä pyysi varsin tiukkaan sävyyn selvitystä.  Karjalaisen juttu 31.1.1999 Itä-Suomen lääninhallituksen virkavaltaisesta menettelystä ja yrittäjän aukiolonhakemuksen tyrmäämisestä oli joutunut SM:ssä Kilven ja hallintoministeri Jouni Backmanin käsiin. Kilpi halusi nyt heti tietää, miten Itä-Suomen lääninhallitus on voinut menetellä näin tökerösti ja taitamattomasti.

Kilpi oli selvästi närkästynyt ja erittäin vihainen. Kun pääsin vastaamaan, ettei mitään anomusta meille ole vielä tähän päivään mennessä edes tullut, Kilpi oli hetken hiljaa ja totesi, että vai niin. Kehotin olemaan ministeriössä ihan levollisella mielellä ja lähetin Backmanille terveisiä. Sanoin olevani nyt kuumeessa ja petin pohjalla. Vedin peiton korviini ja jatkoin taistelua tautia vastaan.

Lääninlääkäri Veikko Mikkosen ihmelääkkeiden ansiosta olin jo eilen perjantaina taas jaloillani. Tein Mikkelissä ruuhkaantuneet työt pois ja menin nukkumaan terveesti työstä uupuneena klo 3.30 yöllä. Ajoin tänään lauantaina iltapäivällä huikaisevassa auringonpaisteessa ja kovassa pakkasessa läpi lumisten maisemien Vantaan kotiini lepäämään ja viettämään viikonloppua. Työpaikalla asuminen on ajoittain erittäin rasittavaa. Tulee tunne, että on 24 tuntia vuorokaudessa töissä ja ettei ole ollenkaan oikeutta mihinkään omaan aikaan. Tunne on entuudestaan tuttu, kun olin sisäoppilaitoksessa 1970-luvulla opettajana ja apulaisrehtorina. On pakko repäistä itsensä irti ja antaa aikaa latautua.

10.2.1999

Kaikki tärkeät kokoukset pidetään Helsingissä

On keskiviikko. Olen ollut koko alkuviikon kolme päivää Helsingissä kokouksissa. Kaikki tärkeät kokoukset pidetään täällä. Meidän aluehallinnon edustajien on matkustettava varta vasten tänne paikan päälle.  Rovaniemeltä, Oulusta, Jyväskylästä ja Kuopiosta on helppo lentää, mutta kallista lystiähän se on. Mikkelistä tulen yleensä autolla.

Ei tule kuuloonkaan, että Helsingin herrat ja rouvat suostuisivat puhelinkokouksiin. Olen usein niistä puhunut ja ehdottanutkin, tuloksetta. En ymmärrä, miksei puhelin- tai videokokouksia edes voisi kokeilla. Hotellissa yöpymiset maksavat, joten näiden kokousten yksikköhinnat ovat tosi kovat. En ole koskaan nähnyt laskettavan kokousten kustannuksia ihan oikeasti. Toimintatavat eivät näy muuttuvan, sillä ministeriöt pitävät vanhasta kiinni. Kyse on myös auktoriteetista. Aluehallintoa halutaan Helsingin päässä koko ajan kyykyttää hallintoalamaisina.

On hyvä, etten luopunut tästä Vantaan kodistani. Siitäkin olen monta kertaa jo kirjoittanut. On turvallista, että voin Helsingin työmatkoilla asua kotonani. Minulle olisi luonnotonta olla Helsingissä yökaupalla hotellissa. Leikillisesti olen ristinyt Vantaan kotini datsaksi.  

Maanantaina oli maaherrojen kokous SM:ssä. Kokoukset ovat puheenjohtajana toimivan ylijohtaja Pekka Kilven yksinpuheluja. Siihen olemme tottuneet, mutta itse kyllä vierastan tällaista toimintamallia. En ole aikaisemmissa työpaikoissani tottunut näin byrokraattiseen ja muodolliseen työtapaan.

Helsingin liikenne oli kovan pakkasen vuoksi täysin sekaisin. Osallistuin oikeushallintopäällikkömme Jaakko Laamasen kanssa myös oikeusministeriön järjestämiin tulosneuvotteluihin. Osasto on pieni ja sen päätehtävä on ulosoton valvonta. Olen yrittänyt puhua, että pitäisi kehittää suoritteiden mittaamista ilmentäviä tunnuslukuja. Asia on ministeriöissä kovin uusi ja vaikea. Kyllä valtionhallinto näissä asioissa on suuria kuntia todella jäljessä. Tuottavuudesta ja tehokkuudesta valtionhallinnossakin kyllä vakuuttavasti puhutaan, mutta yhteistä käsitystä ei ole, mitä sillä tarkoitetaan.

Tiistaina oli kestävän kehityksen kokous. Etsin Jukka Sarjalan kanssa kestävän kehityksen teemoista uusia yhteistyöalueita. Jukka johtaa keken koulutusjaosta ja minä paikallisjaostoa. Päätimme yhdistää jaostojemme voimat paikallisesti tehtävässä kestävän kehityksen työssä. Tapasin myös Vantaan ajoilta entisen työtoverini Jorma Heinosen, joka toimii tällä hetkellä kiinteistöjämme hoitavan valtionyrityksen kiinteistöjohtajana.

Tietoyhteiskuntaan neuvottelukunnan saattelemana

Tänään keskiviikkona on ollut kaunis auringonpaiste ja pakkasta edelleen. Aurinko tuntuu keväältä. Valo voittaa pimeyden. SM:ssä oli tietoyhteiskuntaneuvottelukunnan kokous. Nuoret innokkaat ministerit Olli-Pekka Heinonen ja Jouni Backman johtavat neuvottelukuntaa. Tavoitteena on edistää

tietoteknisten sovellusten käyttöönottoa. Tähän asti neuvottelukunta on liikkunut varsin yleisellä tasolla ja kiinnittänyt erityistä huomiota asiakaslähtöisyyteen ja kansalaisnäkökulmaan.

On tullut sellainen tunne, että tietoyhteiskuntaneuvottelukunta ikään kuin raaputtaa pala palalta ässä-arpaa tietämättä, voittaako tämä arpa vai ei. Tietotekniikan mahdollisuudet ovat niin huikeat, ettemme niitä edes vielä täysin tajua. Hirveä ongelma mielestäni on, että valtiolta puuttuu kokonaisvaltainen näkemys, miten asioita olisi vietävä eteenpäin. Jokaisella ministeriöllä on omat pikku projektinsa. Koko homma leviää koko ajan hallitsemattomasti. Tämä tulee veronmaksajille todella kalliiksi.

Olisi hyvä, jos neuvottelukunta ottaisi itse uusia työmenetelmiä käyttöönsä ja videokokoukset. Samalla se voisi näyttää esimerkkiä koko valtionhallinnolle. Molemmat ministerit, sekä Heinonen ja Backman, ovat luovia ja kokeilevia, mutta käytännön toteutuksiin luovuus ei vielä täysin yltänyt.

Vastassa on tietysti valtion oma kokenut virkakunta, joka ei muutaman ministerin innokkuudesta ennenkään ole perinteissä ja menneessä kyntävää suuntaansa mihinkään muuttanut. Pari pääskyä ei tee kesää. Hallitukset vaihtuvat, mutta byrokratia ja ministeriöiden yhteistyökyvyttömyys tuntuvat ikuisilta.

Työpäiväni päätti VR:n hallintoneuvoston kokous klo 17. Nyt olen taas Vantaan kodissani pakannut tavarat. Lähden ajamaan Mikkeliin. Perillä olen varmaankin klo 22.30. Panen herneet likoon yöksi Mikkelissä ja keitän aamulla valmiusharjoituksiin koko porukalle jättikattilalla hernekeittoa.

14.2.1999

Valmiusharjoitukset ja junaonnettomuus Pelastusopistolla

Laskiaissunnuntai ja ystävänpäivä. Todellinen juhlapäivä, sillä minulla on myös vapaapäivä! Mikkelissä yksin pesen rauhassa pyykkiä, huollan vaatteitani, luen ja kirjoittelen. Valmistaudun huomiseen Itä-Suomen tavoite 1-seminaariin. Ystävät ovat lähetelleet tekstiviestejä ystävänpäivän kunniaksi.

Valmiusharjoitukset sujuivat torstaina suunnitelmien mukaan. Olin koko päivän mukana. Myös hernekeitto näytti maistuvan. Illalla piipahdin upseerikerholla oikeuskansleri Paavo Nikulan tilaisuudessa. Nikula oli maakuntamatkalla ja halusi tavata Mikkelin silmäätekeviä.

Yleensä en tällaisiin paikallisiin tilaisuuksiin edes voi osallistua, koska oma kalenteri on omia työmenoja täynnä. Olen jo tottunut kysymykseen: Mitä Mikkeliin kuuluu? On pakko vastata, etten tiedä, koska tehtäväni ei ole seurata vain Mikkelin asioita. Läänissä on 68 kuntaa, joista 15 on kaupunkeja. Kaikkien kehityksestä on tiedettävä perusasiat. Mikään kunta ei ole erityisasemassa, ei edes Mikkeli.

Iltalehden toimittaja Taru Jussila tuli tekemään perjantaina valmiusharjoituksestamme juttua. Lähdimme klo 6.30 Mikkelistä Kuopioon Pelastusopistolle, jonka harjoitusalueella keskityttiin Talvi-99 junaonnettomuusharjoituksiin. Paikalla oli myös venäläisiä vieraita.

 Taru Jussila jäi vielä Mikkeliin vieraakseni lauantaiksi tekemän henkilöjuttua. Saattelin Tarun Helsingin junaan klo 10.15. Sää oli lauha ja sumuinen, suorastaan keväinen. Päivällä kävin Heinolassa onnittelemassa kansanedustaja Timo Ihamäkeä, joka on ollut lääninlääkärinä Mikkelin läänissä. Mukavia tapaamisia oli myös illalla, sillä kenraali Ilkka Ilmola ja rouva Ilmola olivat kutsuneet illallisille. Koko lauantai sujui miellyttävän seurustelun merkeissä.

17.2.1999

STM:n Kimmo Leppo ja Kuttula

On keskiviikko ja palasin juuri äsken Mikkeliin taas Helsingistä. Olin sosiaali- ja terveysosastomme osastopäällikön Tuula Eerolan kanssa jälleen kerran STM:ssä kutsuttuna neuvotteluissa Kuttulan asioista. Tilaisuudessa puhetta johti STM:n virkakunnasta Kimmo Leppo, jota olen tähän asti arvostanut alansa asiantuntijana ja hyvänä kirjoittajana.

Lähestyvät eduskuntavaalit ovat selvästi hämärtäneet STM:n virkakunnan loogista päättelykykyä. Ministeriössä julkisuuden paineet ovat kovat ja niitä paineita ministeriö nyt yrittää purkaa alaspäin meihin aluehallinnossa. Tuli sellainen käsitys, että meidän pitäisi lääninhallituksesta löytää ministeriön mielestä tähän Kuttulan juttuun keskuudestamme vielä joku henkilö oikeaksi syntipukiksi.

Käräjäoikeus on tehnyt päätöksensä. Ei ministeriö eikä lääninhallitus ole tuomioistuin. Totesin taas kerran, että juttu on Mikkelin läänin ajoilta. Me olemme nyt tehneet sen, mitä lainmukaisiin valtuuksiimme ja tehtäviimme kuuluu ja mitä nykyisillä voimavaroillamme pystymme tekemään. Ei ministeriön eikä minun tehtävänä ole ryhtyä nyt tuomioistuimeksi. Sosiaalineuvos Iiris Hyytinen on juristina tehnyt tämän jutun suhteen kaiken sen, mitä laki edellyttää ja tekee mahdolliseksi.

En salli, että Iiris Hyytistä nyt yritetään syyllistää johonkin sellaiseen, mihin hän virkamiehenä ei ole syyllistynyt. Myös ministeriössä on nyt syytä ottaa lakikirja käteen. Jos STM edellyttää muunlaisia menettelyjä, lakeja on muutettava ja kaikkien lääninhallitusten valvontaviranomaisten määrä on välittömästi moninkertaistettava. On siis saatava lisää henkilökuntaa. STM voisi vaikka siirtää omia resurssejaan aluehallintoon. Nykyisillä voimavaroilla yksityiskohtaista jatkuvaa valvontaa lääninhallitus ei pysty tekemään.

Toivon todella hartaasti, ettei Kuopion eikä Pohjois-Karjalan lääninhallitusten perintönä tule yhtään Kuttulan kaltaista juttua. Neuvottelusta STM:ssä jäi todella ikävä muisto. Mieleeni tuli Vantaan kaupungin oikeusprosessit. Silloinkaan kaikille ei riittänyt, että oikeuslaitos tutkii ja tuomitsee. Julkisuus tuomitsi tutkimatta ja yksittäisiä ihmisiä leimattiin syntipukeiksi. Ongelmista puhdistautumiseen moni haluaisi vapahtajia ja ristiinnaulittavia, eivätkä tuomioistuimen ratkaisut ole kaikkien mieleen.

Kuopiossa tavoite 1-seminaari

Maanantaina oli koko päivä Kuopiossa tavoite 1-seminaari, joka on merkittävä maakuntien yhteistyöfoorumi. Uskon, että tästä pikku hiljaa itäsuomalainen yhteistyö vahvistuu. Miten tiukasti Kainuu on mukana, on arvailujen varassa. Oulun yliopisto yhdistää Kainuun selvästi Oulun lääniin, joten entisten tervanpolttajien yhteistyötiet kulkevat edelleen entisten tervaporvarien suuntaan. Muilta vie turhaa energiaa houkutella haluttomia mukaan yhteistyöhön.

Seminaarissa oli esillä runsaasti asioita, joita jo nyt voisi ajaa yhteistyössä ponnelle eteenpäin. Kaikki prosessit tarvitsevat aikaa ja myös näkemystä siitä, että naapurimaakunnan menestys ei ole pois omasta menestyksestä. Miten pitkään Itä-Suomessa tätä läksyä opetellaan, se riippuu maakunnan liitoista ja kunnista itsestään. Nyt tuntuu valitettavasti siltä, että tie on pitkä ja vaikea.

Vesivärit esiin!

Helsingin seudulla oli valtavasti lunta. Koko maassa oli erityisesti eilen kova lumimyräkkä. Hyvät naapurini Anneli ja Viki Kyrklund olivat tehneet Vantaan kotipihani lumityöt. Myös Mikkelin tori on lumen vallassa. Katselen öiselle ja lumiselle torille täältä toisen kerroksen työhuoneestani ja kaivan vesivärit esiin. Aion maalata STM:n kanssa käydyissä neuvotteluissa syntyneen kiukkuni justiinsa nyt mielestä pois paperille.

21.2.1999

Uusi Mikkeli sai lainvoiman

Vapaa sunnuntai. Tulin viime yönä Mikkeliin Joensuusta poliisien 75-vuotisjuhlista. Kävin tänä aamuna jumalanpalveluksessa Mikkelin tuomiokirkossa. Kevät on tulossa, sen aistii valon lisääntymisenä, vaikka lunta on metrikaupalla.

Mikkelin yhdistyminen ja uuden Mikkelin synty on viime viikolla vahvistunut. Uusi Mikkeli aloittaa toimintansa vuoden 2001 alussa. Olen itsekin voinut olla mukana peräti asukkaana äänestämässä Mikkelin kaupungin, Mikkelin maalaiskunnan ja Anttolan kunnan yhdistämisen puolesta. Lääninhallituksen tehtäviin kuuluu organisoida valtionhallinnossa tämä yhdistymisprosessi. Merkille pantavaa on ollut, ettei lääninhallitukseen tullut asiasta yhtään valitusta!  Olen siitä erittäin tyytyväinen. Tästä tulee hyvä kokonaisuus.

Mikkelin kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta on tehnyt yhdistymisen hyväksi kovan urakan. Uusi Mikkeli tulee olemaan myös Suomen muille kunnille erittäin hyvä esimerkki siitä, miten paikallista voimaa tulisi yhdistää. Eteläsavolaisten tulisi nykyistä enemmän uskoa omiin voimiinsa ja yhteistyöhön. Mikkelin ja Savonlinnan keskinäinen kilpailu ei ole kenellekään onneksi.

Etelä-Savon pitää luottaa omiin vahvuuksiin

En ymmärrä, miksi myös Itä-Savo ja Länsi-Savo sanomalehtinä ruokkivat ristiriitoja. Muistuu mieleen vantaalainen esimerkki tiedotuksesta 1970- ja 1980-luvuilta, jolloin saman omistajataustan paikallislehdet pitivät yllä kateutta Länsi- ja Itä-Vantaan asukkaiden välillä, saivat siitä hyviä jutun aiheita ja kasvattivat lukijapiiriään ja ilmoittajakuntaansa. Länsivantaalaiset olivat siinä käsityksessä, että itävantaalaiset saivat paremmat palvelut ja elivät lännen kustannuksella ja päinvastoin. Minusta tällaisen eripuran ja kateuden lietsominen on vastuutonta, vaikka siitä kuinka syntyisi meheviä ja lukijaa kiinnostavia juttuja ja levikin kautta liiketaloudellista menestystä.

Etelä-Savossa oman yliopiston puuttuminen pannaan täällä vaikeroiden kaikkien ongelmien äidiksi. Samalla tietysti unohdetaan, että Savonlinnassa on Joensuun yliopiston campus ja Mikkelissä Helsingin kauppakorkeakoulun yksikkö sekä Maatalouden tutkimuslaitos ja lisäksi korkeatasoinen ammattikorkeakoulu. Koulutus on siis tosiasiassa korkeatasoista ja monipuolista ja monen yliopiston suojeluksessa.

Miksi Salo menestyy, vaikka sillä ei ole yliopistoa eikä edellä mainittuja yksikköjä? Tätä voisi kysyä useammin juuri Etelä-Savossa. Kyllä täällä Etelä-Savossa on omia vahvuuksia, joita pitäisi itse korostaa ja tuoda ylpeänä esiin. Pelkkä ruikutus ei johda mihinkään. Matkailu- ja vapaa-ajan elinkeinoilla on mahdollisuuksia. Samoin luomutuotanto ja puhdas luonto ovat luontaisia vahvuuksia. Metsäkin kasvaa tällä alueella muuta Suomea ravakammin.

Maakuntajohtaja Hannu Vesa jaksaa pitää sellaista marinaa yllä, ettei yhtään myönteistä uutista pääse täältä julkisuuteen. Täytyy olla todella rohkea ja ennakkoluuloton yrittäjä, jos uskaltaa murtaa tämän maakunnallisen valitusmuurin ja ryhtyy yrittäjäksi Etelä-Savoon. Tuntuu siltä, ettei tänne uusia yrittäjiä eikä asukkaita oikeasti halutakaan. Jos haluttaisiin, pitäisi strategian perustua positiivisuuteen, tulevaisuudenuskoon ja terveeseen ylpeyteen omista vahvuuksista.

Helsingin Sanomien toimittaja jutun teossa Mikkelissä

On poikkeuksellista, että peräti Hesari on kiinnostunut muun Suomen asioista. Viime torstaina vieraanani oli Mikkelissä Hesarin toimittaja tekemässä juttua lääninhallituksen toiminnasta. Meillä oli normaali työpäivä. Johtoryhmän kokous pidettiin videokokouksena. Pahaksi onneksi taaskin yhteydet Kuopioon ja Joensuuhun menivät poikki. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta tämän Itä-Suomen lääninhallituksen lyhyen toimikauden aikana.

Videoyhteydet ovat todella epäluotettavia. Kun niillä on vain vähän käyttäjiä, alan yrittäjillä ei ole juurikaan intressiä kehittää yhteyksiä. Kyllä me joudumme täällä Itä-Suomessa pakosta tyytymään pelkkiin puhelinkokouksiin, koska videoyhteys on näin hirvittävän epävarma.

Saas nähdä, mistä Hesarin toimittaja ihan oikeasti oli kiinnostunut. Sihteeriltäni Raijalta toimittaja oli pyytänyt tutkittavakseen minun kalenterini! Totesin toimittajalle, ettei lääninhallituksen

toiminta maaherran kalenterista selviä. Haistan jutunteossa jotain perin yksinkertaista ja populistista lähtökohtaa.  

 Toimittaja oli kovin vaitonainen ja vaikutti harhailevan poissaolevalta, kun yritin selittää, mitä sosiaali- ja terveysosastomme, sivistysosastomme, poliisiosastomme, pelastusosastomme, liikenneosastomme, kilpailu- ja kuluttajaosastomme ja oikeushallinto-osastomme tekevät. Pelkään, että jutusta tulee pelkkää pintaliitoa.

Olen yrittänyt viritellä yhteistyötä Itä-Suomen TE-keskusten ja ympäristökeskusten kanssa.  Uskon, että pikku hiljaa pääsemme siinäkin eteenpäin. Monet asiat ovat ihmisistä kiinni. Itä-Suomen läänissä TE-keskusten ja ympäristökeskusten johtajat ovat yhteistyön kannalta erittäin hyviä henkilöitä. Matti Kellokumpu, Matti Kuosmanen, Jaakko Kekoni, Heikki Teräsvirta, Marketta Ahtiainen ja Markku Henttonen ovat erinomaisia asiantuntijoita, johtajia ja yhteistyökumppaneita.

Kortesalmet viikonloppuvieraina Mikkelissä

Maaherra ja rouva Kortesalmi olivat Mikkelissä lääninhallituksessa entisessä kodissaan perjantaina ja lauantaina vieraanani. Olimme perjantaina yhdessä katsomassa Mikaelissa Don Giovannia. Pääosaa esitti Turkka Manninen ja Leporellona oli Juha Uusitalo. Molemmista kuulemme varmasti tulevaisuudessa lisää. Tapasin myös Rouva ja Seppo Ruohosen.

Kortesalmet lähtivät päivällä lauantaina junalla Helsinkiin. Valmistin heille runsaan aamiaisen. Oli mukava keskustella talon entisen isäntäväen kanssa.

Minun lauantaini jatkui Joensuuhun. Lähdin Tuulan kyyditsemänä Joensuun poliisien 75-vuotisjuhliin. Poliisit täyttivät puolisoineen hotelli Kimmelin juhlatilat ja tunnelma oli korkealla. Palasimme Tuulan kanssa viime yönä takaisin Mikkeliin.

Viikko alkaa huomenna valtiosihteeri Rauno Saaren vierailulla Mikkelissä. Saari on ollut hoitamassa Mikkelin yhdistymistä. Voimme kaikki olla nyt tuloksiin erittäin tyytyväisiä.

24.2.1999

Kesällä sataa

Tänään oli kauhea lumisade. Vanha kansa sanoo, että lumisade nyt tietää kesällä vesisadetta Hermannista Jaakkoon, kaksi heinäkuun parasta lomakuukautta! Meillä on eteläsavolaisten valtionhallinnon viranomaisten kanssa yhteistyökokous. Pohdimme, miten viranomaisten yhteistyötä voitaisiin tiivistää. Panen toivoni siihen, että yhteistyömme täällä alueellisesti kehittyy erinomaiseksi. Vaikka ministeriöt juoksuttavat ja määräilevät aluehallintoa hyvin ristiriitaisesti, on tärkeää, että itse aluehallintona teemme täällä alueellamme avointa ja luottamuksellista yhteistyötä.

Ehdin Mikaeliin myös Savon sotilassoittokunnan konserttiin. Salintäyteinen yleisö nautti keskellä päivää mahtavasta musiikista. Pasi-Heikki Mikkonen on loistava nuori kapellimestari.

25.2.1999

Kuopiossa terveyttä ja koulutusta

Lähdimme aamulla klo 7.30 Mikkelistä Kuopioon lääninlääkäri Veikko Mikkosen kanssa terveyspoliittisen työryhmän kokoukseen. Olen meillä Valtakunnallinen Terveydenhuolto 2000-luvulle –hankkeen puheenjohtaja. Itä-Suomessa selvitämme kehittämiskohteita. Huumeiden käyttäjien hoitoonohjaus, sairaanhoitopiirien yhteistyö, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat tärkeimmät painoalueet.

Savon Sanomat haastatteli koulutuspolitiikasta. Länsi-Suomen lääninhallituksesta Heikki Lyytinen Jyväskylästä on listannut lääninuudistuksen hyviä ja huonoja puolia sivistystoimelle. Lyytinen kritisoi liian suuria säästövelvoitteita, johtamisen ongelmia suuressa organisaatiossa, tiedonkulun ongelmia, matkojen määrän kasvua, yhteisöllisyyden heikkenemistä ja telemaattisten yhteyksien häiriöitä. Lääninhallitus ei enää pysty tukemaan kuntia Lyytisen mielestä riittävän hyvin.

En itse allekirjoita näitä ongelmiksi. Säästövelvoitteet ovat suuret, mutta se tehdään, mitä pystytään. Lääninhallitukset ovat kuntiin verrattuina todella pieniä organisaatioita, joiden tiedonkulkukin on mahdollista järjestää tehokkaaksi. Johtamisen kannalta lääninhallitukset ovat selkeitä ja pieniä, pysyvät kyllä monialaisia organisaatioita johtamaan tottuneiden käsissä. Kysymys on itse asiassa siitä, miten verkko-organisaatioita osataan kehittää. Tietoyhteiskunnassa on totuttava toimimaan verkoissa. Uusi yhteisöllisyys ei perustu pelkkään fyysiseen läheisyyteen.

Korostin, että tärkein opetustyö tehdään kouluissa. Kodeilla on kasvatusvastuu.  Pelkkä hallinto ei pysty ongelmia ratkaisemaan. Resursseja tarvitaan itse koulutyöhön, ei hallintoon. Korostin, että lääninuudistus yhdisti Itä-Suomessa kolmen pienen läänin voimavarat uudeksi entistä vahvemmaksi kokonaisuudeksi. Myös sivistystoimessa asiantuntijavirkakunnan yhteistyöllä voimme tukea nyt kuntia paremmin kuin ennen. Sitä en sanonut, että Länsi-Suomen lääninhallituksen ongelma on

minun mielestäni hallinnon ja johdon keskittäminen Turkuun.

Yhteistyötä tarvitaan

Lääniuudistusta arvioidaan koko ajan sen kritiikin perusteella, mitä Länsi-Suomen läänistä tulee Jyväskylän ja Vaasan seuduilta ja Ilkassa ja Keskisuomalaisessa.  Minusta se ei ole Itä-Suomen lääniä kohtaan oikeudenmukaista. Meillä Itä-Suomessahan tilanne on aivan toinen kuin lännessä. Meidän toimintamme perustana on kolmen maakuntamme kohtuullisen hyvä yhteistyö ja myös tavoite 1-ohjelma. On helppo ennustaa, että tämä itäsuomalainen yhteistyö tulee koko ajan vahvistumaan, mikäli maakuntaliitot vähääkään jaksavat uskoa yhteisvoimaansa.

Lääninhallituksena yritämme tehdä kaiken mahdollisen yhteistyön hyväksi. Pidimme tänään Pohjois-Savon viranomaisten yhteistyöpalaverin Kuopiossa. Nyt on käyty läpi yhteisiä asioita kaikissa kolmessa maakunnassamme. Tällaiset keskustelut ovat tärkeitä. Olen ollut näissä koollekutsujana. Uskon, että voimme löytää alueellisia yhteisiä toimintalinjoja ja vaihtaa kokemuksia. Yhteinen tavoitteemme on Itä-Suomen yhteistyöverkostojen tehostamalla vahvistaa Itä-Suomen kehitystä ja asukkaiden hyvinvointia.

Olen Kuopiossa lääninhallituksen Piispankadun toimiston yläkerrassa yötä. Katselen juuri televisiosta kulttuuriohjelmaa. Sivistyin juuri hetki sitten melkoisesti. Kulttuuriväki valistaa, että euro on kreikaksi kusi. Ruben Stiller painottaa, että ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita marsujen sielunelämästä kuin suhteestaan toisiin ihmisiin. Markku Pölönen ei usko massojen onneen maaseudulla. Rosa Liksomin mielestä Itä-Suomi ja Lappi tulevat tyhjenemään. Remu Aaltonen säestää, että tunne kuolee, ellei sitä käytä. Kaikki varteenotettavia huomioita.

Syön grapen ja menen nukkumaan. Huomenna perjantaina tapaan heti aamusta Kuopion kaupunginjohtaja Kari Häkämiehen maaherran virkahuoneessa. Hän on julkisuudessa kertonut, ettei ole koskaan käynyt maaherran työhuoneessa Kuopiossa, joten kutsuin hänet aamukahville. En usko, että Häkämies visiitistä kovasti viisastuu, mutta näkee kuitenkin 1880-luvulta asti Kuopiossa sijainneen komean lääninhallituksen rakennuksen, jonka ensimmäinen isäntäpari oli maaherra Aleksander Järnefelt ja rouva Elisabeth.

Teen Kuopiossa työpäivän ja lähden illaksi Joensuuhun. Bromanit ovat kutsuneet päivällisille, jonne tulee myös kaupunginjohtaja Juhani Meriläinen vaimonsa Anna-Liisan kanssa, arkkipiispa Johannes ja rehtori Perttu Vartiaisen vaimoineen. Luvassa on siis mukava ilta mielenkiintoisine keskusteluineen.

28.2.1999

Mäntyharjun kirkkohiihto ja aseveli-ilta Mikaelissa

Tänään on Kalevalan päivä, Onnin nimipäivä ja sunnuntai. Kirjoittelen illan päätteeksi. Olen tänään ollut Mäntyharjun seurakunnan kirkkohiihdossa, jonka seurakunta järjestää vuosittain. Ensin hiihdetään ja sitten pidetään jumalanpalvelus. Martti Lindqvist saarnasi. Myös minulla oli pieni puheenvuoro.

Olen lukenut Eken kuoleman aikoihin kaikki Martti Lindqvistin surua käsittelevät kirjat. Niistä tiedän, että Lindqvistin vaimo Hannele on haudattu Mäntyharjun kirkkomaahan ja että haudalla palava kynttilä näkyy Lindqvistin taloon järven toiselle puolelle. Olen saanut Lindqvistin kirjoista lohtua omassa surutyössäni erittäin paljon. Hän on hieno, empaattinen ihminen, joka on miehenä ja teologina uskaltanut kertoa julkisesti omista tunteistaan.

Olin vielä sunnuntain päätteeksi puhumassa Mikaelissa järjestetyssä aseveli-illassa. Etelä-Savossa veteraanit ovat erittäin aktiivisia. Jokaisessa juhlassa sali on täynnä väkeä ja tunnelma lämmin. Niin oli nytkin.

7.3.1999

Oulun yöjunassa

On sunnuntai-ilta ja matkustan Oulusta Mikkeliin yöjunalla. Mikkeliin saavutaan aikataulun mukaan klo 3.53. Tämä on mukava tapa säästää aikaa, kun voi nukkua osan yöstä junassa. Tosin herääminen Mikkelissä on hieman varhainen. Myös lähtö Ouluun oli varhainen, sillä junahan lähti Mikkelistä klo 1.27.

Kävin viikonloppuna Oulussa juhlimassa Pikku Kakkosen eli tyttärentyttäreni Milja Aurora Vainion 7-vuotispäivää. Hiihtelin Sepon, Vean ja Miljan kanssa. Oli tosi mahtava lentokeli. Meillä oli mukana eväät, jotka syötiin kasvitieteellisessä puutarhassa. Kyllä lapset ovat aidon ihania. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus olla lasten kanssa. Silloin pienet ja suuret asiat loksahtavat tärkeysjärjestykseen.

Viime työviikkoni vilahti nopeasti. Maanantaina Mikaelissa vietettiin työn päivää. Työministeri Liisa Jaakonsaari ja kansliapäällikkö Pertti Sorsa olivat tilaisuuden isäntinä. Jorma Hienonen kävi Mikkelissä kiinteistöasioissa. Eeva-lehti teki juttua Mikkelin lääninhallituksen kauniista edustuskerroksesta, ”linnastani”. Kun Sulkavan kunta oli vielä kutsunut perinteiseen hiihtoturnaukseen ja kunnan esittelyyn koko Mikkelissä olevan valtionhallinnon virkakunnan, tuntui kuin olisi ollut hiihtolomalla.

Piispojen puheenvuoro

Piispat ovat julkistaneet yhteisen kannanoton: ”Kohti yhteistä hyvää”. Siinä on käsitelty sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kritisoitu markkinataloutta, koottu arvoja ja korostettu eettisenä lähtökohtana Raamatun kultaista sääntöä. Minkä haluat muiden tekevän sinulle, tee sinä myös muille. Tämän Jeesus meille opetti.

Piispojen kannanotosta on viriämässä melkoinen julkinen keskustelu. Monet kysyvät, onko kannanotto suorastaan liian vasemmistolainen. Sain kannanoton piispa Voitto Huotarilta. Tunnen piispoista hänen lisäkseen Kuopion Wille Riekkisen ja Helsingin Eero Huovisen. Kaikki he ovat oikeudenmukaisia ja hyviä ihmisiä, sopivat erinomaisesti meille paimeniksi. Olen lukenut piispojen kannanottoa Raamatun ja Jeesuksen sanoman pohjalta. Minun maallikkoteologinen tulkintani pitää piispojen kannanottoa  Raamatun sanoman mukaisena.

Juna pomppii sen verran, ettei ole mukava kirjoittaa. Ryhdyn lukemaan läksyjä. Minulla on aina matkoillani viimeisimmät kirjat, ammattilehdet ja selvitykset mukana. Junassa on todella miellyttävä tehdä lukutöitä.

14.3.1999

Naisten voimavarakeskukset

Viikko on vierähtänyt taas joutuisasti. Kirjoittelen sunnuntain päätteeksi Mikkelin työhuoneessani. Olin aamulla Mikkelin tuomiokirkossa. Mukavaa että kirkko on näin lähellä. Myös Vantaan kodistani on Rekolan kirkkoon vain viiden minuutin kävelymatka.

Tänään oli päivällä Insinööriliiton tilaisuus, jonne vein lääninhallituksen tervehdyksen. Paikalla oli myös Pirjo Rusanen, entinen kokoomuksen kansanedustaja Mikkelistä, ministeri ja europarlamentaarikko, jonka kanssa on aina mukava vaihtaa näkemyksiä yhteiskunnallisista asioista. Minulla on aina ollut hyviä ystäviä yli puoluerajojen, joiden kanssa on ollut ilo tehdä töitä. Kaima Pirjo on yksi niistä. Lähdimme yhdessä pienelle sunnuntaikävelylle. Pirjo tuli vielä lääninhallituksen kotiini kahville.

Lauantainakin olin kirkossa. Tuomiorovasti Simo S. Salo oli kutsunut minut puhumaan Maaseurakunnan kirkkoon. Paikalla oli myös Kalevi Lehtonen. Viikkoni päättyi kirkoissa, mutta alkoi maanantaina hyvin maallisesti, kun lääninasessori Palin esitteli minulle uuden Mikkelin yhdistymisen. Oli naistenpäivä 8.3.1999. Uusi Mikkeli on todella erinomainen esimerkki kuntien uudenlaisesta ajattelusta. Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta on tehnyt hyvää työtä ja ansainnut siten myös muiden luottamuksen.

Naistenpäivän kunniaksi Mikaelissa oli naisten voimavarakeskuksen tilaisuus. Sari Kaasinen puhui ja lauloi naisten yhteistyön merkityksestä. Myös minä puhuin ja olisi tehnyt mieli laulaakin, sillä tilaisuus oli erittäin vapautunut ja lämminhenkinen. Naisissa on voimaa. Naisten määrä pienyrittäjien keskuudessa lisääntyy koko ajan.

Ehdin viikolla käydä tiistaina Helsingissäkin junalla kestävän kehityksen kokouksessa. Puheenjohtajana toimi pääministeri Paavo Lipponen. Esittelin jaostomme esityksen, että kestävän kehityksen avustukset olisi yhdistettävä saman ministeriön alaisuuteen. Jaostomme esitti tehtävään sisäministeriötä, joka on sekä maakunta- että kuntaministeri.

Tällä hetkellä ongelmana on, ettei kukaan oikein tiedä, paljonko ja missä ministeriöissä on saatavissa tukea paikalliseen ja alueelliseen kestävän kehityksen työhön. Olisi erittäin hyvä, että kunnat ja maakunnat voisivat hakea ja saada tukea avoimesti. Nyt tuki menee eri ministeriöissä ikään kuin tiskin alta.

Täysin en usko, että esityksemme menee sellaisenaan eteenpäin, sillä jokainen ministeriö haluaa varmasti itse pitää hallussaan nämäkin rahat. Minusta se ei lisää vaikuttavuutta eikä läpinäkyvyyttä, mutta siitähän mikään yksittäinen ministeriö ei olekaan kiinnostunut.

Tämä viikko on varsinainen naisten voimavarakeskusviikko, sillä perjantaina oli Joensuussa myös naisten tilaisuus. Tapasin taas neljä sukulaista ja entisen oppilaani Maritan. Minusta on mahtavaa tehdä työtä naisten kanssa täällä Itä-Suomessa. Se antaa voimaa jaksaa. Tarja Cronberg on erittäin hyvä yhteistyökumppani. Yövyin Joensuussa ja juttelimme vielä illan Tarjan kanssa. Joensuun naiset olivat taas kutsuneet paikalle luennoitsijaksi myös ekonomi Lenita Airiston, joka kannusti naisia ryhtymään yrittäjiksi sekä uskomaan omaan osaamiseensa ja voimaansa.

Sain loppuviikosta tuttavilta tekstiviestejä, että joku lehti oli esittänyt minua seuraavaksi presidentiksi. Kaikkea sitä kirjoitetaan. Vastasin kaikille nopeasti. Ellei Ahtisaari asetu ehdolle, uusi tasavallan presidentti on nykyinen ulkoministeri Tarja Halonen.

15.3.1999

Itä-Suomen rasismia ja skiniongelmaa liioitellaan julkisuudessa

Lääninpoliisijohtaja Jorma Ahonen aloitti viikon raportoimalla Itä-Suomen rasismista ja skineistä. Julkisuudessa on ollut monia tietoja ongelman erityisestä vaikeudesta täällä Itä-Suomessa. Ahonen totesi, että ongelma on olemassa myös täällä, mutta sen suuruutta on liioiteltu julkisuudessa vahvasti. Arvioinnissa käytetyssä valtakunnallisessa laskentatavassa on puutteita eikä se anna vertailukelpoista tulosta.

16.3.1999

Valtiopäivien päättäjäiset

Olen ajanut viime yönä tänne Vantaalle. Olin tosi väsynyt. Oli pakko laskea välillä auton kaikki ikkunat auki, että pysyin hereillä. Valtiopäivien päättäjäisissä ennen eduskuntavaaleja on aina oma haikea tunnelmansa. Ilmassa on lähdön tunnelmaa.

Maaherrat saavat valtiopäivien päättäjäisiin ja avajaisiin kutsun. Istuin eduskunnan lehterillä ja seurasin päättäjäisjuhlallisuuksia ensimmäistä kertaa elämässäni ulkopuolisuuden tunteen vallassa. Lähdin eduskunnasta 10 vuotta sitten kesken vaalikauden Vantaan kaupunginjohtajaksi. Minulle tuli nyt sellainen tunne, etten enää koskaan halua palata politiikkaan.

Joskus olen leikkinyt ajatuksella, että vielä asettuisin ehdokkaaksi. Jokaisten vaalien yhteydessä joku on kysynyt, enkö ryhtyisi ehdolle. EU-vaaleihinkin pyydettiin mukaan. Se aika on kuitenkin näillä näkymillä eletty. Elämässä on suunnattava eteenpäin kohti uusia seikkailuja kuin Nalle Puh. Jos tarraa menneeseen ja vanhaan, ei saa otetta tulevaisuudesta ja uudesta. Olen sielultani koulutukseni mukaisesti enemmänkin politiikan tutkija ja analysoija kuin itse poliitikko.

20.3.1999

Koulutoimentarkastaja Tapio Ruottinen puolustaa valtion aluehallintoa

Maanantaina 15.3.1999 oli Savon Sanomissa artikkeli, jossa eläkkeellä oleva koulutoimentarkasta Tapio Ruottinen puolusti valtion aluehallintoa. Hänen mielestään tarvittaisiin vahva lääninhallitus, joka tukisi kuntia niiden sivistys- ja opetustyössä. Ruottisen mielestä kunnat eivät selviä tehtävistään, kun lääninhallituksen voimavaroja on supistettu.

Jutun taustalla oli se Länsi Suomen, entisen Keski-Suomen lääninhallituksen Heikki Lyytisen selvitys, jossa Lyytinen arvioi aluehallinnon uudistuksen seurauksia. Pienet kunnat tarvitsevat valtion aluehallinnon tukea, oli selkeä viesti.

Näin varmasti on, etteivät pienet kunnat yksin selviä, mutta apua on etsittävä kuntien yhteistyöstä. Minusta kuntien ja valtion tehtävät on syytä pitää erillään. Kun minua haastateltiin tähän juttuun, korostin, että varsinainen työ tehdään kunnissa ja kouluissa. Resursseja on saatava sinne lisää eikä valtion aluehallintoon.

Kyllä lääninhallituksen tulee edelleen tukea kuntien työtä kouluttamalla kuntien henkilökuntaa ja antamalla asiantuntija-apua. Hallinnon lisääminen ei kuitenkaan ole lääke suuriin opetusryhmiin eikä kuntien yhteistyön puutteeseen. Entisestä ajattelutavasta on syytä luopua. Kuntien on ryhdyttävä tekemään yhteistyötä nykyistä enemmän. Kuntien pitäisi itse ymmärtää myös yhdistyä ja lakata kilpailemasta keskenään.

Kuopiossa juhlimme Minna Canthin synttäreitä

Olin Kuopiossa töissä torstain ja perjantain. Tapasin perjantaina Savon Sanomien päätoimittajan Tapani Lepolan ja Pohjois-Savon TE-keskuksen Jaakko Kekonin. Lepola on älykkö ja näyttää olevan myös normaalista toimittajakunnasta poiketen kaikkien pienien kähinöiden yläpuolella.

Tunnen Lepolan sukulaissieluksi, koska hän on koulutukseltaan historian erikoisasiantuntija. Hän on erikoistunut kansainväliseen politiikkaan ja kirjoittaa aiheesta mielenkiintoisia artikkeleja. Savon Sanomat on hänen ansiostaan poikkeuksellisen kansainvälinen sanomalehti.

Perjantai-iltana juhlimme Kuopion naisten kanssa yhdessä lääninhallituksen komeassa rakennuksessa Minna Canthin synttäreitä. Päätin ottaa perinteeksi juhlistaa vuosittain Minnan syntymää koko Itä-Suomen läänissä Minnan kakkukahveilla. Minnalla on nimittäin oma nimikkokakku, joka on yhtä mausteista ja herkullista kuin Minnan parhaat kielikuvat.

Minna Canth oli maaherratar Elisabeth Järnefeltin hyvä ystävä, joka vieraili Kuopion lääninhallituksen talossa usein. Minna oli kynästään ja kielestään erittäin kärkevä. Maaherra Aleksander Järnefelt raivostui silmittömästi Minnaan tämän moittiessa julkisesti kovin sanoin Kuopion läänin sosiaalisia oloja. Minna sai lääninhallitukseen maaherralta porttikiellon. Rouvien ystävyys kuitenkin säilyi, mutta rouvat joutuivat tapaamaan toisiaan maaherralta salaa.

Näin siis suuresti arvostani nainen ja kirjailija Minna Canth liittyy Kuopion lääninhallituksen rakennukseen ja Järnefeltien maaherraperheen elämään. Tiedottajamme Ulla Hiltunen on Kuopion rakennuksen sielu, joka tuntee kaikki salat talon pitkäaikaisena työntekijänä ja maaherra Olavi Martikaisen sihteerinä. On tärkeä vaalia myös perinteitä.

20.3.1999

Tukkijoella Mikkelissä

Tänään on lauantai ja koti-ilta pitkästä aikaa Mikkelissä. Olen yksin ja kirjoitan. Olen aamulla avannut Kalevankankaan maastossa sydänhiihdot. Upean aurinkoinen sää kruunasi tapahtuman, johon olisi suonut enemmänkin osanottajia.

Päivällä olin kangasniemeläisten kanssa katsomassa Mikkelin teatterissa klassikkosuosikin: Tukkijoella. Mukana oli entinen hyvä työtoverini OPM:n ja eduskunnan ajoilta eli Jukka Sarjala vaimonsa kanssa.  Jukka on varsinainen kirjallisuuden erikoisasiantuntija kaiken muun koulutuspoliittisen asiantuntemuksensa lisäksi. Hän on yksi niistä keskustalaisista sivistyspoliitikoista, jota olen oppinut arvostamaan.

Mukava oli nähdä ja keskustella. Jokaisen teatteriesityksen jälkeen pitäisi olla mahdollisuus keskustella esityksen herättämistä ajatuksista. Vaikka Tukkijoella on tullut elämän aikana nähtyä monta kertaa, totesimme Mikkelin esityksen hyvin mielenkiintoiseksi.

21.3.1999 

Mikkelin tuomiokirkossa toisenlaisissa vaalivalvojaisissa

En ole osallistunut täällä Mikkelissä mihinkään poliittiseen toimintaan. Se on tietoinen ratkaisu. Demarit ovat täällä kahdessa leirissä, enkä halua liittyä siksi kumpaankaan.  Olen aina ennen ollut vaalivalvojaisissa asuessani Tampereella, Ylöjärvellä ja Vantaalla, mutta nyt menin yksin Mikkelin tuomiokirkkoon kuoron 90-vuotiskonserttiin.

Lähdin konserttiin klo 18.20, kun eduskuntavaalien valvojaisia alettiin eri puolilla Suomea järjestellä. Konsertti kesti klo 21.30 asti. Vaalin tulos oli jo tiedossa, kun tulin Mikkelin kotiini ja panin radion päälle. Nämä olivat nyt erilaiset vaalivalvojaiset, mutta joka tapauksessa erittäin korkeatasoiset. Upea kuoro ja upeaa musiikkia! Mikkelin tuomiokirkko soi kuin iso kannel.

Istun tässä lääninhallituksen yläkerrassa keittiön pöydän päässä ja kuuntelen radiota. Vuorokausi vaihtuu kohta maanantaille. SDP on hävinnyt 12 paikkaa, mutta pysyy suurimpana puolueena 51 paikalla. Keskusta on saanut paikkoja 48 ja kokoomus 46.

Hyvä ystäväni Kerttu Törnqvist on pudonnut eduskunnasta Pohjois-Karjalassa. Tiedän, että Kerttu oli erittäin tunnollinen ja ahkera kansanedustaja ja olisi halunnut jatkaa edelleen. Tiedän, että hän ottaa tämän asian raskaasti. Olen hänen kohtalostaan erityisen murheellinen.

Huomasin lehtien uutisista, että entinen Kansallisoopperan johtaja Walton Grönroos on kuollut 60-vuotiaana. Hän oli hieno kulttuuripersoona ja erinomainen laulaja, jonka ei koskaan olisi pitänyt ryhtyä oopperan johtajaksi. Johtajavuosien arkiset huolet, jatkuva rahanpuute ja byrokratia kuluttivat häntä aivan kohtuuttomasti. Rauha hänen muistolleen.

23.3.1999

Kulttuurimatkailua edistämässä Etelä-Savossa

Olen kiertänyt kulttuurin monitoiminaisemme Marja-Liisa Jenun kanssa Etelä-Savoa kaksi päivää puhumassa kulttuurimatkailun puolesta. Heti maanantaina lähdimme Rantasalmelle tapaamaan Juvan seutukunnan kuntia. Alueelta on laadittu kulttuurikartat.

Tarkoitus oli innostaa kuntia miettimään kulttuurimatkailun mahdollisuuksia. Savonlinnan, Enonkosken, Punkaharjun ja Kerimäen kunnat ainakin näyttivät kiinnostuneilta. Oli tuotava omat vahvuudet esiin, mutta myös yhteistyötä on opittava tekemään.

Mukanamme oli Eino Kautto Etelä-Savon Ympäristökeskuksesta, fiksu asiantuntija, joka korosti, että kulttuuri on aika, paikka ja ihmiset. Ympäristö on vanhaa mutta ihmiset nuoria.

Tänään tiistaina 23.3. päivänä olimme Pieksämäen seudulla puhumassa yhdessä taas samasta asiasta. Olin aamulla Kenkäverossa luomukartan julkaisutilaisuudessa, joten nyt on tullut oltua mukana kaikessa siinä, missä Etelä-Savossa on omia erityisiä vahvuuksia.

Tavoitteena olisi saada aikaan kattoprojekti, jossa mukana olisi maakuntaliitto, TE-keskus , Ympäristökeskus ja mahdollisesti Museovirastokin. Etelä-Savon kulttuurihankkeet on koottu kaksi vuotta sitten yhteiseen julkaisuun. Matkailu on tämän alueen mahdollisuus ja elinkeino siinä missä teollisuuskin.

Matkailun mahdollisuuksia ei ole vielä tällä Itä-Suomessa oikein ymmärretty. Alan yrittäjät ovat pieniä. Tarvittaisiin yhteistyötä, mutta yhteistyön perinne puuttuu. Kyllä täällä ihan oikeasti kadehditaan naapuria eikä iloita toisten menestyksestä. Matkailualan pienten yrittäjien olisi verkotuttava keskenään. Sen on moni todennut jo minua ennen satoja kertoja. Päätös on yrittäjien itse tehtävä.

Kello on yli 1 yöllä. Nyt on lopetettava työt.

24.3.1999

Sota Jugoslaviassa alkoi klo 21

Kuuntelen murheellisena uutisia. Huomenna täytän 55 vuotta. Olen syntynyt maaliskuussa 1944 sodan keskelle. Tänään klo 21 alkoi sota Jugoslaviassa, itse asiassa Euroopan sydämessä ja myös meitä lähellä. Nato käynnisti ilmaiskut Italiasta.

Olen aloittanut tämän päivän Mikkelin tuomiokirkon kryptassa pidetystä aamuhartaudesta. Avasin Mikaelissa sijaishuollon päivät. Olin Kuopiossa yliopiston 33-vuotisjuhlissa ja tapasin myös Reijo Vihkon. Illalla Mikkelissä minulla oli kylässä Koirakiven ja Riihilahden aktiivinen kylänväki. He ovat Mäntyharjun ja Pertunmaan asukkaita, jotka ovat rakentaneet kesällä 1997 Pipsan parketin Mäntyharjun Riihilahteen.

Hesarin toimittaja ja kuvaaja halusi myös tulla mukaan ottamaan Hesarin juttua varten kuvia. Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, ettei toimittaja ole todellakaan kovin kiinnostunut lääninhallituksen varsinaisesta toiminnasta halutessaan lehteen kuvan iltavastaanotosta edustustiloissa. Tämäkin vahvisti aavistuksia jutun luonteesta, mutta yritin olla toimittajalle edelleen siitä huolimatta ystävällinen. Juttu julkaistaan toimittajan kertoman mukaan lähiaikoina.

31.3.1999

Se on sitten kevät

Tänään keskiviikkona olivat valtiopäivien juhlalliset avajaiset ja jumalanpalvelus. Tasan 20 vuotta sitten olin näissä juhlallisuuksissa mukana ensimmäistä kertaa kansanedustajana. Mikkelin uudelle kansanedustajalla Arto Seppälälle toivotin erityistä onnea, sillä istuin kirkossa hänen vieressään.

Illalla oli esitys Gabriel tule takaisin. Menin kansanedustajaystävieni Tarja Kauton ja Virpa Puiston kanssa vielä syömään illallista ja keskustelemaan.  

Viime maanantaina oli maaherrojen kokous. Mikään ei näytä muuttuvan. Yhteistä kehittämislinjaa ei nyt näytä syntyvän. SM:ssä pallo on hakusessa. On siis pakko ryhtyä tekemään tarpeellisia omia kehittämisratkaisuja. Laatutyömme on hyvässä vauhdissa, joten uskon voivamme jatkaa tästä eteenpäin, vaikka olisi tietysti ollut hyvä saada myös henkistä tukea meitä ohjaavista ministeriöistä.

SM:n ohjaus on niin hallintopainotteista, ettei lääninhallituksen varsinaisia tehtäviä siinä oteta juurikaan huomioon. Ei ole ihme, ettei monikaan ulkopuolinen oikein tiedä, mitä lääninhallitukset tekevät. Eivät kokonaisuutta tunne edes meitä ohjaavat ministeriöiden virkamiehetkään! Murheellista - mutta totta se on. Tämä on asia, joka ei näytä korjaantuvan.

Vietän kiirastorstain ja pitkäperjantain kotona Vantaalla. Tarja Cronberg tulee kylään. Mukava tavata ja jutella. Puolison kuoleman ja leskeyden pohdiskelu jatkuu. Myös maailmaa parannamme ja käymme ulkona. Lauantaina lähden Tampereelle äidin luokse pääsiäisen viettoon.

Muutoksen enteitä omassa elämässä

5.4.1999

Äiti puhuu kuolemastaan

Pääsiäisestä tuli kaunis surun sininen. Ajoin lauantaina Tampereelle äidin luokse. Äiti oli jotenkin omissa ajatuksissaan ja poikkeuksellisen hiljainen eikä laskenut koko ajan leikkiä kuten tavallisesti. Pääsiäissunnuntaina vein äidin ajelulle Jämijärvelle Kaijan ja Pekan mökille. Veljeni Pekka sai iskukoukulla äidille komean hauen. Ajoin äidin kanssa kahvit juotuamme takasin Tampereelle. Sää oli aurinkoinen. On kevät. Järvissä oli vielä jäät, mutta kohta on kesä.

Söimme äidin kanssa kaksin, kun äiti alkoi yllättäen puhua kuolemastaan. Hätkähdin. Minun äitini, rohkea, iloinen ja elämänmyönteinen nainen ottaa nyt puheeksi oman kuolemansa. Minun äitinihän elää ikuisesti. Äiti on aina menossa. En meinaa pysyä perässä, vaikka äiti on 81-vuotias. Äiti on minulle sitkeän, osaavan ja viisaan naisen esikuvani, jäänyt 44-vuotiaana leskeksi ja jaksanut kulkea kaikkien vastoinkäymisten yli. Äidillä on tapana toivottaa: ”Voimme parhaiten.”

Äiti vaikutti vakavalta. Hän halusi tietää, mitä kotitalolle tapahtuu, kun hän kuolee. Tuntui oudolta. Sain sanottua, etten ollut ajatellut hänen kuolemaansa. Äitihän on sydänviastaan huolimatta ollut hyväkuntoinen. Vastasin kuitenkin äidin suoraan kysymykseen, että myyn osuuteni sopuehdoin Pekalla, jos Pekka haluaa ostaa talon. Voin antaa myös osuuteni vuokralle, jos Pekka haluaa asua talossa. En halua, että kotitalo myydään. En uskonut myöskään Pekan haluavan.

Äiti oli hetken hiljaa. Sitten hän otti minua kädestä kiinni ja sanoi silmiin katsoen rauhallisella äänellä, melkein kuiskaten viimeinen tahtonsa olevan, että Pekka ja minä sovimme yhdessä kaikki asiat hänen kuolemansa jälkeen ilman riitoja ja ettemme myisi hänen ja isän monin uhrauksin rakentamaa taloa.  Minun oli helppo vakuuttaa äidille veljenikin puolesta täyttävämme varmasti hänen tahtonsa. Äiti huojentui. Ymmärsin nyt, että tämä asia oli painanut häntä jo pitkään.

Kävin tietysti tervehtimässä myös anoppia, joka valitti huimaustaan ja sanoi haluavansa kuolla pois, kun ei enää jaksa edes liikkua kunnolla. Pyysin sekä äitiä että anoppia pysymään hengissä vielä äitienpäivään asti. Tulen silloin taas tervehtimään. Molemmat helähtivät nauruun. Ei heiltä vielä ainakaan huumorintaju ole kuolemassa.

Ajoin viime yönä Tampereelta Vantaalle. On toinen pääsiäispäivä. Ystäväni Marjaana Valkonen oli tänään kylässä. Marjaana kehotti maalaamaan ja kirjoittamaan murehtimista pois. Olen nimittäin soittanut äidistä nyt veljelleni Pekalle. Äidin ruokahalu ei ole Pekan mielestä aina paras mahdollinen. Äiti on joskus valittanut vatsavaivoja, mutta ei ole mennyt lääkäriin. Pekan vävy Tero on lääkäri, mutta hänellekään äiti ei ole paljoa vaivoistaan puhunut. Tiedän, ettei meidän äitiä näissä asioissa voi kukaan käskeä. Irja Hämäläinen o.s. Laakso on tottunut elämässään päättämään aina yksin ja aina itse.

6.4.1999

Maaherra on vain yhden viraston johtaja, mutta jokaisen on otettava tilansa

Tänään selvisi yksi mysteerio. Hesarissa oli nyt vihdoin se toimittaja Mika Parkkosen juttu, jonka takia hän kävi Mikkelissä peräti kaksi kertaa. Parkkonen ei oikeasti tehnytkään juttua lääninhallituksen toiminnasta vaan maaherran asemasta. Minulle hän antoi ymmärtää olevansa hyvin kiinnostunut siitä, mitä lääninhallitukset nykyisin tekevät. Olin siinä uskossa, että nyt tulee Hesariin kunnon juttu Itä-Suomen läänistä. Petyin. Onneksi ei ollut ensimmäinen kerta.

Toimittaja Parkkonen oli tutkinut sihteeri Raijalta kalentereitani ja laskenut, että vuonna 1997 minulla oli ollut 15 juhlapuhetta, 7 avauspuhetta, 10 tervehdystä, 15 kirjallista tervehdystä, 6 haastattelua ja 10 muuta puhetta, yhteensä siis 63 puhetta, artikkelia tai tervehdystä. Vuonna 1998 niitä oli ollut yhteensä 118, jotka jakaantuivat 15 juhlapuheeseen, 32 avauspuheeseen, 22 tervehdykseen, 33 kirjalliseen tervehdykseen, 5 haastatteluun ja 11 muuhun puheeseen.

Mielenkiintoista. Toimittaja ei ole ottanut huomioon, että kuntavierailulla harvoin pystyy olemaan aivan puhumattomana. Ehkä jotain on hyvä sanoa, jos tutustuu kunnan toimintaan. Minullahan oli syyskuusta 1997 lähtien aina viime vuoden loppuun asti käynnissä tehostettu kuntakierros, koska uutena maaherrana halusin tavata erityisesti kuntien edustajat. Lääninhallituksen yksi päätehtävä on valvoa peruspalvelujen järjestämistä kunnissa, joten maaherran kuntakäynnit ovat aivan normaalia ja lääninhallituksen työhön kuuluvaa.

Toimittaja Parkkonen ihmetteli, miten maaherraa voidaan pyytää eri tilaisuuksiin tässä mittakaavassa, vaikka maaherra on vain yhden viraston päällikkö. Parkkonen teki johtopäätöksen, ettei lääniuudistus ollut vienyt maaherroilta arvovaltaa, vaikka arvostuksen laskeminen oli ollut uudistuksen yksi tavoite.

Kun Parkkonen haastatteli minua tätä juttua varten, korostin maaherran yhden tehtävän olevan vahvistaa yhteistyötä eri alueellisten toimijoiden kesken ja myös kolmen maakunnan välillä. Kyllä itse näen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistäni olla aktiivinen yhteistyöläinen. Mutta jokaisen on otettava aina oma tilansa yhteistyössäkin. Ehkä tämän käsittäminen on tiedotusvälineiden edustajille liian vaikeaa. Nykyisin kaikki asiat halutaan yksinkertaistaa yhteen totuuteen.

Parkkonen mietti jutussaan valtaa ja arvovaltaa. Minä en oikein tällaisia näkökulmaa ymmärrä, koska demokraattisessa maassa ei kukaan ole yksin mitään. On selvää, ettei maaherralla enää ole sellaista valtaa, joka liittyy rahanjakoon. Rahallahan meillä Suomessa on valtaa totuttu mittaamaan. TE-keskusten yritystukien jakaminen on perinteistä valtaa. Voisiko kuitenkin ajatella, että yhteistyökin on jotain. Olisiko yhteistyössä peräti voimaa…ja myös valtaa.

Pirkko Leino-Kaukiainen tuli Vantaan kotiini kylään ja paheksui Parkkosen jutun sävyä liian edustuspainotteiseksi. Pirkko on sen verran läheltä katsonut tätä työtäni, ettei millään pysty mieltämään työtäni mitenkään kadehdittavaksi ja loisteliaaksi edustustehtäväksi.

Ei tämä maaherran nykyinen työ ole mitään erityistä edustamista. Ajan autoa usein itse. Kuljen virkamatkoillani ilman seurueita yksin. Julkisissa liikennevälineissä maaherra matkustaa työmatkojaan muiden kuolevaisten tapaan. Junassa ei saa käyttää ensimmäistä luokkaa. Pääkaupunkiseudulla käytän sähköjunaa. Kannan matkatavaroita selkä väärällään. Teen pitkiä päiviä, valvon yökaudet ja nukun muutaman tunnin. Minulla on ollut menossa oma urakka. On kolme maakuntaa ja 68 kuntaa sekä satoja yhteistyötahoja. En pidä tätä minään edustamisena.

Ei minun elämäni ole kansanedustajan ja kaupunginjohtajan ajoista periaatteiltaan erityisesti muuttunut. Kansanedustajana tosin voi junassa kulkea ensimmäisessä luokassa. Moni taitaa luulla toista. Olen huomannut joidenkin pyörittävän päätään, kun kerron eläväni hyvin vaatimattomasti, arkisesti ja tavallisesti: pesen pyykkiä, korjaan itse vaatteeni, nautin ostaa alennuksella vaatteita ja tavaroita, tiskaan, teen ruokaa, siivoan, pesen ikkunat, remontoin, käännän lapiolla  kasvimaan ja kitken rikkaruohot, ajan itse autoa ja käyn kaupassa. Harrastuksetkaan eivät ole erityisen herraskaisia: lenkkeily luonnossa ja hölkkä, lukeminen, musiikin kuuntelu, piirustus ja öljyvärimaalaus.

Olen kiertänyt uutta Itä-Suomen lääniä ahkerasti siksi, että olen halunnut mahdollisimman hyvin tutustua läänin kuntiin ja paikallisiin olosuhteisiin. Nyt kierrokset on kohta tehty. Olen saamassa yhden urakan päätökseen. Erityisenä edustamisena en tätä työtä pidä. Toimittajien luulot työni tästä puolesta perustuvat menneeseen maailmaan ja käsityksiin. Toimittajalla on ollut hypoteesi, jonka hän on halunnut todistaa oikeaksi, MOT.

11.4.1999

Lipposen II hallitus hahmottumassa

On sunnuntai. Tulin juuri äsken Tallinnasta Vantaan kotiini yksityismatkalta. Hallitusohjelman syntyä olen seurannut koko ajan puhelintietojen välityksellä. Mielenkiintoista. Tuleeko aluehallinnon kehittämiseen jatkoa ja millainen on ministerilista?

Jouni Backman on jäämässä pois hallituksesta ja tähtää demarien eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Se on sikäli harmi, että Jouni on aivan oikeasti kiinnostunut hallinnon kehittämisestä. Hyvin paljon ministereistä riippuu, millaiseksi aluehallinto seuraavan neljän vuoden aikana kehittyy.

18.4.1999

Eken kuolemasta 3 vuotta

Sunnuntai. Kaunis, lämmin ja aurinkoinen sää. Luin sanomalehdet Mikkelissä ulkona lääninhallituksen rakennuksen seinustalla. Tänään tulee Eken kuolemasta 3 pitkää vuotta.

Olin päivällä Harjun kappelissa juhlassa, jossa piispa Voitto Huotari siunasi urut.

Monta kertaa jää elämässään miettimään yhteensattumien merkitystä. Harjun kappelin juhlassa luettiin sama Raamatun teksti, ”Herra on minun paimeneni”, jonka luin Raamatusta Ekelle hänen viimeisenä eliniltanaan 17.4.1996 ja uudelleen seuraavana aamuna, kun hän oli kuollut, siis tasan kolme vuotta sitten.

Harjun kappelissa minulle tuli sellainen tunne, että Taivaan Isä halusi lohduttaa minua juuri nyt. Kyllä Eke on vihreillä niityillä veden ääressä ja hänellä on hyvä olla. Herra on meidän paimenemme, eikä meiltä puutu mitään.  Istuin Irene Huotarin vieressä. Kauniit muistot ja lämmin rauha tulvahtivat sieluuni. Minulle tuli sellainen tunne, että elämääni tulee kohta jotakin uutta, hyvää ja turvallista, sellaista, mitä vielä en tiedä.

Kauniin päivän päätteeksi jylisee ulkona juuri nyt kesän ensimmäinen ukonilma!

Hallitusohjelma ei lupaa aluehallintoon mitään muutoksia

Lipposen II hallituksen ohjelma, ”Oikeudenmukainen ja kannustava – sosiaalisesti eheä Suomi” hyväksyttiin viime torstaina 15.4.1999.  Se ei lupaa aluehallintoon mitään kummallisia muutoksia. Hallitus sitoutuu jatkamaan Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämistä ja rakenteellisten ongelmien ratkaisemista tiettyjen periaatepäätösten ja strategioiden pohjalta.

Alueiden omaehtoista kehitystä luvataan edistää alueiden vahvuuksiin tukeutuen. Valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen yhteistyötä lisätään. Joustavaa ja hajautettua palveluhallintoa kehitetään. Myös aluehallinnon edellytyksiä vastaanottaa uusia tehtäviä ja päätösvaltaa luvataan turvata.

Mitään todella konkreettista hallitusohjelma ei sisällä esimerkiksi lääninhallitusten kehittämisessä. Se on harmi. Olisi ollut tärkeää jatkaa uudistusta. Poliittisesti kehitys tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen Itä-Suomen läänissä ja muillakin keskustan vahvoilla alueilla. Keskusta ei ole hallituksessa. Hallitus muodostuu sateenkaaresta: kokoomus, vihreät, demarit ja vasemmistoliitto.

Hallituksen ministerilista on myös hieman erikoinen. Kuopion kaupunginjohtaja Kari Häkämiehestä tuli yllättäen sisäministeri ja vasemmistoliiton Martti Korhosesta alue- ja kuntaministeri. Hallinnon kehittäminen on toisen valtionvarainministeri Suvi-Anne Siimeksen tehtävä. Siimes näistä kolmesta onkin eniten kehittäjä. Toivottavasti aluehallinto ei jämähdä täysin paikalleen seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Kovin vähän aikaa muuten karjalaispoika Kari Häkämies viihtyi savolaisten kalakukkokaupungissa.

Avasin viime viikolla kahdet maanpuolustuskurssit: tiistaina Joensuussa ja keskiviikkona Kuopiossa. Olen ollut viime viikolla Vantaalla, Joensuussa, Iisalmessa, Kuopiossa, Mikkelissä, Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Mikään viime viikon tilaisuuksista ei ole ollut niin sanottua edustusta.

20.4.1999

Mikkelin torin koivut kaadettiin

Tänään tiistaina on todellinen hellepäivä. Itä-Suomi on kuumin paikka Suomessa, +19C. Meillä oli Mikkelissä liikenneturvallisuusseminaari. Lääninhallituksella on liikenteen suunnittelussa ja turvallisuudessa tärkeä tehtävä sovittaa yhteen kokonaisuuksia ja edesauttaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Koin aamulla varsinaisen järkytyksen, kun Mikkelin toria reunustaneet komeat koivut kaadettiin noin vain. En tiennyt etukäteen koko kaatoasiasta mitään. Yhtäkkiä puut vaan rojahtivat maahan. Ihan sieluun sattui. Hyökkäsin puhelinlankoja pitkin Mikkelin teknisen toimen suunnittelijoiden kimppuun ja kirjoitin apulaiskaupunginjohtaja Eero Kaitaiselle tulenkatkuisen kirjeen.

On tämä kumma asia, miten raskaasti ihminen voi ottaa pelkän puiden kaadon. Mitä tämä minulle kuuluu? Minähän vain asun tässä torin varrella. Olen vain täällä töissä ja käymässä. Näky oli kuitenkin niin hirveä, etten muuta voinut. Miksi nämä hyväkuntoiset puut piti kaataa nyt. Kävin päivällä vielä katsomassa, etteivät puut olleet lahoja.

Mikkelin kaupungista sain ystävällisen vastauksen, että koivut on nyt pakko uusia. Kun kaikki uusitaan samalla kertaa, tulos on parin vuoden kuluttua upea. Minua tuo tieto ei paljon lohduttanut. Olin tottunut suuriin kauniisiin koivuihin. Olen alkanut pitää Mikkelin toria kuin omana reviirinäni ja kotipihanani, johon kukaan ei saisi kajota.  Vaikka kuinka harmittaisi, tämä on nyt pakko kestää. Ei saisi rakastua mihinkään liikaa. Tämän elämä on opettanut, mutta olin sen taas unohtanut.

28.4.1999

Tarja lupautui presidenttiehdokkaaksi

Olen ollut tänään Tampereella puheenjohtajana kestävän kehityksen paikallisjaoston kokouksessa. Olimme Raatihuoneella ja tutustuimme Keskustorin kunnostukseen sekä Sähkölaitokseen. Tampere on minulle edelleen yksi rakkaimmista paikoista. Koskipuistossa tulee aina mieleen lapsuuden ja nuoruuden tuttu koulutie Keskustorilta Hämeensillan kautta Koskipuiston läpi Tuomiokirkon ohi Huhtimäelle. Tampereella vaalitaan onneksi perinteitä. Kaikki arvokas on ja pysyy.

Illalla osallistuin Vantaalla Heurekan 10-vuotisjuhliin. Olin samassa illallispöydässä Nokian Yrjö Neuvon ja metropoliitta Leon kanssa, erinomaista seuraa. Neuvon kanssa saattoi keskustella maallisten yhteyksien kehityksestä ja matkapuhelimien teknisistä mahdollisuuksista. Metropoliitta Leon kanssa keskustelua saattoi laajentaa myös taivaallisiin yhteyksiin.  

Tämä päivä on ollut sikäli historiallinen, että Tarja Halonen lupautui pressaehdokkaaksi. Ahtisaari kieltäytyi eilen. Tarja sai heti Kalevi Sorsan näyttävän tuen taakseen. Kale maksaa Ahtisaarelle kalavelkojaan. Kalevi Sorsa oli 1970-luvulta lähtien SDP:n vahva mies, ulkopolitiikassa myös valtakunnan ykkönen, jonka tien presidentiksi katkaisi ensin Mauno Koivisto ja sitten Martti Ahtisaari. Molempia Sorsalle raskaita prosesseja olen seurannut läheltä.

30.4.1999

Vappuaaton mietteitä

Entiset naapurini Träskmanit tulevat pienen tyttärensä Ann-Sofien kanssa viettämään kanssani Vantaan kotiini vappuaattoa. Ann-Sofie on suloinen kuin nukke ja koko perheen kiltti iltatähti. Omat lapseni Minna, Seppo ja lapset viettävät vappunsa Oulussa.

Vappupäivänä menen Kaukiaisille myöhäiselle vappulounaalle Jollakseen. Pirkko ja Yrjö ovat kutsuneet tuttaviaan, joita kaikkia en entuudestaan tunne. Vappuaaton sää on täällä Vantaalla melko kolea ja sataa ripauttelee koko ajan. Piti kääntää kasvimaa, mutta sää ei nyt houkuttele ulkotöihin.

Näin viime yönä Tarja Halosesta unta. Toivotin Tarjalle unessa kaikkea hyvää, halasin ja itkin hillittömästi. Uni oli niin vaikuttava, että ihmettelin herätessäni sen sanomaa. Tarja on hyvä ystäväni ja työtoverini 1970-luvulta lähtien.

Herättyäni minulla oli selvä tunne, että Haloskasta tulee seuraava pressa ja että kaikki onnistuu hyvin. Tuli täysi varmuus Tarjan menestyksestä. En mitenkään haluaisi, että hyvä ystäväni ja työtoverini joutuisi nyt minkään ikävän presidenttipelin nappulaksi. Tarja on nyt asettunut alttiiksi ehdokkaana kaikille spekulaatioille. Tämän tason peli on aina ollut perin raadollista.

Minulla on pieni kirja, jossa on mietelause jokaiselle päivälle. Tämän päivän kohdalla lukee: ” Älä tunkeudu esille, sillä sovit vain niille paikoille, joille Jumala sinut haluaa.”  Minusta Ahtisaari on ollut hyvä presidentti. Hän olisi voinut rohkeasti asettua uudelleen ehdolle. Ymmärrän kuitenkin myös sitä, ettei demarien jäsenäänestys omasta ehdokkaasta Ahtisaarta erityisesti innostanut.

Lehdet ja tiedotusvälineet ovat nyt täynnä Tarjan ehdokkuutta. Vaikka moni näyttää muuta luulevan, ei Tarja tätä ehdokkuutta ole kynsin ja hampain tavoitellut. Asiat vaan nyt lähtivät loksahtelemaan näin paikoilleen. Tarja on koko poliittisen uransa ajan ollut ulkopolitiikan asiantuntija, mutta hän on lisäksi työoikeuden ja sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija. Kyllä Tarjasta tulee meille hyvä presidentti, joka tuntee myös ihmisten arjen.  

Tänään on 10 vuotta, kun jäin pois eduskunnasta ja otin 1.5.1989 Vantaan kaupunginjohtajan tehtävät vastaan. Kyllä aika lentää nopeasti

4.5.1999

Sisäistä kiehuntaa

Klo 6 aamulla lähdin Tuulan kanssa tänne Joensuuhun Mikkelistä. Olemme pitäneet johtoryhmän videokokouksen ja myös yhteistyökomitean kokouksen. Virkanimikkeiden muutosesitykset ja opinto-oikeudet ovat nyt aiheuttaneet sodan eri osastojen välillä. Kansliapäällikkö Reijo Luhtavaara vastaa henkilöstöpolitiikasta henkilöstöjohtaja Kyrö Kuittisen kanssa. Nyt he viestittävät, että maaherran on puututtava asiaan.

Lääninhallituksen kaltaisessa päällikkövirastossa maaherra on se mörkö, jolla on hyvä pelotella ja joka huudetaan paikalle, kun asiat eivät muuten ratkea. Jotkut myös haluavat käyttää maaherraa oman kilpensä kirkastamiseksi ja omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.

Moni maaherra näyttää nauttineen ennen vanhaan tällaisesta vallankäytöstä. Monessa entisessä pienessä läänissä henkilökunta on myös vuosikymmenten ajan kasvanut tällaiseen päällikkövirastomalliin, joten malli putkahtelee esiin edelleen melko usein. Moni kaipaa herraa taloon etenkin, jos sen kautta voi edistää omia tarkoitusperiään. Pohjois-Karjalan lääninhallitus on ollut autoritaarisesti johdettu, mikä näkyy edelleen eräänlaisena pelon kulttuurina.

Organisaatiomme on erittäin pieni. Kyllä luulisi, että nykyisellä kansliapäällikön ja henkilöstöpäällikön ja osastopäälliköiden miehityksellä mitkä tahansa asiat pystytään hoitamaan. En ole tullut tänne vain ratkomaan johtoryhmän keskinäisiä ja sisäisiä riitoja. Ongelmat on ratkaistava siellä, missä ne ovat syntyneet. Tämä on aikuisten ihmisten organisaatio, jossa jokaisella on valtansa ja vastuunsa.

Meillä on organisaatiomme kokoon nähden ajoittain aivan liian paljon sisäistä puuhastelua ja henkilökohtaisia ristiriitoja, joilla on vuosikymmenten historia. Johtajana en aio asettua näissä ongelmissa minkään leirin puolelle. Asiakkaat ja varsinaiset työt työllistävät ajoittain vähemmän kuin nämä sisäiset kähinät. Niiden taustalla on myös lääninuudistuksen synnyttämää katkeruutta oman aseman muuttumisesta virkahierarkiassa ja johtotehtävissä.

Jos johtotehtävissä olevan asema muuttuu organisaatiouudistuksen yhteydessä ja jos ei ole mahdollisuutta organisatorisin ratkaisuin korjata tai pehmentää tilannetta, koko organisaation toiminta kärsii. Vaikka jokaiselle on taattu entiset palkkaedut, entisistä johtajista tulee monesti katkeroituneita vetäytyjiä tai häiriköitä, joita ei tosiasiassa tyydytä mikään muu kuin entisen aseman palautus. Osa sairastuu joko henkisesti tai fyysisesti. Ihminenhän on psykofyysinen kokonaisuus. Tämä kaikki on inhimillistä ja hyvin ymmärrettävää. Jos tällaisen kohtalon kokeneita on pienessä organisaatiossa useita, koko organisaatio joutuu ajoittain elämään täysin heidän ehdoillaan.

Nämä tilanteet ovat olleet meillä hyvin tuttuja ja uuvuttavia. Pahinta on, että osa soittelee jatkuvasti ministeriöihin ja erityisesti SM:öön mustamaalaten muita. En ole kokenut saavani ministeriöistä tukea näissä ongelmissa, jotka johtuvat poliittisista päätöksistä ja joita emme pysty täällä aluetasolla muuttamaan. Suomalaiskansalliseen henkiseen perintöön kuuluu uskoa kaikki pahat puheet ja epäillä kaikkia hyviä. SM:n virkakunta tekee itsensä tarpeelliseksi sekaantumalla hämmentämään näitä ristiriitoja kaikkien oppien vastaisesti.

Delegointi on tärkeää

Jokaisen pitää hoitaa omat työnsä. Mitä teen kansliapäälliköllä, henkilöstöpäälliköllä ja osastopäälliköillä, jos he eivät hoida heille delegoituja tehtäviä vaan kiistelevät keskenään. Asiat on sovittava siellä, missä kiistat syntyvät. En tässä muodossa ota vastaan minulle tarjottua erotuomarin roolia.

Kun valtaa delegoidaan, se merkitsee myös vastuun delegointia. Valtaa ei ole ilman vastuuta. Vastuuta ei voi antaa, ellei samalla anneta myös valtaa. Kaikessa on tärkeää myös pitää huolta työnjaosta ja yhteistyöstä. Selkeä työnjako on hyvän yhteistyön perusta.

Koko henkilökunnan määrä on tällä hetkellä vain 215. Osastopäälliköitä on seitsemän, lisäksi on kansliapäällikkö, talouspäällikkö, kehittämispäällikkö ja henkilöstöpäällikkö. Tällainen moniportainen organisaatio ruokkii ajatusta, että viedään ikävät asiat maaherralle asti ratkaistavaksi. Minusta se on huonoa päällikkötason johtamista. Kun asioita delegoidaan, ne myös hoidettava delegoinnin mukaan niin hyvinä kuin pahoina päivinä.

Kohdellaanko henkilökuntaa tasapuolisesti kaikissa osastoissa ja kaikissa toimistoissamme, tämä kysymys on aiheuttanut viime aikoina kovaa keskustelua. Sivistysosastosta tulee henkilökunnalta viestejä, ettei heillä ole samoja mahdollisuuksia esimerkiksi opiskella kuin muilla, koska osaston johto suhtautuu erityisjärjestelyihin kielteisesti. Marja Myyryläisen opintovapaasta tuli kova kiista. Olin osastopäällikkö Heikki Laakson kanssa eri linjoilla. Minun kantani on selvä. Koko henkilökunnan opintomahdollisuuksia on tuettava tasapuolisesti.

Huomenna on liikenneseminaari Kuopiossa ja myös veteraaniasioiden neuvottelukunta. Tapaan lisäksi maanpuolustusnaiset. Kaikki nämä kokoukset kuuluvat sidosryhmiemme kanssa tehtävään laajaan yhteistyöhön.

6.5.1999

Elkan vihkiäiset

Mikkelissä oli syytä juhlaan. Elinkeinoelämän keskusarkisto aloitti virallisesti toimintansa ja vietimme vihkiäisiä. Yksi toteutuskelpoinen visio on, että Mikkelistä kehittyy arkisto-osaamisen keskus. Se on aivan realistinen ja tavoittelemisen arvoinen. Mikkelissä on jo nyt korkeatasoinen maakunta-arkisto ja luovutetun Karjalan arkistot. Digitointi tuo arkistointiin uudet ulottuvuudet. Myös alan koulutusta on syytä kehittää Mikkelissä.

Mikkelissä lääninhallituksen rakennusta alettiin kääriä huppuun. Ulkomaalaus alkaa kohta. Miten rakennuksessa pystyy työskentelemään ja asumaan? Kukaan ei vielä tiedä, miten paljon rakennuksen ulkopinnassa on esimerkiksi käytetty asbestia.

8.5.1999

Naton pommitukset ja mansikkamaan teko

Selkäni on aivan poikki. Tänään on lauantai ja olen tehnyt Vantaalla pihatöitä yksin koko päivän. Uudistin myös mansikkamaan. Kyllä olisi hyvä, jos olisi näihin töihin käytössä raavas mies. Raskasta on tämä savimaan lapiointi.

Tänään uutiset kertovat, että Nato pommitti Jugoslaviassa vahingossa Kiinan suurlähetystöä. Kiinassa on järjestetty laajoja mielenosoituksia. Opiskelijat kivittävät diplomaattiautoja. Miten Nato voi mokata näin?  Laajeneeko kriisi? Kaikkea tulee ajatelleeksi. En ole ainoa.

Tapasin eilen eduskunnassa itäsuomalaiset kansanedustajat. Meitä Itä-Suomen valtion aluehallinnon edustajia oli myös tiepiireistä, TE-keskuksista ja ympäristökeskuksista. Yhteistyö ja vuorovaikutus eduskunnan ja aluehallinnon välillä ovat tärkeitä.

Huomenna on sunnuntai ja äitienpäivä. Lähden aamulla Tampereelle tervehtimään äitiä ja anoppia. Vietämme nyt perinteistä yhteistä äitienpäivää kolmatta kertaa kolmen lesken voimin. Ennen Eke kuljetti äitienpäiväajelulla ja passasi meitä kaikkia. Toimin nyt kuljettajana ja käymme taas perinteen mukaan isän ja appiukon haudalla. Isomummit ovat ainakin omien puheidensa mukaan taas aika hyvässä kunnossa. Veljen perhe sekä Katja ja Tero lasten kanssa tulevat iltapäivällä kahville. Mukava nähdä sukulaisia.

11.5.1999

Itä-Suomen yhteistyökokous Mikkelissä 10.5.1999

Äitienpäivänä Tampereella tuli äidin ja anopin kanssa puhuttua enemmän kuolemasta kuin elämästä, vaikka on kaunein kevät. Molemmat mummot ovat yli 80-vuotiaita. Onhan se selvää, että molemmat tahtovat myös järjestää asioitaan kuolemansa varalta haluamallaan tavalla. Äiti on oikeudenmukaisuuden perikuva, mitä piirrettä hänessä olen aina kunnioittanut. Anopin ajatuksenkulkua sitä vastoin en aina ymmärrä.

Aloitin tämän viikon eilen 10.5. osallistumalla Mikkelin kaupungintalolla Itä-Suomen neuvottelukunnan kokoukseen. Puhetta johti Pohjois-Savon maakuntaliitosta Jorma Huuhtanen. Maakuntajohtajat olivat paikalla, samoin maakuntaliittojen luottamusmiesjohtoa ja keskuskaupunkien kaupunginjohtajat. Päätin kutsun saatuani käydä kuuntelemassa, millä tasolla Itä-Suomen maakuntien yhteistyöstä tällä hetkellä keskustellaan.

Keskustelu ei kovasti mieltä ylentänyt. Maakuntajohtajat Hannu Vesa ja Tarja Cronberg olivat eri mieltä asioista ja muut näyttivät uupuvan heidän sanailuunsa. Yhteistyötä päätettiin tietysti jatkaa, mutta kokouksen hedelmät näyttivät olevan vielä aivan raakileita.

Sain vastata kokouksen aikana moneen tekstiviestiin, joissa tiedusteltiin Oulun kaupunginjohtajan Risto Parjanteen soveltuvuutta Kuntaliiton johtoon. Vastasin, että Risto on erittäin hyvä siihenkin tehtävään. Kuntaliiton toimitusjohtajan valinta nimittäin on ajankohtainen eikä Risto ole kovin tunnettu Helsingissä.

Taas surun konsulttina

Kokouksen jälkeen Kajaanin kaupunginjohtaja Pentti Hakulinen tuli luokseni ja kysyi, oliko minulla aikaa keskustella hänen kanssaan. Arvasin, että surusta ja kuolemasta hän halusi puhua. Olen kuullut, että Hakulisen vaimo Leena on kuollut viime vuonna. Arvasin oikein. Hän halusi keskustella, kuinka kauan suru kestää. Hän kertoi, ettei vielä ole voinut käydä itkemättä vaimonsa haudalla.

Vastasin, ettei suru minun kokemusteni mukaan lopu koskaan. Suru muuttuu kuitenkin vuosien mittaan kauniiksi muistoiksi. Surusta tulee näin muistojen kautta ilo. Kyllä minä itken usein nykyisin juuri kauniiden muistojen vuoksi ja tunnen onnea ja kiitollisuutta eletystä elämästä.

Olen omien kokemusteni vuoksi ollut monta kertaa surun konsulttina.

Pyysin Penttiä lääninhallitukseen kahville. Keitin meille cappuccinot. Lääninhallituksen rakennusta paketoidaan parhaillaan maalausta varten. Rakennusmiehet kiinnittivät seinille telineitä ja ikkunoihin muoveja. Meteli oli ajoittain melkoinen.

Tunnen Pentti Hakulisen Kuntaliiton hallituksen ajoilta. Suomi on pieni maa. Kaikki kaupunginjohtajat tietävät paljon toistensa asioita. Olemme olleet Lontoossa yhteisellä matkallakin, jossa myös Pentin vaimo Leena Hakulinen oli mukana. Tutustuin tuolla matkalla varsin hyvin Leenaan, koska olimme ryhmän ainoat naiset. Leena oli hauska ja mukava matkakumppani.

Me kaksi leskeä pääsimme omia kokemuksia kertomalla hetkessä henkisesti lähelle toisiamme. Kävimme läpi puolisojemme sairaudet, kuolemat, surun ja selviytymisemme takaisin elämään. Molemmat olimme myös pitkän avioliiton jälkeen oudossa tilanteessa. Olimme yksin ensimmäistä kertaa elämässämme, jota työ nyt totaalisesti hallitsi. Lapset ovat aikuisia ja heillä on oma elämä.

Pentti tuntuu miellyttävältä ja hyvältä ihmiseltä. Arvomaailmamme on samanlainen. Tuntui vapauttavalta puhua elämän ja kuoleman asioista ihmisen kanssa, joka ymmärsi ja jolla on samat kokemukset. Eri puoluekantakaan ei häiritse, sillä olimme elämän suurista perusasioista täysin samaa mieltä.

Emme keskustelleet kuin vajaan tunnin. Erotessamme totesimme, että olisi joskus mukava jatkaa keskusteluja. Pentti lähetti vielä illalla Kajaanista kiitosviestin kännykkään ja vastasin siihen myös kiitoksin. Tuntui yhtä hyvältä kuin olisi puhunut elämän ja kuoleman kysymyksistä parhaan ystävättärensä kanssa. Tulimme hetkessä toisillemme hyvin läheisiksi. Aika poikkeuksellista, mutta olen tapaamisestamme iloinen.

Pentti Hakulisesta helluntaiheila!

Pentti soitti juuri äsken. Hän muistutti, että helluntai on tulossa. Jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä. Kyllä meillä heila on oltava, totesimme yhteen ääneen. Päätimme tavata siis helluntaina ja ryhtyä toistemme helluntaiheiloiksi. Pentillä on hyvä huumorintaju. En ole pitkään aikaan nauranut näin paljon, vaikka olemme keskustelleetkin kuolemasta ja surusta.

Eken kuolemasta on kulunut 3 vuotta, mutta minullakin on tarve edelleen keskustella läheisen ihmisen menetyksestä. Tarja Cronberg on leskenä ollut minulle erittäin tärkeä keskustelukumppani. Pelkään kuitenkin muiden ystävieni kyllästyneen aiheeseen enkä ole ottanut aihetta itse enää useinkaan puheeksi.

Tuli sellainen tunne, että voisin auttaa Penttiä hänen oman surunsa käsittelyssä. Samalla voin myös itse keskustella toisen ihmisen kanssa tästä aiheesta, joka suoraan sanoen edelleen jatkuvasti on mielessä ja koskettaa. Keskustelut ovat tärkeitä. Hyvät ystävät ovat parhaita terapeutteja.

Olen ollut Eken kuoleman jälkeen monta kertaa julkisuudessa kertomassa surusta. Viimeksi Eeva teki aiheesta juttua. Minulle on tullut vahvasti sellainen tunne, etten enää halua puhua asiasta julkisuudessa. Haastattelupyyntöjä nimittäin tulee jatkuvasti. Viime kesänä yritin panna jo asiaa leikiksi. Heitin eräälle toimittajalle, että on hienoa jäädä leskeksi ja tuntea, mitä vapaus on. Tämä leikinlasku johtuu siitä, etten halua jäädä surun vangiksi ja ikoniksi.

20.5.1999

Yhteispalvelun ystävien kunniajäseneksi

Kuopiossa järjestettiin yhteispalvelupäivät. Asialla oli yhteispalveluvirkailijoiden oma yhdistys, Kuntaliitto ja SM. Sain kunnian avata seminaarin torstaina 19.5. Paikalla oli monia entisiä työtovereita yhteispalvelupisteistä Helsingin seudulta.

Mukana oli myös Folke Sundqvist, jonka kanssa 1990-luvun alussa yhdessä ideoimme Kuntaliitossa yhteispalvelua. Folke oli tuolloin juuri tutustunut yhteispalveluun pohjoismaissa. Pohdimme, miten hyvää ideaa voitaisiin soveltaa myös meillä Suomessa. Vantaalla oli juuri tehty hallinnonuudistus. Etsimme uusia monialaista palvelumuotoa, jossa tärkeintä olisi asiakkaan hyvä palvelu ja asiakasnäkökulma. Nopeasti kasvavan Vantaan asukkaille yhteispalvelu tuntui sopivan erinomaisesti. Siitä kehittäminen siis sai alkunsa.

Tuntui mukavalta, kun Folke ja minut valittiin Kuopion kokouksessa Yhteispalvelun ystävien kunniajäseniksi. Tottahan se on, että me sen kehitystyön Suomessa panimme alulle. Uskon tietysti edelleen tähän monialaiseen palvelukonseptiin. Kansalaisten hallintokohtaiseen putkipalveluun ei myöskään ole riittävää asiakaspintaa, joten palveluja on yhdistettävä ja keskitettävä. Ainoa keino pitää palveluja lähellä kansalaisia on muodostaa palvelujen supermarketteja, joissa palvelut on yhdistetty samaan paikkaan.

Folke on muuten 56-vuotias ja jäänyt osa-aikaeläkkeelle. Mielenkiintoista! Olen 55-vuotias, mutta ei tullut vielä mieleenikään miettiä minkäänlaista eläkkeelle jäämistä.

Yhteispalvelu saatava hallitusohjelmaan 2003

Marko Puttonen SM:stä kertoi tilaisuudessa, että SM on rakentamassa yhteispalvelupisteistä seudullista palveluverkkoa kihlakunnittain. Itse en pidä tätä toimivana. Jos kuntia ei saada mukaan, valtionhallinto ei yksin pysty saamaan yhteispalvelua toimivaksi. Kyllä tästä SM:n suunnitelmasta puuttuu arjen kokemus ja kentän tuntemus.  Kihlakunnille yritetään löytää järkeviä tehtäviä, mutta yhteispalvelupisteet eivät todellakaan niitä ole.

Itä-Suomen 68 kunnasta 23:ssa on yhteispalvelupiste. Ennustin, että vuonna 2003 kaikissa kunnissa olisi Itä-Suomessa yhteispalvelupiste. En kyllä itsekään oikein usko tähän tavoitteeseen, sillä innostus ei ole mitenkään valtava. Kaikki kunnat haluavat viimeiseen asti pitää kaikki valtion työpaikat omilla alueillaan ja näkevät yhteispalvelun vähentävän työpaikkoja. Harva näkee kauemmaksi. Totuushan on se, että valtion palvelut ja työpaikat lähtevät kunnasta kokonaan, jos ei saada syntymän yhteisiä palvelupisteitä.

Ylä-Savon kihlakunnan nimismies Antero Tuomi osui yhteen kipupisteeseen. Tietosuoja estää viranomaisia palvelemasta kansalaista parhaalla mahdollisella tavalla rajoittaessaan monipalvelua.

Keiteleen vt. kunnanjohtaja Tuomo Hakulinen toivoi lääninhallituksen kokonaisnäkemystä yhteispalvelusta.

Valtion ohjeistusta siis kaivataan. Asia on vain niin, että jos tämä yhteispalvelu ideana olisi ollut valtion ohjeistuksen varassa, sitä ei vielä tähän päivään olisi Suomessa syntynyt.

Etelä-Savon TE-keskuksen hallintopäällikkö Isto Paananen korosti, että yhteispalveluun olisi saatava potkua hallitusohjelmassa. Valitettavasti on siis odotettava neljä vuotta, sillä tuore hallitusohjelma ei yhteispalvelua vielä tunne. Suomessa hallitusohjelmia luetaan tarkasti ja hallinto alkaa näköjään toimia vasta sitten, kun hallitus erityisesti niin määrää.

Totta puhuen minulle tällainen toimintalinja on erittäin vieras. Kyllä kai on oltava mahdollista tehdä järkeviä uudistuksia, vaikka niitä ei hallitusohjelmassa olisikaan. Yhteispalvelu on yhteistyötä, mikä pitäisi kaiken järjen mukaan olla sallittua, vaikka se ei olekaan hallitusohjelmassa. Ministeriöiden oma yhteistyön puute heijastuu koko hallintoon.

Itä-Suomen Turvallisuusasioiden johtoryhmä Onttolassa ja veteraanit Joensuussa

Tiistaina pidimme Onttolassa rajavartiolaitoksen tiloissa Itä-Suomen turvallisuusasioiden johtoryhmän kokouksen. Kokoonnumme johdollani säännöllisesti raportoimaan omien hallinnonalojemme turvallisuuskehityksestä. Mukana on lääninhallituksen pelastusosaston asiantuntijoiden ja poliisin lisäksi rajavartiolaitos, puolustusvoimat, pelastusalan organisaatiot, TE-keskukset ja kolmas sektori. Nämä tapaamiset ovat erittäin tärkeitä, kun yhteen sovitamme turvallisuus- ja varautumisasioita. Lääninhallituksen tehtävä on edistää eri viranomaisten yhteistyötä.

Joensuussa johdin veteraaniasioiden neuvottelukunnan kokouksen, jossa tuli jälleen esille veteraanien kuntoutus ja kotipalvelut. Vaikka kuntoutuksen määrärahoja on lisätty, ne eivät kaikissa kunnissa ole vieläkään riittäviä. Tapasin entisen työtoverini eduskunnasta, kunnallisneuvos Lea Sutisen, joka on ollut koko ikänsä veteraaniasioissa erittäin aktiivinen.

Itä-Suomen veteraanit halusivat läänin muodostavan kolme erillistä neuvottelukuntaa kaikkiin maakuntiin. Noudatin veteraanien toiveita. Meillä Itä-Suomessa on siis kolme erillistä neuvottelukuntaa ja pidämme neuvottelukuntien kokoukset kaksi kertaa vuodessa. Veteraanit pitävät tärkeänä, että on olemassa valtionhallinnon organisoimana foorumi, jossa he voivat tuoda esiin palveluissa ilmeneviä puutteita.

Mikkelissä yövuorossa

Olen ollut työkokouksissa koko viikon eri puolilla Itä-Suomea. Mikkelissä työpöydälleni on kertynyt metrin paperivuori, jota ryhdyin heti purkamaan palattuani illalla Mikkeliin. Lääninhallituksen rakennus on peitetty kokonaan pressuilla ja muovilla. Kaunein kesä on jo täällä, mutta teen töitä ja asun nyt koko kesän ikkunattomassa ja pölyisessä rakennuksessa.

Täällä Mikkelin kodissa ja työpaikassa on todella hirveä pöly ja raskas ilma. Miten asbesti saadaan puhdistettua, kiinnostaa erityisesti. Onko täällä edes turvallista asua ja työskennellä? Koko toimistoväkemme tekee täällä tyynesti töitä kaiket päivät, vaikka ilma seisoo ja on pölystä sakea.

Sain urakastani vain osan valmiiksi, vaikka olen paiskinut yötöitä toimistossa klo 2:een asti. Jatkan huomenna perjantaina ja teen työtä niin kauan, että saan nämä asiat pois pöydältäni. Tämä urakka on pakko nyt tehdä, vaikka joudun tekemään yötöitä ensi yönäkin. Tekemättömät työt rassaavat ainakin minua eniten.

Lauantaina lähden heti aamusta Joensuuhun satamassa järjestettävään tilaisuuteen. Tapaan Bromanit. Tulen Joensuusta pois Leppävirran kautta ja käyn tervehtimässä Leppävirran naisia. Soisalon Koitos järjestää naisten valtakunnallisen maastovaelluksen ensiapurasteineen.

Helluntaiheilani Pentti Hakulinen tulee vieraakseni Mikkeliin lauantaina klo 19.25 junalla Kajaanista. Ehdin Mikkeliin juuri ja juuri ennen hänen tuloaan. Koettelen heti hänen kokolihansyöjän luontoaan ja tarjoilen pelkkää kasvisruokaa. Olen kyllä etukäteen varoittanut, että olen kasvissyöjä. Pentti puolestaan kommentoi, että hän on erikoistunut erityisesti riistaruokien valmistukseen ja piti vahinkona, jos en edes joskus kokeilisi, miltä hänen tekemänsä hyvä teeripaisti maistuu. Vielä en luvannut.

23.5.1999

Sateinen helluntai

Saatoin äsken hyvän ystäväni ja helluntaiheilani Pentin Mikkelistä Kajaanin junaan.  Koko sunnuntain on satanut vettä. Kun Pentti eilen tuli, oli erittäin kaunis kesäinen sää, mutta nyt on suorastaan koleaa.

Pentti söi koko viikonlopun kohteliaasti kasvisruokaa ja kehui sitä vuolaasti. Mikkelin kotini on huputettu ja ikkunat on peitetty muovilla ulkomaalauksen vuoksi. Mietimme, mitä tekisimme. Mikkelissä ei voisi mennä edes ulos kävelemään. Aika pian joku hoksaisi, että maaherralla oli nyt siis mies. Minusta on tuntunut, että olen ollut Mikkelissä tarkkailussa jo pitkään. Autonkuljettajani Tuula on kertonut, monen kyselleen häneltä, eikö maaherra seurustele kenenkään kanssa.

Päätimme Pentin kanssa eri vaihtoehtoja mietittyämme lähteä autolla yöajelulle Vantaan kotiini. Siellä ainakin voisi huomenna rauhassa ulkoilla ja tehdä vaikka pihatöitä. Vantaalla kukaan ei edes huomaisi meitä. Siellä ei ole tapana noteerata ohikulkijoita eikä ulkoilijoita. Kaikki saavat mennä ja tulla rauhassa.

Matkalla Vantaalle löysimme heti uuden yhteisen harrastuksen. Pidämme molemmat musiikista. Osaamme ulkoa samoja nuoruutemme lauluja. Lauloimme matkalla ulkomuistista maakuntalaulut, 1950-ja 1960-lukujen suosikki-iskelmät ja operettisävelmiä. Pentti kehui lauluääntäni ja minä Pentin.

Ei Luoja tielleni hassumpaa helluntaiheilaa marssittanutkaan! Heilani osasi siis laulaa sekä myös soittaa pianoa, kitaraa ja trumpettia! Pentillä oli nuotit mukana. Sekä Mikkelissä että Vantaalla piano alkoi soida. Lauloimme yhdessä läpi monta laulukirjaa. Viihdyimme erittäin hyvin eivätkä keskustelunkaan aiheet loppuneet. Ihan selvästi asumme samalla tähdellä ja ymmärrämme toisiamme erittäin hyvin.

Siilinjärven Toivalan koulu

Kävimme läpi tapahtumia, joissa olimme aikaisemmin tavanneet. Pentti on toiminut useita vuosina keskustaministerien poliittisena sihteerinä keväästä 1979, kun tulin kansanedustajaksi. Muistelimme, tapasimmeko koskaan silloin samoissa tilaisuuksissa. Pentti oli keskustalaisen ministeri Eino Uusitalon avustaja, joten hän teki työtä etupäässä muiden poliittisten sihteereiden kuten Paavo Lipposen kanssa.

Demarikansanedustajana en monessa samassa tilaisuudessa Pentin kanssa 1970- ja 1980-luvulla ollut. Yhden Koiviston hallituksen aikaisen yhteisen illallisen muistimme tuolta ajalta 20 vuoden takaa. Tuolloinkin olimme porukassa, joka ryhtyi illan päätteeksi yhdessä laulamaan maakuntalauluja.

Muistelimme, miten opetusministerinä kävin kesällä 1986 Siilinjärvellä. Kunnanjohtaja Pentti Hakulinen ei ollut paikalla. Hän oli perheensä kanssa parhaillaan lomamatkalla Keski-Euroopassa, joten emme tavanneet. Pentti kuitenkin muisti, että olin päättänyt vierailuni perusteella antaa rakennusluvan ja valtionosuuden Toivalan koululle. Tämä päätös oli sikäli merkittävä, että jouduin päätöksessäni astumaan opetusministerinä Kuopion lääninhallituksen herkille varpaille.

Kerroin Pentille nyt, että sain jopa nimettömiä haukkumakirjeitä tämän Toivalan koulun vuoksi.

Kuopion lääninhallituksessa oltiin sitä mieltä, ettei opetusministerin olisi tullut puuttua lääninhallituksen esittämään järjestykseen koulurakentamisessa. Hetkeäkään en kuitenkaan epäröinyt päättää Toivalan koulun valtionosuudesta, sillä oppilasennusteet osoittivat Siilinjärvellä koulutiloissa kestämättömän ahtauden ja tilanpuutteen. Tätä päätöstä ei ole tarvinnut katua. Edelleen Siilinjärvi on Itä-Suomessa poikkeuksellinen kunta, jossa on lapsia ja nuoria ja väestökasvu on myönteistä.

Treffit sihteerien avustuksella

Pentti kutsui minut Kajaaniin kylään. Yritimme löytää yhteistä aikaa, mutta molempien kalenterit olivat aivan täynnä. Nauroimme, ettei meiltä johtajilta onnistu edes treffien teko ilman sihteerin avustusta. On pakko tarkistaa omilta sihteereiltä, löytyykö kalenterista yhtään yhteistä viikonloppua. Pahalta näytti, että vasta juhannus olisi molemmilla vapaa.

Hyvästelimme ja halasimme Mikkelin rautatieasemalla.  Vakuutimme, että olimme viihtyneet toistemme seurassa hyvin ja että olisi ihan mukava tavata uudelleen. Mietin, pystyykö kukaan vain näyttelemään huumorintajuista ja miellyttävää ihmistä. Jos näin on, Pentin osasuoritus oli Oscarin arvoinen.

26.5.1999

Aholansaaressa, Turun puoluekokouksessa ja vävyn virkaanastujaisissa

Matkustan parhaillaan yöjunassa Turusta Tampereen kautta Ouluun vävyni Seppo Vainion huomiseen virkaanastujaisluentotilaisuuteen. Tapaan Oulussa huomenna aamulla myös maaherra Eino Siuruaisen.

Olen ollut kaksi päivää arkkipiispa Paarman kutsumana Nilsiän Aholansaaressa kirkon arvojen akatemiassa. Paavo Ruotsalainen on outo tuttavuus, sillä minun luterilaisuuteni on iloista ja armahtavaa, karjalaisen mummoni peruja. Savolainen körttiläisyys on vierasta, eri kulttuurista lähtevää. Aholansaaressa olin elämäni ensimmäisen kerran. Jylhät maisemat ovat piirtäneet varmasti kuvansa myös asukkaiden sieluun.

Lensin tänään Kuopiosta ensin Vantaalle ja sitten Turkuun SDP:n puoluekokoukseen. Turun 1899 kokouksesta tulee kuluneeksi 100 vuotta, joten tämä kokous oli järjestetty sen kunniaksi. Tapasin tuttuja ja istuin kokouksessa Ulf Sundqvistin vieressä.

TV-kamerat seurasivat Uffea ahnaasti. TV-uutisissa kokouksesta näytettiin pitkät pätkät etupäässä vain kuvaa, jossa Uffe ja minä keskustelimme. Olimme hieman ihmeissämme. Emmehän me olleet SDP:n historian merkkihenkilöitä, joita oli paikalla Kalevi Sorsasta lähtien useita. Uffe on nyt julkisuudessa ajojahdin kohteena ja riistaa. Tuntui pahalta. En kaipaa takaisin tällaiseen politiikkaan yhtään.

Politiikassa iloinen asia on, että Tarja voittaa SDP:n jäsenäänestyksen ja tulee pressaehdokkaaksi.

Vakka-Suomessa junan ikkunasta avautuvat vihreät niityt silmänkantamattomiin. Valkoisina kukkivat tuomet ovat kuin niittyjen reunoilla tanssivia hunnutettuja morsiamia. Turun seudulla on heleä kesä. Tampereella huomaa eron. Kesä on vasta tulossa Etelä-Hämeen kohdalla. Mitä pohjoisemmaksi juna kulkee, sitä pitempää on kesää vielä odotettava. Seinäjoella tuomet vasta miettivät pukeutumista morsiushuntuihinsa.

Pentti soitti äsken Kajaanista ja toivotti hyvää yötä. Pentti kutsuu minua City Speedyksi. Eikös Speedy ollut jossakin sarjakuvassa nopeasti vilistävä hiiri ja poika?  No, voinhan olla Speedykin, vaikka Pipsaksi kaikki hyvät ystävät kutsuvat. Juna porhaltaa eteenpäin. Nyt menen nukkumaan ja aamulla herään Oulussa.

30.5.1999

Viikonlopputöitä Mikkelissä

Urakkana on ollut toimistotyöt Mikkelissä. Tänään on sunnuntai ja olen istunut eilisen lauantai-illan ja tämän päivän Mikkelin työhuoneessani töissä.  Sähköpostia oli runsaasti, mutta paperipostia oli vieläkin enemmän. Sihteerini Raija on pannut kaikki asiakirjat hyvään järjestykseen. Erilaiset pinot täyttävät taas koko työpöytäni.

Olen ollut koko viikon työmatkalla. Perjantaina olin Kontiolahdella ja tutustuin metsämessuihin. Osallistuin Joensuussa Tulikiven 20-vuotisjuhliin, jotka samalla olivat Reijo Vauhkosen 60-vuotisjuhlat. Piispa Ambrosius ei heti tuntenut minua, mikä sinänsä ei ollut ihme. Ambrosius on tunnettu siitä, että hänellä on hyvä vainu ja että hän tutustuu nopeasti kaikkiin, joilla on rahaa. Ambro onkin erityisen ansioitunut Valamon luostarin varainhankinnassa. Aavistelen hänen olettavan, että lääninhallituksesta olisi hyötyä.

Ambro on ortodoksikristittynä uusi pappistuttavuus, joka avasi yllätyshyökkäyksellä rohkeasti kanssani keskustelun kehumalla energiavirtojani. Kyllä ortodoksit osaavat, ajattelin. Luterilaiset piispat eivät ole lainkaan näin lennokkaita. Panin koko asian leikiksi ja totesin, että hänellä itsellään vasta vahvat energiavirrat ovat. Ambro on tunnettu persoonallisuus, jolla näyttää olevan sekä vannoutuneita ihailijoita että vihollisia. Tulikiven hallituksessa hänellä on merkittävä asema.

Tutustuin eilen aamulla Joensuussa vielä Karjalan liittoon ja lähdin sitten kohti Mikkeliä. Lääninhallituksen rakennus on karmean pölyn vallassa. Pöytien pintoihin voi kirjoittaa nimensä melkein kuin rannan hiekkaan.

1.6.1999

Koko päivä Kuopiossa

Tulin aamulla tänne Kuopioon töihin koko päiväksi. Ensimmäisenä avasin työhuoneeni parvekkeen ovet Kallavedelle ja puistoon. Ihana nähdä taivasta, Kallavesi ja puita!  Mikkelin remontti aiheuttaa minulle pahan olon. Kun eilen tein Mikkelissä kolmannen pitkän työpäivän ja nukuin remontin keskellä myös yöt, tuntui, että tukehdun. Päätä särki ja silmät kutisivat, mutta sain viikon työruuhkat onneksi purettua.

Olen miettinyt suhdettani tähän helluntaiheilaani Penttiin. Uskaltaako sitä enää kiintyä kehenkään mieheen? Jos pettyy, miten pettymyksen kestää? Olen aina uhonnut, että elämä on suuri seikkailu. Mutta miten on oman elämän laita?  Osaanko ottaa tätä mitenkään seikkailuna? Uskallanko enää heittäytyä mihinkään uuteen, kun on kyse miehestä ja ihmissuhteista?   

Kuopiossa olemme viritelleet yhteistyötä Pohjois-Savon liiton, TE-keskuksen, ympäristökeskuksen ja lääninhallituksen henkilökunnan kanssa. Tänään meillä oli yhteinen toimintailta, joka onnistui erittäin hyvin. Tarkoitus on rakentaa yhteistyötä tutustumalla toisten organisaatioiden ja yhteistyökumppaneiden henkilökuntaan. Vaikka kaikki asuvat Kuopion seudulla, harvoin on ollut tilaisuus työn merkeissä tavata henkilökohtaisesti.

2.6.1999

Juankosken Kivennavalla on Suomen suloin aika

Tein Kuopiossa työpäivän. On hyvä, kun voi työskennellä kaikissa toimistoissa Kuopiossa, Joensuussa ja Mikkelissä. Verkkoyhteydet pelaavat hyvin. Kaikki pelaa hyvin Mikkelissä Raija Hirvosen, Joensuussa Tuula Räsäsen ja Kuopiossa Ulla Hiltusen ansiosta.

Illalla olin luvannut mennä Juankoskelle juhlistamaan Kaija ja Martti Kähösen lomakeskuksen laajennusta. Paikalla oli myös Juankosken kaupungin luottamusmiesjohdosta Raimo Hakkarainen ja Sakari Toivanen sekä kaupunginjohtaja Petri Kangasperko.

Kivennapa on saanut nimensä Karjalan kannaksen oikean Kivennavan mukaan, josta Martti Kähösen evakkosuku on kotoisin.  Juankosken Kivennapa on upea paikka järven rannalla ja suosittu lomakohde. Nyt siis juhlimme laajennusta. Heleä alkukesän vihreys verhosi metsät ja haat. Tuomet kukkivat ja järvi läikkyi kirkkaana pilviä heijastellen. Innostuin laulamaan puheeni lopuksi vanhan kansakoulussa oppimani suvilaulun:” Nyt on Suomen suloin aika, nyt sen luoto kukoistaa...”

Tilaisuudessa oli myös tiejohtaja Matti Tuiremo vaimonsa kanssa. He kertoivat Kivennavan olevan heidän yksi vakituinen lomapaikkansa. Kivennavan isäntäväki sai erityisiä kiitoksia.

Yllätyin, kun rouva Tuiremo otti minut hieman sivummalle. Hän totesi lukeneensa jutun Eevasta, jossa kerroin surustani ja elämästäni. Hän sanoi tietävänsä nyt minulle erinomaisesti sopivan ystävän, miehen, joka oli myös leski. Kajaanin kaupunginjohtaja Pentti Hakulinen olisi sellainen mies, rouva kuiskasi ja kysyi, tunnenko Hakulista.

Sydän melkein pysähtyi. Mikä yhteensattuma! Kokosin itseni ja totesin, että tunnen kyllä Hakulisen kaupunginjohtajakaudeltani ja Kuntaliiton hallituksesta 1990-luvun alusta. Myös sen kerroin, että tiedän hänen olevan nykyisin leski ja hyvä ihminen. Mutta sitä en kertonut, että kyseessä oli tuore helluntaiheilani. Panin joko jutun leikiksi ja kiitin vinkistä. Totesin, että kyllähän näin meidän tyttöjen kesken sanottuna Hakulista voisi oikeasti harkitakin.

Illalla Pentti soitti ja kerroin, että rouva Tuiremo oli suositellut häntä minulle mieheksi. Pentti totesi, että Matti Tuiremolla näyttää olevan harvinaisen arvostelukykyinen ja äärettömän fiksu vaimo.

6.6.1999

Mietteitä Kajaanin junassa

On sunnuntai. Palaan Pentin luota Kajaanista junalla Mikkeliin, jonne saavun klo 19.25. Teimme merkittävän sopimuksen. Viihdymme hyvin yhdessä. Päätimme kasvatella luottamusta ja olla tämän kesän yhdessä, ellei mitään kummallista tapahdu. Meitä yhdistää leskeys, elämän arvot, samanlainen usko Luojaamme sekä hyvää ja pahaan, ammatilliset kysymykset ja työ, rakkaus musiikkiin, ulkoiluun ja luonnon rauhaan. Meitä erottaa eri puoluekanta ja yli 300 kilometriä, huomionarvoisia nekin.

Matkasin Kajaaniin Pentin luokse perjantai-iltana Joensuusta, jossa olin kuuntelemassa tuhansien lasten laulua ja Suomen suven avausta. Tunnelma Joensuun Laulurinteellä oli jälleen mahtava. Koko Joensuu oli taas liikkeellä.  Kaupunginjohtaja Juhani Meriläinen puhui.

Suvivirttä ei pystynyt laulamaan taaskaan kuivin silmin. En ollut ainoa. Me kaikki aikuiset olimme liikuttuneita. Tuhannet edessämme laululavalla iloisesti laulavat lapset, tulevaisuus, alkava kesä, me aikuiset ja omat lapsuuden muistomme herkistivät aloittaessamme yhdessä virren ”Jo joutui armas aika”.

Perjantain työpäiväni olin aloittanut Kuopiossa, jossa keskustelin osastopäälliköiden kanssa. Kolme osastopäällikköä, Tuula Eerola, Heikki Laakso ja Ismo Heikkinen työskentelevät Kuopiossa ja muut Mikkelissä. Pientä paikkakuntakohtaista kyräilyä osastopäälliköiden kesken on havaittavissa. Kuopio on Itä-Suomen suurin kaupunki ja kuopiolaisten on hieman vaikea sulattaa Mikkeliä Itä-Suomen läänin pääpaikaksi.

Olen ehtinyt tällä viikolla myös tutustua Kuopion ympäristön kuntien matkailukohteisiin Nilsiässä ja Kaavilla, jossa entinen autonkuljettajani Patrik Grönholm Vantaan ajoilta on tällä hetkellä

metallialan yrittäjänä.

Pentin luona kylässä Kajaanissa

Pentti asuu yhdellä Kajaanin kauneimmista paikoista, Kajaaninjoen törmällä. Olohuoneen ikkunasta voi katsella mustaa joen virtaa. Pentti halusi näyttää minulle seudun nähtävyyksiä. Tuomet kukkivat vasta nyt Kajaanissa.  Suomi on pitkä maa. Tänä keväänä olen kokenut monta kevättä ja kesän tuloa ensin Turussa ja nyt viimeksi Kajaanissa.

Kävimme lauantaina Paltaniemen kuvakirkossa ja Eino Leinon lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Kävelimme Kajaanissa joen törmällä olevalla hautausmaalla. Pentin vaimo Leena halusi tulla haudatuksi Siilinjärvelle. Leenalle Siilinjärvi oli se paikka, jossa hän oli tuntenut parhaiten viihtyvänsä. Pentti noudatti Leenan tahtoa ja valitsi kertomansa mukaan Leenalle hautapaikan, jossa kasvoi rinnakkain kaksi koivua: Leena ja hän.

Teimme viikonloppuna kävelyretkiä Kajaaninjoen varrelle ja kävimme Kajaanin linnan raunioissa. Kajaani on kaunis kaupunki. Joen rantoja on kunnostettu ja siistitty. Kaupunginjohtaja oli tuloksesta ylpeä. Entinen tervareitti kulkee Pentin asunnon alapuolella. Sekin käytiin katsomassa.

Ihmisten tuijotus häiritsi. En oikein tuntenut ulkona kävellessämme oloani kotoisaksi. Kaupunginjohtaja tietysti tunnettiin ja jotkut tunsivat myös minut. Emme kumpikaan halunneet, että yhdessäolostamme vedettäisiin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Mutta kyllä sen totesimme taas yhteen ääneen, että viihdyimme tosi hyvin yhdessä. Aika ei tosiaankaan tullut pitkäksi. Jotenkin tuntui kuin ilo olisi palannut elämäämme. Sitäkin pohdimme, että oliko tämä kaikki suorastaan johdatusta.

12.6.1999

Johtoryhmä keskustelee johtamisesta ja delegoinnista

Vietän vapaata lauantaita Vantaalla. Aurinko paistaa. Teen pihatöitä ja välillä otan aurinkoa. Nyt on ihan oikea kesä. Pentti soitti äsken Kajaanista ja kertoi, että Pentin tytär Hanna on käymässä. Olemme kertoneet lapsillemme tapaamisistamme. Pentin lapset Hanna ja Sampsa sekä minun Minnani ovat suhtautuneet asiaan hyvin luontevasti. Olemme varmoja, että aikuiset lapsemme ovat olleet melkoisesti huolissaan tätä ennen yksinäisyydestämme.

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Meillä oli maanantaina 8.6. johtoryhmän kokous Mikkelissä. Käsittelimme johtamista. Kaikissa osastoissa henkilökunta ei ole tyytyväinen. Osastot ovat tehtäviensä suhteen hyvin erilaisia ja erisuuruisia. Millään kaikkia ei pysty pusertamaan samaan muottiin. Eri johtajat johtavat eri tavalla. Osastojen johtosäännöt ovat tehtävistä johtuen myös erilaisia. Joensuun, Mikkelin ja Kuopion toimistojen tavat poikkeavat edelleen toisistaan, vaikka yhdenmukaistaminen on koko ajan käynnissä.

On selvää, että periaatteessa henkilöstöpolitiikan pelisääntöjen tulee kaikille olla samanlaiset. Entisten pienten lääninhallitusten perintö istuu kuitenkin tiukassa. Joidenkin mielestä asiat pitäisi tehdä edelleen samalla tavalla kuin ennen. Oikeus käyttää virkamatkoilla omaa autoa on yksi kiista-asia, josta tulee jatkuvasti soveltamisriitoja. Osa henkilökunnasta pitää oman auton käyttöä melkein subjektiivisena oikeutena. Joudumme rakentamaan tähän asiaan melkoisen ohjeistusviidakon.

Eniten kaivataan nyt vanhaa pienten lääninhallitusten yhteisöllisyyttä ja hierarkiaa. Monen päässä oleva toiminnan malli on pienistä organisaatioista. Osastojen välillä ei ole yhteistyötä, sitä pitäisi saada aikaan. Eri paikkakunnilla toimiminen ei kaikkien mielestä ole luontevaa. Joidenkin mielestä maaherran pitäisi puuttua jokaiseen asiaan ja sanoa viimeinen sana. Pitäisi olla herra talossa. Monet ovat vaatineet, että panisin tietyt osastopäälliköt ja päälliköt niin sanotusti järjestykseen. Monien mielestä maaherran yksi tärkeä tehtävä olisi määrätä itse periaatteessa kaikesta.

Olen itse sitä mieltä, että asiat on voitava delegoida. On annettava vastuuta ja tietysti myös valtaa. Kaikki eivät vain näy mieltävän sitä, että valtaa ei voi saada ilman ottamatta myös vastuuta eikä valtaa voi koskaan käyttää kantamatta vastuuta. Minun omat toimintamallini ja periaatteeni lähtevät pitkälle delegoidusta verkko-organisaatiosta. Se on aivan erilainen, mihin näissä entisissä pienissä yhden toimiston lääninhallituksissa on totuttu. Joka päivä törmään siihen, että nykyisillä työtovereillani on vuosikymmenten kokemuksena päässä vanha toimintakaava, josta kaikki eivät vielä ole osanneet luopua.

Verkko-organisaatiossa on delegoitava

Verkko-organisaatiomme on toimintatapa, jota jotkut edelleen vierastavat. Se vaatii osastoilta erittäin paljon omaa luovuutta ja oman työn kehittämistä. Pitää organisoida osaston oma johtamisjärjestelmä ja johtoryhmätyöskentely erittäin jänteväksi. On viestitettävä normaalia enemmän, jotta tavoitteet pysyvät koko ajan selkeinä.

Tässä kolmen toimiston verkostotyössämme osastojen on tehtävä vastaisuudessa paljon enemmän työtä, mihin samalla paikkakunnalla toimivassa normaalissa aamukahviorganisaatiossa on totuttu. On oltava selkeä työnjako ja jokaisen tulee tietää vastuunsa ja valtansa. On delegoitava ja muodostettava työtiimejä. Ketään nyt erityisesti moittimatta on todettava, että esimerkiksi liikenneosaston osastopäällikkö Kari Hiltunen ja koko osasto työskentelevät jo tällä hetkellä varsin hyvin näiden periaatteiden mukaisesti.

Johtamisjärjestelmän tulee olla sellainen, että se toimii katkeamattomana läpi organisaation. Johtamiseen liittyy olennaisena viestintä. Jos sovimme johtoryhmässä hoitavamme jonkin asian, sen toimeenpanosta ottavat vastuun tietysti osastopäälliköt omissa osastoissaan ja osastojen lähiesimiehet ilman erillistä käskytystä. Näin ei vain ole aina tapahtunut. Pienten lääninhallitusten toimintamallit ovat perustuneet siihen, ettei valtaa ja vastuuta ole delegoitu riittävästi osasto- ja työyhteisötasolle. Kaikki päälliköt eivät ole tottuneet johtamaan itsenäisesti, kun maaherra viraston päällikkönä on puuttunut kaikkeen.

Valtionhallinnossa on totuttu odottamaan nöyrästi ylhäältä ohjeita käskytystä. Ei ole lupaa itse suunnitella parasta mahdollista omaa toimintatapaa. Nyt olen kärkevä, mutta valtion aluehallinnossa ei ministeriöiden mielestä saisikaan tehdä itse mitään oma-aloitteisesti. Olen törmännyt tähän tosiasiaan tämän vajaan kahden vuoden aikana monta kertaa.

Tämä keskusjohtoinen ja Helsinki-keskeinen toimintamalli on vastakohta sille mallille, mihin itse olen tottunut uusia kehittämisideoita iloisesti pulppuavassa Vantaan kaupungissa. Minusta SM:n meitä siellä niin sanotusti tulosohjaavat virkamiehet itse asiassa tappavat aluehallinnon innovatiivisuuden tyystin. Tähän en kyllä tule koskaan alistumaan. Jokaisella on oikeus varjella omaa luovuuttaan.

Ideoiden pitäisi kulkea vuorovaikutteisesti koko ajan myös alhaalta ylös. Liian usein valtion aluehallinnossa jäädään vain odottamaan, mitä määräyksiä ylhäältä ministeriöistä tulee. On totuttu noudattamaan ministeriöiden käskyjä, olivat ne sitten miten järjettömiä tahansa.  Ministeriöt määräävät liikaa aluehallinnossa tuntematta itse työtä ja kokonaisuutta, miten työt on järkevä tehdä. Tämä haittaa koko valtion aluehallinnon toimintaa ja laskee sen tuottavuutta. Harva ministeriöiden virkakunnasta on itse koskaan johtanut mitään monialaista organisaatiota tai edes yli 100 hengen ryhmää.

Ministeriöiden tulisi tukea valtion aluehallinnon omaa innovointia ja kehittämistyötä. Viisaus ei ole pesiytynyt Helsinkiin ministeriöiden kammioihin. Järjen käyttö tulee sallia ja myös kokeilut. Iloitsen itse jokaisesta uudesta ideasta, joka syntyy tässä omassa Itä-Suomen lääninhallituksen organisaatiossamme.

Sisäinen valtataistelu kuluttaa voimia

Liian paljon energiaa kuluu tällä hetkellä sisäisiin valtataisteluihin, jotka voi ratkaista kestävällä tavalla vain kiistakumppanit itse. Mitä pienempi organisaatio, sitä herkempi se on näille sisäisille valtataisteluille. Jos henkilökemiat eivät sovi yhteen eivätkä osapuolet ole valmiit sovittelemaan ristiriitoja, johto joutuu liian paljon puuttumaan sisäisten konfliktien selvittelyyn.  Joillekin on tullut tavaksi tuoda kaikki ikävät asiansa viraston johdon ratkaistavaksi. Siitä tavasta on yritettävä päästä mitä pikimmin eroon. Kaikilla on myös oma vastuu.

Johtoryhmän kokous jatkui koulutuspäivällä keskiviikkona. Osastoilla on ollut liian vähän aikaa viedä omassa työssään toimintatapojen muutosta läpi. Kaikki on tehty normaalin työn ohessa. Selvästi voi havaita uupumusta. Syksystä 1997 uudistuksen voimaantulosta on kulunut vasta 1,5 vuotta. Muutoksen juurruttaminen vie vähintään kolme vuotta, joten olemme omassa prosessissamme vasta puolessa välissä.

Linnansaaressa koko henkilökunnan retki

Koko henkilökuntamme oli kesäretkellä viime perjantaina Linnansaaren upeassa kansallispuistossa. Eteläsavolaisten Mikkelin bussin nimi oli komeasti Silver Wind, pohjoiskarjalaisten Joensuun Gold Line ja pohjoissavolaisten Kuopion Pohjolan turistiliikenne. Yhteinen retki oli sään puolesta onnistunut ja aluehan on aivan ainutlaatuinen. Norppia emme nähneet emmekä valkoselkätikkaa. Alkukesän värikylläisyys ja Saimaan luonto olivat kuitenkin huimaavan ihmeellisiä kokemuksia.

Joudun lähtemään Mikkeliin hieman kesken retken, sillä Maija ja Hannu Toivonen olivat saaneet harvinaisen vieraan ja kutsuivat minutkin päivälliselle. Kenraali Adolf Ehrnrooth oli kauniin rouva kreivittären kanssa heidän vieraanaan Mikkelissä. Kenraali oli kiinnostunut kaikesta, lääninuudistuksesta ja sukunimestänikin. Hän totesi, että Ala-Kapee on todella harvinainen nimi ja Hämeestä. Totta on. Kyllä kenraali tiesi. Ala-Kapeet ovat Tampereen Teiskosta ja meitä on vain 34.

13.6.1999

EU-vaalit

Kävin Eken haudalla ja istutin uudet kukat. Hellepäivä. Tuntuu kesältä. Harakat elämöivät Vantaan kodin kuusiaidan sisällä pesässään. Aamuisin ne pomppivat ja metelöivät talon katolla niin, että herätyskello on tarpeeton.

Lähden ajamaan taas kohta Mikkeliin. Käyn äänestämässä EU-vaaleissa. Ehdokas on selvä: Riitta Myller. Tapaan Pentin tänä iltana Mikkelissä, kun hän poikkeaa ohikulkumatkallaan. Meillä molemmilla on niin lukkoon lyödyt aikataulut ja ohjelmat, että tapaamiset ovat pieniä ihmeitä.

15.6.1999

Pohjois-Savon kunnille peruspalvelujen arvioinnista

Olen ollut tämän päivän Kuopiossa selvittämässä kuntien edustajille yhdessä asiantuntijavirkamiesteni kanssa peruspalvelujen arvioinnin tuloksia. Kaikki kuntien edustajat eivät pitäneet siitä, että kannatan yhtenäisiä sosiaali- ja terveyslautakuntia. Olen itse vakuuttunut, että kunnissa sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen saman lautakunnan yhteyteen on kansalaisen palvelujen kannalta tällä hetkellä erittäin toimiva vaihtoehto.

Itä-Suomen kunnista hyvin harvassa on yhdistettyjä lautakuntia. Olen todella yllättynyt itsekin tästä tilanteesta. Vantaalla yhdistäminen tehtiin jo 10vuotta sitten. Kokemukset ovat olleet erittäin hyvät. Kyllä kehitys tulee vaan menemään tähän suuntaan, vaikka monet päättäjät ovat täällä Itä-Suomessa edelleen sitä mieltä, että erilliset lautakunnat ovat ainoa vaihtoehto.

Moni ajattelee asiaa täällä idässä luottamusmiespaikkojen vähenemisen kannalta eikä niinkään asukkaan kannalta. Vantaan kokemuksista kertomisille ei täällä idässä erityisesti hurrata. Ei idässä oikein haluta uskoa, että jossain muualla oltaisi kehityksessä edellä.

EU-vaalien äänestysprosentti jäi hirvittävän alhaiseksi, vain 30 prosenttiin. Helle jatkuu. Minun on ollut pakko muuttaa pois väliaikaisesti asumaan Nuijamiehenkadulle. Lääninhallituksen rakennus on täysin muovien sisällä. Kuumuus ja pöly aiheuttivat mielettömän köhän. Remontti rasittaa meitä kaikkia. Helle moninkertaistaa kuumuuden muovitetun rakennuksen sisällä. Mikään ilmastointi ei toimi. Myöskään ikkunoita ei saa auki.

Mikkelissä oli illalla ukkosmyrsky ja vettä tuli kaatamalla.

16.6.1999

Peruspalvelut Etelä-Savossa

Tänään Etelä-Savon kuntajohtajat olivat koolla Mikkelissä aiheena peruspalvelujen arviointi. Kävimme läpi arviointitulokset. Tilaisuus oli hyvin myönteinen ja keskusteleva. Uskon, että näin arvioinnin kautta lääninhallitus pystyy vaikuttamaan kuntien järjestämien peruspalvelujen tasoon.

Minna, Seppo ja lapset lähtevät huomenna Yhdysvaltoihin tapaamaan tuttaviaan ja entisiä naapureitaan. He ovat suunnitelleet matkaa siitä lähtien, kun tulivat Bostonista Suomeen. Vea on 9-vuotias, Milja 7-vuotias ja Justus täyttää syksyllä 3 vuotta. Kyllä on aikamoinen urakka matkustaa noin pienten lasten kanssa viikkokaupalla ulkomailla. En ole ollut mahdottoman innostunut heidän matkastaan. Ehkä olisi ollut syytä odottaa hieman, että lapset olisivat suurempia. Olen tietysti huolissani, miten matka sujuu.

18.6.1999

Peruspalvelut Pohjois-Karjalassa

Informoimme peruspalvelujen arviointituloksia Pohjois-Karjalan kuntien edustajille tänään Joensuussa. Olemme tulleet siihen tulokseen, että maakuntakohtaiset tilaisuudet ovat parhaita.

Itä-Suomen kunnilla on monia yhteisiä ongelmia ja kehityspiirteitä, mutta maakunnallisuus on kuitenkin tärkeä yhdistävä tekijä. Ei voi myöskään lähteä siitä, että tällaiset työkokoukset järjestettäisiin vain Mikkelissä, sillä matkoihin kuluisi kaikilta liian kauan aikaa.

Yksityistäminen puhuttaa nykyisin erittäin paljon. Avasin sosiaali- ja terveystointa käsittelevän yksityistämisseminaarin. Itä-Suomessa on syntymässä ja syntynyt erityisesti sosiaalitoimeen pieniä yrityksiä, joilta kunnat ostavat palveluja. Valtaosa yrityksistä täyttää henkilökuntamitoitukset ja laatuvaatimukset, mutta on myös niitä, joita on ollut syytä erityisesti valvoa. Lääninhallituksen valvontatehtävät tulevat lisääntymään, kun yritysten määrä kasvaa.

Kävin samalla matkalla Polvijärvellä kuntavierailulla ja yrityskäynnillä. Satoi. Mielenkiintoinen uutinen tuli. Latvian parlamentti valitsi naisen presidentiksi. Hän on prof. Vaira Vike-Freibergan 61-v.  Punapäinen on tämäkin rouva kuten myös meidän tuleva presidenttimme.

24.6.1999

Lomalla Vantaalla

Olen ollut tämän viikon lomalla Vantaan kodissani. Huomenna on juhannusaatto. Pentti tulee tänne aamukoneella Kajaanista.

Loma on ollut aivan ihanaa. Olen tehnyt pihatöitä, leikannut ruohoa, kitkenyt kasvimaata ja ottanut aurinkoa. Olen siivonnut koko talon ja pessyt pyykkiä. Olen käynyt melkein joka päivä Eken haudalla. Aurinko on paistanut ja kukkia on kasteltava.

Toimittaja Taru Jussila Iltalehdestä kävi kylässä ja teki juttua. Kävimme Tarun kanssa kylässä myös Risto Vilhusen taitelijakodissa katsomassa Leonardo da Vilhun taideaarteita. Taru lupasi tulla jutuntekoon Sulkavan soutuihin. Mainostin soutuja eksoottisena ja innostavana tapahtumana, jonka jokaisen pääkaupunkiseudulla asuvan on ainakin kerran elämässään koettava.

Pentti tulee siis huomenna viettämään juhannusta Vantaalle. Tämä suhde alkaa saada suorastaan vakavia muotoja. Pentti soittaa joka ilta. Nykyisin kirjoittelemme toisillemme tekstiviesteinä pieniä runoja! Olemme todenneet, että olemme tulleet toisillemme tärkeiksi. Sitäkin olemme pohtineet, paljonko pidämme toisistamme.

Montaa kertaa emme ole tavanneet, mutta viihdymme erittäin hyvin toistemme seurassa. Vitsailemme tutun iskelmän sanoin, että ”kanssasi pieninkin hetkinen on ikuisuus”. Senhän voi tulkita niinkin, että toinen on tosi ikävystyttävä. Pentin huumorintaju on tyrmännyt minut. Tosin Pentti on vihjannut, että hän joutuu pinnistelemään äärimmilleen yrittäessään koko ajan olla fiksu ja tuoda esiin vain parhaat puolensa.

27.6.1999

Emme edelleenkään mahdu toistemme kalentereihin!

Vuosituhannen viimeinen juhannus on nyt vietetty Vantaalla. Pentti lähti äsken Kajaaniin lentokoneella. Olemme Pentin kanssa laulaneet yhdessä aivan mahdottomasti, kaikki omistamani toivelaulukirjat läpi.

Radiosta tuli kaunis ”Suviserenadi”, jonka Kauko Käyhkö on säveltänyt ja laulanut Annukan eli Aune Ala-Tuuhosen sanoihin. Päätimme opetella sen ja valitsimme sen omaksi lauluksemme. Löysimme myös toisen yhteisen laulun: ”When I need you, I just close my eyes and I am with you…”

Pentti ihastui Vantaan kotini Kawai-pianoon ja sen kauniiseen sointiin. Mieleeni tuli vanha vitsi saattomatkasta, tytöstä, pojasta ja tytön uudesta polkupyörästä. Totesin Pentille, että jos nyt sanon, että saat, mitä haluat, taatusti ottaisit tuon pianon.

Soitin äidille juhannuksena. Äidillä oli aavistus siitä, etten ollut yksin. Mitä sitä kiertelemään. Kysyin äidiltä, haluaisiko äiti puhua Pentin kanssa. Tietysti äiti halusi ja niin Pentti ja äiti keskustelivat hetken ja toivottivat toisilleen hyvää juhannusta.

Pentin poika Sampsa oli käymässä Helsingissä. Tapasimme Sampsaa ja hänen ystäviään, jotka olivat lähdössä juhannusristeilylle. Minua jännitti, miten Sampsa suhtautuu minuun. Kovin luontevasti kaikki sujui. Sampsa opiskelee Tampereen yliopistossa ja vaikuttaa todella fiksulta nuorelta mieheltä.

Japanilaiset ihmettelevät Senaatintorilla, missä ihmiset ovat

Vietin Pentin kanssa Vantaalla monessa mielessä poikkeuksellisen juhannuksen. Lähdimme juhannusaamuna autoajelulle Helsingin keskustaan, koska emme koskaan aikaisemmin ole olleet siellä juhannuksena. Kaupunki vaikutti aivan autiolta. Suomen liput vain hulmusivat iloisesti navakassa tuulessa ja kirkkaassa auringonpaisteessa.

Senaatintorilla harhaili ryhmä japanilaisia turisteja kameroineen varmasti kovasti ihmetellen, missä kaikki ihmiset ovat. Kun ajoimme meren rantaan, avautui silmiimme mahtava näky. Meri oli aivan täynnä valkoisia purjeveneitä. Siellähän ainakin osa helsinkiläisistä nautti juhannuksesta, auringosta ja tuulesta.

Juhannuspäiviin mahtui kaunista auringonpaistetta mutta myös ukonilma ja sadetta. Mittasin Pentistä kaiken hyödyn irti, sillä sain hänestä korvaamatonta apua kasvimaan kuokkimisessa. On pakko myöntää, että tuollainen tekevä mies olisi erittäin käyttökelpoinen.

Yritimme katsoa kalentereita. Etsimme yhteistä aikaa kesäksi. Kävimme kalenterit läpi itsenäisyyspäivään asti. Emme ole tottuneet oleman kenenkään avec. Se on aivan oikea ja todellinen ongelma. Pentti on Pentti ja minä olen minä. Tämä suhteemme kehitys kaatuu kalenteriongelmaan, ellemme tee mitään. On karsittava viikonlopputyötä, joka ei ole pakollista, jos haluamme olla yhdessä. Nyt emme mahdu millään toistemme kalentereihin.

Pentillä on kahdet häät Kajaanissa kesällä. Pentti kysyi, voisinko tulla niihin hänen kanssaan. Lupasin raivata meille yhteistä aikaa.

30.6.1999

Loma on ohi

Tämä keskiviikko on viimeinen lomapäiväni. Olen lukenut Vantaan kodissani tänään sähköpostini ja katsonut työpaperini järjestykseen, tehnyt siis itse asiassa jo täyden työpäivän. On mukavampi palata huomenna työhön, kun edes sähköposti on luettu. Illalla ajan Mikkeliin.

Soitin muuten heti juhannuksen jälkeen viime maanantaina Kuopioon Raijaa tuuraavalle Ulla Hiltuselle ja kysyin aikataulujani. Kesä on aivan täynnä erilaisia tutustumia ja tapahtumia. Itä-Suomen lääni on kesälääni. Jokaisessa kunnassa on ainakin yksi kesätapahtuma. Olen tänä kesänä halunnut erityisesti tutustua läänin eri matkailukohteisiin, sillä matkailu on täällä Itä-Suomessa mahdollisuuksien elinkeino.

Totesin Ullalle, ettei kalenteriin oteta tässä vaiheessa enää mitään varauksia lisää. Kalenteri on alkanut täyttyä jo pitkälle ensi vuodellekin. On pakko saada aikataulu hallintaan.

1.7.1999

Joulukuussa syntyy neljäs lapsenlapsi!

Tänään sain tietää, että saan joulukuussa neljännen lapsenlapsen. Mahtavaa!  Olen rikas! Asia kerrottiin minulle vasta nyt, etten huolestuisi Minnan, Sepon ja lasten Yhdysvaltojen matkan vuoksi. Hyvä, etten ehdi murehtia asiaa pitkään. Kyllä Minna uskoo ehkä liikaakin omaan kuntoonsa lähtiessään tässä vaiheessa raskaana sellaiselle matkalle kolmen pienen lapsen kanssa.

Mikkelissä oli illalla lääninhallituksen edustustiloissa kynttiläkonsertti. Kutsuttujen joukossa olivat Laila Hietamies, Ilaskivet, Huotarit, Ruonankosket, Toivoset ja Siiskoset. Rakennus on edelleen hupun sisässä ja sisällä oli aivan tuskallisen kuuma. Yritimme avata ikkunoiden muovipeitteitä, että ilma vaihtuisi edes vähän.

3.7.1999

Kesäkissa

On lauantai. Olen juuri tullut Mikkeliin Uukuniemi-juhlasta. Kävin samalla karjalaisten isovanhempieni haudoilla Uukuniemen hautausmaalla ja vien kukkia. Liisa ja Pekka Hämäläisen sukuhaudalla tapasin miehen, joka esittäytyi isotätini pojaksi, isäni serkuksi. Eino Fabritius oli tullut isovanhempiensa haudalle kuten minäkin.

Tuntui hyvältä tavata läheinen sukulainen, jota koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt. Sodan jälkeen suuret karjalaiset sukuni hajosivat eri puolelle Suomea ja osa muutti myös Amerikkaan. Täällä Itä-Suomessa minulla on ollut mahdollisuus tutustua uudelleen karjalaisiin sukulaisiini. Minulle se on merkinnyt paljon.

Olen tällä matkallani poikennut myös Outokummussa tervehtimässä kaupunginjohtaja Pirjo Puustjärveä ja katsomassa Leena Leanderin näytelmää Myrsky. Yövyin Uukuniemellä ystävieni Halla ja Sakari Hämäläisen kauniissa talossa Pyhäjärven rannalla. Maisemat ovat itkettävän ihanat, rannat hienoa vaaleaa hiekkaa ja vesi lämmintä. Juuri tällainen on muistojen Karjala. Käki kukkui. Lintujen liverrys täytti yön, aamun, päivän ja illan. Aurinko nousi pilvettömälle taivaalle. Järven pinta oli peilityyni.

Uukuniemellä tulee aina ajatelleeksi, millaista olisi asua täällä omien karjalaisten sukujen entisillä asuinseuduilla. Alue on vehmasta Laatokan lehtovyöhykettä, poikkeuksellisen rehevää ja viljavaa.

Salpausselän kaakonkulma on synnyttänyt Pyhäjärven valkohiekkaiset rannat. Uukuniemellä paistaa aina aurinko, siltä minusta tuntuu. Pyhäjärven vesi on lämmintä ja lempeää.

Pentti soitti matkalla ja kysyi leikillään, hylkäänkö hänet kuin kesäkissan. Yllättävä kysymys. Vastasin, että olemme luvanneet yrittää olla aiheuttamatta toisillemme mielipahaa. Olen kissaihminen ja uskollinen ystävilleni. En pysty koskaan hylkäämään kissaa enkä hyvää ystävää.

Tapaamme kohta, sillä Pentti on parhaillaan Mikkelissä konsertissa. Mukava nähdä taas.

Huomenna minulla on Ristiinan kirkossa Suur-Savon 34. maanpuolustusjuhla ja vien juhlaan suojelijana tervehdyksen. Pentti lähtee Kajaaniin Leinon runoviikkoon.

5.7.1999

Päätimme kertoa läheisillemme

On aika tylsää pakoilla ihmisiä tämän ystävyytemme vuoksi. Lapsille ja äidilleni olemme päättäneet kertoa, mutta muille emme. Emme halua, että tätä juttua ryhdytään nyt mitenkään suurentelemaan. Puhuimme pitkään tänä iltana puhelimessa. Päätimme jatkaa ja kertoa asiasta muille läheisillemme. Totesimme, että ratkaisu helpotti. Kaikkea sitä joutuu miettimään tällä iällä.

Pekka Kilpi, Eino Hosia, Pirjo Myyry, Reijo Luhtavaara ja minä pidimme kokouksen Veturi-hankkeen tiimoilta Mikkelissä. Projektin esitykset ovat hyviä, mutta toteutus onkin sitten toinen juttu.

6.7.1999

Rehtorien kokous ja trombi Mikkelissä

Eino Leinon päivän liput hulmusivat villisti, sillä Mikkelissä riehui trombi. Puita kaatui ja ukkonen mellasti. Perinteinen yliopistojen rehtoreiden kokous sujui hyvin ja kesti koko päivän. Illalla vein vieraani konserttiin.

Uskon, että tästä rehtoreiden perinteisestä kokoontumisesta Itä-Suomessa myös yliopistojen yhteistyö vahvistuu. Tulen seuraavinakin kesinä kutsumaan yhteistyöyliopistojen rehtorit yhteiseen kokoukseen Itä-Suomeen. Olen laajentanut rehtoreiden joukkoa. Mukana ovat myös kolmen Itä-Suomen maakuntamme maakuntajohtajat. Rehtorit ovat todenneet, ettei heillä ole normaalissa työssään tällaisia mahdollisuuksia yhteisiin vapamuotoisiin keskusteluihin. Kesäkokous parhaaseen loma-aikaan Itä-Suomessa on mukava yhteistilaisuus.

8.7.1999

Veikko Sinisalon terveiset

Olen tänään istunut työpöytäni ääressä yömyöhään. Sähköpostia tulee valtavasti, vaikka on meneillään paras kesälomakausi. Suurin osa henkilökunnasta on lomalla, joten nyt olen saanut olla itseni avustaja ja lääninhallituksen puhelujen vastaanottaja.

Tänään palkitsimme kirjailija Mari Mörön. Tapahtumaa juhlittiin kakkukahvein. Mari Mörön tapasin ensimmäisen kerran livenä, mutta hänen kirjojaan olen lukenut useita. Mari Mörö on miellyttävä uusi tuttavuus. Olen aina pitänyt hänen tavastaan kirjoittaa.

Pentti soitti äsken ja kertoi uutisen. Veikko Sinisalo oli Pentin hyvänä kaverina Kajaanin runoviikolla kysynyt, onko Pentti löytänyt ketään sydänystäväkseen. Pentti luottaa Veikkoon niin paljon, että sanoi meidän tavanneen tämän kesän aikana muutamia kertoja. Veikko oli ilostunut, kehunut minua kovasti ja toivottanut onnea antamalla meille siunauksensa.

Veikolla on todella draaman tajua! Veikko oli minun lapsuuteni ja nuoruuteni superjulkkis Tampereella, jossa kaikilla oli tapana käydä teatterissa. Kaikki tamperelaiset tunsivat Veikko Sinisalon, Sylvi Salosen ja Roineen taitelijaperheen. Erityisesti muistan Veikon roolin iki-ihanassa esityksessä ”Viulunsoittaja katolla”. Olen koko ikäni ollut Veikko-fani monien muiden tavoin.

15.7.1999

Rapussa ainoa paikka tehdä työtä

Helle jatkuu. On torstai. Mikkelissä lääninhallituksen rakennus on kuin pätsi. Rakennus on edelleen täydellisesti peitetty muovilla. Tuulettaa voi vain ovista. Pölyä on kaikkialla. Työhuoneessani on niin kuuma ja tuhruista, ettei siellä voi olla. Mikään siivous ei auta. Olen raahannut työpaperini pääoven rappuun ja pannut ovet auki. Nykyinen työpaikkani on siis rappusilla. Tämä on ainoa paikka tässä talossa, jossa nyt voin olla. Onneksi suurin osa henkilökunnasta on lomalla.

Sulkavan soudut ovat sitten taas takana. Sulkavalla oli viime viikonloppuna 9 300 soutajaa. Piäsoutaja Jukka Simpanen johti tapahtumaa jälleen kerran. Mirja Virta vastasi keittiön toiminnasta 22.kerran. Viime lauantai meni minulta Sulkavan A-venettä ohjatessa. Kokemus on aina mahtava. Veneemme taittoi matkan 6,5 tunnissa. Maisemat ovat reitin varrella niin kauniit, että niitä on mahdoton ihmisen sanoin kuvailla. Ei ihme, että Sulkavan soudut ovat suosittu kesätapahtuma, joka kokoaa väkeä eri puolilta Suomea joka vuosi tuhatmäärin.

Pentti on lomalla ja kyläilee lastensa luona Tampereella ja Kotkassa. Tapasimme Kuopiossa viime viikonloppuna, kun menin Iisalmeen Ylä-Savon nuorisoseurojen maakuntajuhlaan puhumaan. Ulla ja Tapani Lepola olivat kutsuneet meidät kylään kotiinsa Kuopioon. Tapani on yksi Pentin parhaita kavereita, jolle Pentti on nyt uskonut tämän ystävyytemme.

Tunnen Tapanin Savon Sanomien päätoimittajana, joten aivan vieraita emme mekään olleet. Ulla Lepola on psykiatri ja erikoitunut paniikkihäiriöön. Teki mieli kysyä neuvoja, miten meidän tapauksessamme olisi viisasta menetellä, ettei paniikki yllätä. Tuntui hyvältä, että Ulla ja Tapani suhtautuivat minuunkin kuin vanhaan kaveriin. Parhaat ystävämme ovat iloinneet meidän ystävyydestämme, sillä he ovat nähneet läheltä myös meidän surumme.

18.7.1999

Kahden lesken tapaamiset kiinnostavat liikaa muita

On sunnuntai. Olen matkalla junalla Kajaanista Mikkeliin. Sää ei ole ollut paras mahdollinen. Meidän piti mennä hillasoille, mutta ukonilma esti aikeemme.

Nyt olemme sitten olleet julkisesti yhdessä kahdessa tilaisuudessa. Perjantai-iltana olimme oopperassa Olavinlinnassa katsomassa Faustin. Moni tuttu melkein onnitteli! Työtoverini Vantaan ajoilta, Birgitta Kervinen miehensä Pelle Perssonin kanssa pitivät Pentille kannustavan puhuttelun jonottaessamme sisälle linnaan.  No, siinä me hymyilimme ja yritimme olla luontevia.

Kahden lesken näkeminen yhdessä näyttää synnyttävän melko nopeita johtopäätöksiä. Emme ilmeisesti oikein osaa peitellä sitä, että meillä on yhdessä hauskaa.

Lauantaina Paltaniemen kirkossa oli Pentin tuttavan häät, joihin menimme yhdessä. On mukava olla yhdessä, mutta emme haluaisi joutua sellaiseen tilanteeseen, että muut tietävät parhaiten, mitä meille kuuluu. Olemme kokeneet niin raskaan surun ja menetyksen puolison kuoleman vuoksi, että yritämme olla tuottamatta murhetta toisillemme. Emme halua piilotella näitä tapaamisia, mutta emme myöskään halua, että niitä suurennellaan.

19.7.1999

Itä-Suomen aluehallinnon yhteistyökokous

Kolmen TE-keskuksemme johtajat, Matti Kellokumpu, Jaakko Kekoni ja Matti Kuosmanen sekä kansliapäällikkö Reijo Luhtavaara ovat ideoineet aluehallinnon yhteistyökokouksen Punkaharjulle Itä-Karjalan kansanopistoon. Päätimme tehdä tästä kesätapaamisesta perinteen. On tärkeää, että yhteistyöasioista keskustellaan myös epävirallisesti.

Läänit ja TE-keskukset muodostettiin samaan aikaan, joten organisaatiomme ovat uusia. Meillä on yhteiset haasteet Itä-Suomen kehittämisessä. Keskustelumme olivat erittäin rakentavia. Itse uskon, että vain yhteistyössä saamme jotain aikaan. Olemme tällä yhteistyöllä vahvistamassa itäsuomalaisia verkostoja. Mietimme, miten jatkamme tätä verkkojemme vahvistamista.

Itä-Karjalan kansanopiston rehtorina on Maija Tenojoki. Meillä on sama historia. Olemme auskultoineet yhtä aikaa. Maija on tullut rehtoriksi tänne upeisiin Punkaharjun maisemiin vuonna 1972 ja on rehtorina täällä edelleen. Menin töihin Kiljavalle Ammattiyhdistysopistolle myös samana vuonna, mutta elämä on kuljettanut minua sen jälkeen moneen paikkaan. Minun on vaikea kuvitella, että olisin Nurmijärven Kiljavalla vieläkin. Olen ollut aina uteliaan innostunut tarttumaan tarjottuihin uusiin tilaisuuksiin.

Huomenna menen kuntavierailulle Punkaharjun kuntaa ja seurakuntaan. Vierailen myös täällä kolmessa yrityksessä. Helle jatkuu. Ei auttaisi valittaa. Nyt on sellainen lapsuuden muistojen kaunis ja kuuma kesä. Tekisi mieli vain uida ja syödä jäätelöä.

24.7.1999

Itä-Suomen kesä on jälleen täynnä tapahtumia

Kirjoittelen tätä Mikkelissä lauantaina. Olen juuri tullut Lieksasta ja ajanut tällä viikolla itse 900 kilometriä ympäri Itä-Suomea. Nyt olen taas vaihteeksi aivan poikki ja pesen pyykkiä. Avasin tänään Lieksan messut ja tapasin kaupunginjohtaja Niilo Tirkkosen, joka vieläkin vastustaa lääninuudistusta henkeen ja vereen. Se ei kuitenkaan keskustelujamme erityisesti häirinnyt.

Suhtaudun varsinaiseen lääninuudistukseen hyvin neutraalisti. En ole ollut sitä tekemässä, mutta itäsuomalaisen yhteistyöhön olen sitoutunut. Minusta lääninuudistuksen vastustajat vastustavat usein myös itäsuomalaisen yhteistyön parantamista ja pelkäävät menettävänsä yhteistyössä jotakin. Kyllä mielestäni juuri yhteistyössä on voimaa ja sille on avauduttava myös henkisesti Umpioituminen hapattaa ja johtaa tuhoon.

Avasin perjantaina myös Lieksan vaskiviikot, joista on kehittynyt vuosien mittaan korkeatasoinen tapahtuma. Olin kylässä Kerttu Törnqvistillä, joka on Romanian kunniakonsuli. Oli mukava nähdä Kerttua, joka vakuutti selvinneensä eduskunnasta putoamisestaan. Hän itse tietää tehneensä parhaansa pohjoiskarjalaisten hyväksi. Myös minä tunnen Kertun ansiot hyvin. Hän on tehnyt aina työtään koko sydämellään.

Keskiviikkona olin Sonkajärvellä ja tutustuin Jyrkkään ja laskin Koirakosken. Itä-Suomessa on upeita matkailukohteita. Markkinointi tosin on ongelmallista. Kun nyt itse olen tutustunut kahden kesän aikana itäsuomalaisiin kohteisiin ja tapahtumiin, on pakko tunnustaa, että olen tähän asti tietänyt näistä matkailumahdollisuuksista melko vähän. Yhteistyötä kuntien ja matkailuyrittäjien kesken tarvitaan, että kohteet tulevat tunnetuiksi. Matkailuun tarvitaan markkinointiverkostoja.

Nurmeksen Evankelisella opistolla oli torstaina karjalaisuuden päivät, joihin osallistuin. Tutustuin Aino Räty-Hämäläiseen, jonka kuljettajaksi tarjouduin. Vein hänet yöjunalle Joensuuhun. Nurmes on kehittynyt Bomban ansiosta yhdeksi karjalaisuuden keskukseksi. Luonnonolosuhteet ovat kauniit ja vaikuttavat.

Golfkentät näyttävät joka paikassa valtaavan alaa myös täällä Itä-Suomessa. Itse en ole golfista kiinnostunut, en, vaikka Pentti on yrittänyt kovasti innostaa. Pentti pelaa ja olisi valmis opettamaan minua. Olen kuitenkin todennut, että mieluummin kävelen, hölkkään, luen, kirjoitan ja maalaan. Olen lisäksi nuuka. Olen Pentille vitsaillut, että golf on mielestäni liian kallis harrastus pelkästään Hakulisen hurmaamiseksi.

28.7.1999

Iltasanomat julkisti ”romanssimme”

Olen tosi pahoillani ja myös Pentti on. Emme tällaista olisi halunneet missään tapauksessa. Tänään on keskiviikko. Iltasanomissa on Pentistä ja minusta juttu. Olen hädissäni ja niin on myös Pentti.. Toimittaja Rita Tainola on tehnyt meistä ikävästi yliampuvan jutun otsikolla: ”Maaherra löysi uuden rakkaan”. En tiedä, miten tästä selviämme. Joku on nähnyt vaivaa meidän yhdessäolostamme ja kielinyt Tainolalle. Tällainen julkisuus on meidän itsemme mielestä kurjaa ja aivan liian ennenaikaista.

Pidin eilen lomapäivän. Olin Vantaalla ja vein Pentin autollani kuntatalolle Kuntaliiton hallituksen kokoukseen. Menin leikkauttamaan hiuksiani ja kesken kaiken puhelimeni soi. Rita Tainola soitti ja kysyi, miten pitkään olet seurustellut Kajaanin kaupunginjohtaja Pentti Hakulisen kanssa ja mitä romanssillenne kuuluu. Minä tietysti kysyin, mistä romanssista hän nyt puhuu. No, meidät on kuulemma nähty monessa paikassa yhdessä.

Voi hyvät hyssykät, siunasin mielessäni ja myös Tainolalle. Olen nähnyt tämän Hakulisen ensimmäisen kerran tänä vuonna 11 viikkoa sitten ja tavannut sen jälkeen muutamia kertoja. En minä eikä Pentti halua puhua vielä mistään erityisestä, kun emme edes tiedä, miten tämä viihtyminen tästä kehittyy. Romanssi tuntuu nyt kovin vahvalta ilmaisulta. Olemme molemmat yli 50-vuotiaita leskiä emmekä tällaisista asioista halua tässä vaiheessa puhua julkisuudessa mitään. Emme ole tottuneet leikkimään näillä asioilla.

Toimittaja Tainolan tyylin tunnen. Jos kiellän kirjoittamasta tai en sano mitään, hän kirjoittaa nyt joka tapauksessa sitä, mitä joku on hänelle kertonut. Puhuin Tainolan kanssa puhelimessa siinä hiustenleikkuuni jatkuessa, että olemme kaksi leskeä, tunnemme toisemme entisinä kaupunginjohtajina kymmenen vuoden ajalta ja että kyllä meidät on voinut moni yhdessäkin nähdä. Kyllä myös viihdymme yhdessä. Olemme vanhoja tuttuja ja hyviä ystäviä.

Olin aivan kauhuissani ja soitin Pentille, kun olin päässyt kampaajalta kotiin. Mitä nyt tehdään? Tainola taitaa olla naittamassa meitä. Sovimme, että soitan vielä Tainolalle ja yritän tarkistaa, mitä Tainola on pannut minun suuhuni jutussaan. Tämä julkisuuden hallinta omissa yksityisasioissa näyttää olevan äärettömän vaikeaa ja kiusallista. Kuka nyt kahden yli 50-vuotiaan lesken tapailemisista jaksaa olla kiinnostunut, päivittelimme Pentin kanssa yhdessä. Eihän meissä ole mitään erityistä uutisarvoa.

Iltasanomat myytiin Kajaanissa loppuun

Kun tämän päivän Iltasanomia lukee, Tainola on kyllä pannut suuhuni oikeat sanat, mutta otsikossa julistetaan, että maaherralla on uusi rakas. Pentti on Kajaanissa ja kertoi puhelimessa, että siellä Iltasanomat on myyty loppuun. Kaikki ihmisten kommentit ovat olleet erittäin ystävällisiä, kaikki ovat toivottaneet onnea! Vaikea näyttää niin onnelliselta kuin onnittelijat haluaisivat. Koemme molemmat tilanteen yllättävänä ja erittäin kiusallisena.

Olen saanut ystäviltä runsaasti onnitteluja ja kannustavia tekstiviestejä. Myös työtoverit onnittelivat. Kaikki ovat pitäneet ihanana asiana, että olemme löytäneet toisemme. Olin illalla Mäntyharjun Koirakiven Riihilahdessa Pipsan Parketilla kesätilaisuudessa. Kaikki onnittelivat. Yritin olla kuin umpirakastunut morsio. Kaikki varmasti tarkoittivat hyvää ja sanoivat olevansa puolestamme iloisia, mutta en ainakaan minä pysty olemaan kovin luonteva.

Yritin hymyillä, mutta tosiasiassa olin hädissäni ja kauhuissani. Vaikuttaako tämä julkisuus meidän ystävyyteemme?  Miten kestämme tämän uuden tilanteen? Emme olleet tällaiseen varautuneita. Meidät on nyt suoraan sanoen jo pakkokihlattu julkisuudessa. Pettyvätkö onnittelijat, jos tästä ei nyt sitten tulekaan mitään sen ihmeellisempää?  Ihmiset onnittelivat meitä kuin kihlaparia. Apua! Emme ole kihlautumassa. Emme vielä edes ole tutustuneet toisiimme!

Onneksi olemme kertoneet läheisimmillemme, että olemme tapailleet. Heille tämä kohu ei siten tullut aivan yllättäen. Minna kommentoi puhelimessa minulle, että mitäs siinä valitat, olisit ylpeä. Pentti on kuulemma yksi Kajaanin tavoitelluimmista poikamiehistä. Minua tämä tyttäreni rohkaisu ei nyt juuri kuitenkaan kovasti lohduta. Harmitti, että julkisuus meni asioiden edelle ja ettei meillä ollut oikeasti aikaa miettiä itse, miten tämä suhteemme kehittyy.

1.8.1999

Yksityisasiat kiinnostavat

Olen Kajaanissa. On sunnuntai. Tulimme Pentin kanssa juuri sienestä. Pentti perkaa sieniä ja minä istun takapihalla ja kirjoittelen. Kohta lähdemme Savonlinnaan oopperaan katsomaan Karmeliittojen tarinoita. Olimme myös eilen sienessä. Sää on ollut kaunis ja helteinen.

Olemme erittäin kiusaantuneita, sillä olemme saaneet useita haastattelupyyntöjä tästä ns. romanssistamme. Ei tästä yhdessäolosta nyt vielä ole mitään erityistä kerrottavaa, kun ei ole montaa kertaa edes tavattu. Kukaan ei nyt vaan tahdo sitä uskoa. Täällä Kajaanissa en meinaa tottua ihmisten tuijotukseen. Kaupassakin ihmiset kurkistelevat hyllyjen välistä. Minulle tämä tilanne on kiusallinen.

Olimme eilen Paltaniemen kuvakirkossa Pentin tuttavaperheen tyttären Siru Virtasen ja Miikka Huotarin häissä. Yritimme olla luontevia, mutta morsiusparia vihkivä eläkkeellä oleva reipasotteinen kirkkoherra Aarne Kyllönen tuli jo ennen vihkimistä juttelemaan kanssamme kirkkosalin puolelle. Varsin kuuluvasti hän lupautui vihkimään myös meidät vaikka heti mutta ehdottomasti vain vanhalla vihkikaavalla, jossa sanotaan, että vaimo olkoon miehelleen alamainen. Hän toivotti meille onnea kuten moni muukin hääväestä. Minä punastelin kuin pikku tyttö ja Pentti yritti jälleen hymyillä vapautuneesti kuin Clark Cable.

Emme ole tottuneet emmekä varautuneet tällaiseen. Tulimme siihen tulokseen, että tästä julkisuuden romanssistamme on nyt kehittynyt meille ensimmäinen yhteinen tulikoe. Meistä tuntuu, ettemme saaneet aikaa itse päättää, millainen tämä suhteemme on. Totesimme, että kun suhde on julkisuudessa jo todettu romanssiksi, niin olkoon sitten. Tämä on siis romanssi!

Meillä molemmilla on yhteisenä ongelmana taipumus arvioida näitä rakkausasioita aivan liian järkevästi ja kriittisesti. Omasta mielestämme vasta tutustumme toisiimme, viihdymme yhdessä ja pidämme toisistamme erittäin paljon. Olisimme halunneet itse kertoa, jos ja kun tästä tulee oikeasti vielä vakavampi suhde.

Olisimme halunneet aikaa ja rauhaa. Meitä yhdistää leskeys, mutta meillä on myös erottavia tekijöitä.  Olemme eri puolueista. Olen entinen SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja ja kaupunginjohtaja. Pentti on entinen keskustalaisen ministerin poliittinen sihteeri ja kaupunginjohtaja. Emme vielä tiedä, tuleeko politiikasta meitä henkisesti erottava tekijä. Ei ole aivan tavallista, että punamultayhteistyö yltää myös parisuhdetasolle.

4.8.1999

Sortavalan kaupunginjohtaja Valeri Varja Kuopiossa, Mikkelissä ja Joensuussa

Karjalan tasavallan kaupungeista Sortavalaan on Niiralan rajanylityspaikasta lyhempi matka kuin Pieksämäeltä Mikkeliin. Sortavala on arkkitehtonisesti ainutlaatuinen. Tietysti tunnen Sortavalaan erityistä rakkautta omien juurieni vuoksi. Isän suvun tarinoista tunnen talot, kadut ja Laatokan rannat.

Sortavalan kaupunginjohtaja Valeri Varja tuli 2.8. seurueineen tutustumaan Itä-Suomen läänin alueeseen ja tapasi TE-keskuksen ja ympäristökeskuksen sekä tiepiirin johdon Kuopiossa. Varja tuli myös Mikkeliin sekä jatkoi 3.8. vierailuaan Joensuuhun. Olin Varjan mukana. Olimme lääninhallituksessa järjestäneet hänelle eri viranomaisten tapaamiset. Toivon, että voisimme kehittää viranomaisyhteistyötä rajan molemmin puolin.

5.8.1999

Savolainen mies rakastajana

Minulla alkaa nyt todella keittää. Yritän tehdä työni hyvin, mutta kiinnostus yksityiselämääni kohtaan on sietämätöntä. Tänäänkin tuli useita haastattelupyyntöjä. Olen torjunut ne ystävällisesti. Pentti on asuntomessuilla Lappeenrannassa, koska asuntomessut ovat ensi vuonna Kajaanissa.

Yritän tehdä normaalisti töitäni Mikkelissä. TV 4 tekee juttua Kangasniemeltä Kutemajärven seksifestivaaleista, jotka ovat ensi viikonloppuna. Tapahtumassa on tarkoitus käsitellä seksiin liittyviä asioita asiallisesti. Valtakunnan parhaat asiantuntijatahot ja koko Kangasniemen terveys- ja sosiaalitoimi ovat olleet mukana kehittelemässä tapahtumaa. Myös seurakunta on hankkeessa mukana. Minusta on tärkeää, että näistä asioista puhutaan avoimesti ja tarjotaan asiallista informaatiota.

Tänään lupauduin kertomaan festivaaleista muutaman sanan TV4:ssa, mutta toimittaja kysyikin yllättäen Hakulisen ja savolaisen miehen rakastelutaidoista. Yritin pitää pokkani, vaikka kimpaannuin toimittajan yllätyshyökkäykseen. Kokosin itseni, vedin rauhallisesti keuhkoihin ilmaa ja totesin niin tyynesti kuin taisin, että kyllä savolaiset miehet ovat varmasti aivan hyviä niissäkin asioissa.

Soitin kauhuissani illalla Pentille. Manailin toimittajaa ja kohtaloani.  Pentti pani koko vakavan asian täysin leikiksi savolaisella vaatimattomuudella ja totesi Veikko Huovista väljästi lainaten: ”Kyllä savolainen mies on rakastajana runoton ahertaja”.

8.8.1999

Savon kulttuurin juhla Mikkelissä

Tänään sunnuntaina vietettiin Mikaelissa Savon kulttuurin pääjuhlaa. Tapasin kansanedustaja Jorma Huuhtasen, joka toivotti minut sukuun ja Sika-kerhoon tervetulleeksi. Pentti ja Leena ovat kuuluneet vuosia tähän Huuhtasten tuttavapiiriin, jossa on mukana useita perheitä, myös Lepolat. Tuttavaperheet tunnetaan nimellä Sika-kerho sen keskustalaisen ja maalaisen enemmistön perusteella.

Kiitin tietysti Huuhtasta kohteliaasti. Sitä en sanonut, että tämä Pentin ja minun ystävyyden ennenaikainen julkisuus ottaa koville. Minulla tuli eilen illalla yhtäkkiä aivan fyysisestikin hirveän paha olo, kun hartiat menivät täysin jumiin ja huimasi. Olen varmasti keskittynyt pitämään itseäni henkisesti koossa niin tiukasti, että se tuntuu jo kropassakin.

9.8.1999

Kansliapäällikkömme lähtee SM:öön

Viikko alkoi palaverilla kansliapäällikkö Reijo Luhtavaaran kanssa. Hän on lähdössä virkasiirtona SM:öön. Luhtavaara otti puheeksi, ettei hallinto-osastolle valittaisi lainkaan uutta osastopäällikköä ja että maaherra ottaisi tehtävän hoitaakseen. Minulla ei ollut periaatteessa tässä asiassa erilaisia näkemyksiä.

On oikea suunta madaltaa tätä pientä organisaatiota, mutta en kuitenkaan aio ryhtyä hallinto-osaston osastopäälliköksi. Hallinto-osastolla on peräti viisi johtajaa, joiden kesken tulee organisoida uusi sisäinen yhteistyö. Normaalia lienee, ettei kukaan nyt kovin mielellään halua tulla samasta organisaatiosta työtoverinsa johdettavaksi. Kaikki ovat olleet pitkään lääninhallituksen palveluksessa ja mallina on entinen kansliapäällikkö ja hänen työnsä. Onko toimiva yhteisvastuu tässä selvässä kilpailutilanteessa mahdollista? Se täytyy katsoa.

Itä-Suomen lääninhallituksen organisaatiomme on pieni, vakituista henkilökuntaa on alle 220. Hallinto-osastolla henkilökuntaa on 65. Työnjako ja vastuut on selkiytettävä ja organisoitava uudelleen. Saattaa olla, ettei muutos onnistu niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Kovin herkkiä ollaan siitä, kuka on kenenkin pomo. Liian moni haluaisi olla suoraan maaherran alainen.

Kolmen entisen pienen lääninhallituksen hallinto-osastot eivät ole vielä sulautuneet yhdeksi. Mikkelissä, Joensuussa ja Kuopiossa eletään erilaisissa kulttuureissa edelleen. Hallinto-osaston henkilökunnan tulee tehdä muutosta itse, ei sitä ylhäältä käskemällä synny. Perinteet elävät sitkeinä. Monelle lääninhallitus on ollut se ensimmäinen ja työuran ainoa työpaikka useiden kymmenien vuosien ajan.

Haluaisin hallinto-osaston kehittyvän yksiköksi, joka tuottaa kaikille osastoille yhteisiä palveluja. Nykyinen hallinto-osastomme on pyrkinyt ajoittain asettumaan substanssiosastojen yläpuolelle. Kansliapäällikkö on ollut maaherran sijainen. Kun kansliapäällikköä ei enää ole, maaherran sijainen tulisi olla virkaiältään vanhin osastopäällikkö. Haluan näin nostaa substanssiosastojen painoarvoa.

Jeltsin nimitti Vladimir Putin pääministeriksi

Tänään tuli tieto, että uusi henkilö on nousemassa pääministeriksi. Presidentti Boris Jeltsin on voimissaan ja erotti pääministeri Sergei Stepasimin. Tilalle hän nimitti turvallisuuspalvelun päällikön Vladimir Putinin, jolla on ikää vain 46 vuotta. Duuma tulee vahvistamaan nimityksen. Jeltsin myös julisti, että Putin on hänen seuraajansa vuoden 2000 presidentin vaaleissa. 

12.8.1999

Maaherrojen kesäkokous Turussa

Maaherra Heikki Koski oli kutsunut meidät Turkuun. Maaherroilla on ennen ollut eri lääneissä kiertävät kesäkokoukset. Pienimuotoisina päätimme jatkaa perinnettä ja kokoontua pohtimaan yhteisiä kysymyksiä. Suurin huolemme on tietysti voimavarojen riittävyys. Määrärahat ja henkilöstö ovat niukat lisääntyviin tehtäviin nähden. Lääninhallitusten lakisääteisin valvontatehtäviin esimerkiksi tarvittaisiin lisää resursseja, jotta valvontaa voitaisiin tehostaa. 

Pentti on Saksassa ja lähetti eilen tekstiviestin auringonpimennyksestä. Meillä taas oli johtoryhmän kokous videoitse ja melkein auringonpimennys sikäli, että kuvan ja äänen laatu on taas mahdottoman kehno. Vielä ei ole tullut aika, jolloin tämä tekniikkaa todella palvelisi kokouksiamme. Asiat joka tapauksessa saatiin käsiteltyä, vaikka yhteydet pätkivät koko ajan. 

Parempi tietysti on kehnokin tekniikka kuin sen, että joutuisi matkustamaan koko päivän parin tunnin kokouksen takia kaupungista toiseen. Kasvokkain asioista puhuminen on tietysti aina elävämpää kuin tekniikan välityksellä, mutta tämä on tehokas tapa hoitaa asioita. Pirkko Willberg kutsui eilen myös hallinto-osaston väkeä Kangasniemelle kylään ja työkokoukseen kesäpaikkaansa, joka on erittäin viehättävä.

16.8.1999

Lomalla Kajaanissa

On maanantai. Pentti on töissä. Olen Kajaanissa. Tulimme tänne yöllä Tampereelta, jossa juhlimme veljeni Pekan 50-vuotissyntymäpäiviä. Pentti halusi tavata äidin. Äiti ja Pentti puhuivat pitkään kuin vanhat ystävät, vaikka näkivät toisensa ensimmäistä kertaa.

Äiti piti selvästi Pentistä. Jos äidin röntgenkatseen ja tarkkailun läpäisee ja saa äidin hyväksynnän, on pakko olla kohtuullisen hyvä ihminen. Äiti on ollut hieman huolissaan minusta, olenhan vasta 55-vuotias. Nyt äiti tuli vakuuttuneeksi, ettei Pentti taida olla mikään Auervaara.

Kun Pentti tulee töistä, menemme sieneen ja metsään kävelemään. Taidamme olla ihan oikeasti pitää toisistamme erittäin paljon. Nautimme luonnossa liikkumisesta ja rauhasta.

22.8.1999

Huiputtaako elämä?

Sunnuntai. Pentti silittää täällä Kajaanissa paitojaan. Olin viikolla Oulussa lasten luona. Minnan massu pyöristyy ja vauva kasvaa. Siivosin Minnan huushollia ja yritin olla avuksi. Kolmen pienen lapsen huushollissa siivous on kylläkin samaa, kuin tekisi lumisateella lumitöitä.

Mietin henkilökohtaisen elämäni muutoksia. Äiti sairastelee. Äiti puhuu usein kuolemastaan hyvin luontevasti ja rauhallisesti. Uusi elämä on syntymässä. Saan joulukuussa 4. lapsenlapsen. Pentti on tullut osaksi elämääni.

Olimme äsken Pentin kanssa täällä Kajaanissa taas kävelyllä metsässä. Mietimme, jos tämä meidän juttumme onkin suuri pluffi. Huijaako elämä meitä? Olemme nyt epävarmoja, miten tämä suhteemme tulee kehittymään.

Carpe Diem, tartu hetkeen! Se on helpompi sanoa kuin tehdä. Olen itse aina hokenut, että elämä on suuri seikkailu, mutta miksikään seikkailijaksi minusta ei todellisuudessa ole. Ajattelemme molemmat asioista kovin maanläheisesti ja monimutkaisesti.

Kyllä me molemmat pelkäämme pettyvämme, jos tämä ei olekaan totta. Mitä jos tämä onni ei kuulukaan meille? Olemme menettäneet puolisomme. Voiko olla mahdollista, että löytäisimme toisistamme uuden läheisen ihmissuhteen? Opimmeko luottamaan toisiimme?

 Emme kuulu niihin, jotka heittäytyvät noin vain tunteiden vietäviksi. Yritämme molemmat perustella ratkaisumme. Olemme keskustelleet suhteestamme ja tunteistamme paljon. Olemme luvanneet toisellemme, että olemme rehellisiä emmekä aiheuta toisillemme uutta surua. Olemme molemmat juuri pääsemässä yhden suuren menetyksen ja surun yli.

23.8.1999

Huomenna Veikko Sinisalon kanssa Pispalanharjulla

Olen tänään ajanut ensin Kajaanista Mikkeliin ja sitten Vantaalle. Huomenna olen puhumassa Vantaalla sairaalapappien tilaisuudessa ja ajan Pentin kanssa Hämeenlinnaan ICL:n tilaisuuteen. Jatkamme matkaa huomenna illalla Tampereelle, jossa Pentillä on kokous ja jossa tapaamme sukulaisia sekä Raija ja Veikko Sinisalon.

 Menemme Sinisalojen kanssa syömään Tampereella Näsinneulaan. Veikko opastaa meidät myös kulttuurikierrokselle Lauri Viidan maisemiin Pispalaan ja Kalevankankaan hautausmaalle.

Veikko on luvannut lausua alkutahdit Viidan Moreenista meille oikeassa maisemassa Tampereen Pispalanharjulla. Pentti on Kajaanin kaupunginjohtajana tutustunut Sinisaloihin erittäin hyvin Kajaanin runoviikon yhteydessä. Veikko on mahtava taiteilija ja ihana ihminen.

Kaksi vuotta Itä-Suomen lääninhallitusta ja verkostojen rakentamista

29.8. – 31.8.1999

Valmistaudumme 2-vuotisjuhlaan

Itä-Suomen lääninhallituksen toinen toimintavuosi on aivan kohta kulunut umpeen. Vietämme syyskuun alussa vuosipäiviä teemalla ”Itäsuomalaisuus tietoyhteiskunnassa”. Myös vuosijulkaisumme on valmis. Pirkko Willberg on oman joukkueensa kanssa toimittanut ajankohtaisia asioita käsittelevän julkaisun läänimme toiminnasta.

Kolmen maakunnan Itä-Suomen läänissä väki vähenee

Kolmen maakuntamme väkiluku on ollut koko ajan laskussa. Tämän vuoden alussa se putosi alle 600 000 asukkaan. Väestökehitys ei näytä valoisalta. Työttömyysaste on kaikissa kolmessa maakunnassa ja erityisesti Pohjois-Karjalassa (19.1) korkeampi kuin koko maassa keskimäärin(12.9).  Itä-Suomessa on 1990-luvulla menetetty 60 000 työpaikkaa. Ikärakenne on vinoutunut. Yli 65-vuotiaita on väestöstä 16,6 %.

Suurin työllistäjä on julkinen sektori: Pohjois-Savossa Kuopion kaupunki, Pohjois-Karjalassa Joensuun kaupunki ja Etelä-Savossa Mikkelin kaupunki. Loma-asuntoja on runsaasti, yli 90 000, mikä on 21 % koko maan loma-asunnoista. Järvi-Suomessa kun ollaan, rantaviivaa on täällä Itä-Suomen läänin maakunnissa peräti 42 % koko Suomen sisävesien rantaviivasta.

Matkailu on elinkeinona uusi mahdollisuus. Ongelmana vapaa-ajan yritystoiminnassa on kuitenkin se, että yritykset ovat pieniä perhe- ja maatilayrityksiä. Tarvittaisiin verkottumista ja yhteistyötä. Uudet TE-keskukset ovat yritystoiminnan kehittämisessä valtavan haasteen edessä. Aluehallinnon keskinäisessä työnjaossa vastuu on keskitetty niille. Lääninhallituksen tehtävä on huolehtia turvallisuudesta, kansalaisten peruspalveluista ja oikeuksista sekä toimia lupa-, kantelu- ja valitusviranomaisena.

Keskusta pitää yllä epämääräistä arvostelua

Usein tuntuu siltä, etteivät edes kaikki muut viranomaiset tunne vieläkään aluehallinnon nykyistä työnjakoa. Moni poliitikko puhuu aluehallinnon tehtävistä aivan käsittämättömiä, mutta sehän on politiikan oikeus. Keskustalaiset ovat oppositiossa ja pitävät valtakunnan tasolla epämääräistä arvostelua yllä. Oikeaa tietoa on vaikea saada perille, koska yllättävän moni suhtautuu lääninhallituksiin koko ajan mahdottoman tunteellisesti. Eihän lääninhallitus enää ole sama organisaatio kuin 1980-luvulla.

Oma missioni on yksinkertainen. Haluan toimia Itä-Suomessa yhteistyön edistäjänä. Vain kaikkien toimijoiden yhteistyöllä täällä Itä-Suomessa saadaan tuloksia. Olen otsikoinut vuosijulkaisumme esipuheenikin ”Yhteistyöstä tuloksi”. Aion puhua ja toimia yhteistyön puolesta niin kauan kuin olen täällä työssä. Jokaisessa julkaisussamme tulen korostamaan yhteistyön merkitystä. Toivon myös sillä olevan myönteisiä vaikutuksia.

Yhteistyö saattaa monen mielestä tuntua liian yksikertaiselta ja naiivilta lääkkeeltä Itä-Suomen valtaviin ongelmiin. Totuus kuitenkin on, että täällä Itä-Suomessa keskinäinen kateus, riitely, kilpailu ja kyräily koko ajan vain pahentavat tilannetta.  Jos yhteisvoimaa ei löydetä, mikään kunta eikä maakunta eikä mikään muukaan toimija yksin pysty täällä kehittämään. Kaikkien voimavarat ovat rajalliset. Pitäisi löytää omien nurkkakuntaisten intressien yli yhteiset tavoitteet ja sitoutua niihin nykyistä vahvemmin.

Palvelusitoumus on osa palvelun laatua

Palvelusopimus on yksi uusi asia, jota olemme lääninhallituksena olleet viimeisen vuoden edistämässä. Olemme pohtineet, miten voimme tehdä asiakkaan ja asukkaan kannalta tehtävämme paremmin.

Osastopäällikkö Ismo Heikkinen on ollut kehittämässä palvelusitoumuksia kuten myös Sirpa Salo sosiaali- ja terveysosastollamme. Ismo Heikkinen on korostanut, että palvelusopimus on laatulupaus asiakkaalle. Se voi olla esimerkiksi asiakkaalle annettu lupaus tavoitettavuudesta ja vastauksen saamisesta.

Meillä on otettu käyttöön useita laatulupauksia, jotka määrittävät palveluaikaa. Lupaamme siis toimittaa tietyt asiat tietyn ajan sisällä. Asia on varsin uusi ja on aiheuttanut pientä hämminkiä. Olemme korostaneet, että myös ministeriöiden kanssa tehtäviin tulossopimuksiin voitaisiin ottaa palvelujen toimitusajoista selkeät tavoitteet. Nyt tavoitteet on ilmaistu epämääräisesti kehittämisellä, huolehtimisella ja parantamisella.

Monet ministeriöiden kanssa solmitut tulossopimukset ovat sanamuodoltaan sellaisia, ettei niistä ole aivan helppoa löytää asiakasta lainkaan! Niissä ei ole myöskään selkeitä palvelutavoitteita, sillä tavoitteet ovat kaiken hyvän ympäripyöreää verbaalista mössöä, sellaista kehittämisen edistämisen parantamisen hoitamista ja suorittamista. Meidän kehittämämme palvelusitoumukset ilmaisevat sitä vastoin selkeästi asiakkaalle sen, missä aikataulussa tehtävä hoidetaan.

Valvonta- ja toimintakenttämme laaja verkosto

Lääninhallituksen tehtäviä on vaikea kuvata muutamalla sanalla. Kun lääninhallitus valvoo, seuraa, selvittää, neuvoo, ratkaisee ja myöntää lupia, toimintakenttä on laaja. Esimerkiksi kilpailu- ja kuluttajaosastomme toimii 33 000 elinkeinonharjoittajan, 500 päivittäistavarakaupan, 150 kioskin, 100 huoltoaseman, 60 valmiusmatkaliikkeen, 330 asunnon- ja kiinteistönvälitysliikkeen sekä 5 miljoonan hintamerkinnän ja 70 000 kulutusluottosopimuksen kentässä.

Matkojenyhdistämiskeskus ja kutsuohjattu palveluliikenne

Osastopäällikkö Kari Hiltunen on halunnut kiinnittää liikenneosaston tehtäväkentässä huomiota Kuopion alueella toimivaan kuntien hallitsemaan ensimmäiseen matkojenyhdistämiskeskukseen. Tulokset ovat myönteisiä. Keskuksen ansiosta Kuopio on saanut säästöjä ensimmäisen puolen vuoden aikana 90 000 mk kuukaudessa. Myös asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Varmasti Kuopion esimerkki innostaa muitakin. Väestö vanhenee ja kuljetustarpeet kasvavat, joten palvelut ja laatu ovat tärkeitä.

Itä-Suomessa on 112 joukkoliikenneyrittäjää, 1444 taksiyrittäjää ja 1990 tavaraliikenneyrittäjää. Tässä kentässä liikenneosastomme työskentelee ja lisäksi 68 kunnan alueella. Esimerkiksi Varkaudessa on kutsuohjattu palveluliikenne ja myös Joensuussa sekä Nurmeksessa Kyyti-Poika. Palveluliikenteeseen ollaan tyytyväisiä. Kutsuohjatut palveluliikenteet ovat uusi tapa järjestää joukkoliikennettä. Liikenneosasto tukee palveluliikenteen kehittämistä.

”Nou hätä” ja 112-päivä

Pelastusosastomme tärkeä tehtävä on toimia onnettomuuksien ehkäisijänä. Osastopäällikkö Leevi Pajunen tuntee toimintaympäristön kokeneena alansa asiantuntijana erittäin hyvin. Kuntien tulee arvioida alueensa uhkat ja määritellä sen perusteella pelastustoimen palvelutaso onnettomuuksien ehkäisyineen. Pelastusosastomme tehtävä on tukea ja valvoa kuntia tässä työssä.

Pelastusosasto oli järjestämässä 112-päivää helmikuun 11.päivänä. Muitakin kampanjoita on tehty normaalin valvontatyön lisäksi. Peruskoululaisille on suunniteltu kampanja ”Nou hätä”, joka tähtää ennaltaehkäisyyn.  Palovaroitin tulee pakolliseksi vuoden kuluttua, elokuun loppuun mennessä 2000. Myös tässä valistuskampanjassa pelastusosasto on tehnyt koko vuoden työtä.

Pelastusosaston toimintaympäristönä ja yhteistyökumppaneina ovat 5 aluehälytyskeskusta ja Pohjois-Karjalan hätäkeskus, 8 pelastustoimen yhteistoiminta-aluetta, 100 palokuntaa, joissa vakinaista henkilöstöä 470 sekä puolivakinaiset ja sopimuspalokuntalaiset, joita on 1700.

Vaikka pelastusosastomme on henkilömäärältään pieni, vain 8 henkeä, se toimii erittäin laajassa ja keskeisessä alueellisessa yhteistyöverkostossa. Tavoitteet ovat SM:n pelastusosastosta tulevien ohjeiden ja tulossopimusten mukaiset. Pelastusosastomme vastaa myös valmiuden ylläpidosta sekä valmiusharjoitusten ja alueellisten maanpuolustuskurssien organisoinnista.

Paikallispoliisissa 742 poliisia ja muuta henkilökuntaa 240

Läänin poliisiosaston tehtävä on kehittää ja johtaa poliisitointa läänissä. Se myös päättää paikallispoliisin viroista läänissä ja jakaa poliisilaitoksille määrärahat. Tehtävä ei ole erityisen kiitollinen, sillä määrärahojen vähyyden vuoksi poliisin virkoja on tällä hetkellä täyttämättä 60.

Millaista verkkoa sitten meillä Itä-Suomessa lääninpoliisijohtaja Jorma Ahonen johtaa? Meillä on 14 poliisilaitosta ja kihlakuntaa, 742 paikallispoliisia ja muuta henkilökuntaa 240.

Itä-Suomen valttina on turvallisuus. Huumausainerikokset ovat uusia, mutta ongelma on hallinnassa. Lääninpoliisineuvos Mikko Varis on pohtinut, miten katurauhaa ja viihtyvyyttä voitaisiin lisätä. Alkoholilainsäädäntö sallii alkoholin nauttimisen yleisillä paikoilla, minkä monet kansalaiset ovat kokeneet häiritseväksi. Poliisin omissa vertailuissa näkyy myös, että Itä-Suomen rasistisia ilmiöitä on vahvasti liioiteltu julkisuudessa. 

Ulosottohenkilökunnan koulutuksen järjestäjänä

Oikeushallinto-osastomme toimii 9 ulosottopiirin ja 195 ulosoton palveluksessa olevan henkilön ohjaajana ja kouluttajana. Lama lisäsi ulosoton asiakaskuntaa. Velkajärjestelylainsäädäntöä oli pakko kehittää. Nyt osastopäällikkö Jaakko Laamasen yksi tärkein tehtävä on ollut organisoida ulosottohenkilöstön koulutus. Se on uskottu Oikeusministeriöstä lääninhallituksen vastuulle.

Tämän mittavan koulutusvastuun lisäksi oikeushallinto-osasto valvoo ja tarkastaa ulosottoa sekä toimii valtion edunvalvojana ja asiamiehenä oikeudessa. Lakimiehemme Tapio Wenho Kuopion toimistossamme on kokenut juristi, jonka tehtävä on hoitaa nämä vaativat asianajotehtävät.  

Sivistystoimessa suuri huoli koulujen peruskorjauksista

Kun kaikki osastopäällikkö Heikki Laakson vastuualueelle kuuluvat koulut ja toimialueet listataan, syntyy vaikuttava verkosto: 569 peruskoulua, 40 erityiskoulua, 59 päivälukiota, 6 aikuislukiota, 34 ammatillista oppilaitosta, 7 ammatillista aikuiskoulutuskeskusta, 5 ammattikorkeakoulua, 2 yliopistoa, 13 kansanopistoa, 47 kansalais- ja työväenopistoa, 122 kirjastoa, 42 kirjastoautoa, 3977 liikuntapaikkaa, 45 nuorten työpajaa, 55 nuorisotyön piirijärjestöä ja 3 liikunnan aluejärjestöä.

Sivistysosaston toimintaverkon mittakaavaa kuvaa hyvin myös se, että lääninhallitus käsitteli tämän kevään yhteishaussa 12 400 hakemusta. Viime vuonna OPM ohjasi sivistysosaston kautta ammatillisen koulutuksen hankintaan 131 milj.mk.

Viime vuoden 1998 alusta sivistysosasto on myös osallistunut OPM:n edustajana maakuntien yhteistyöryhmien ja työjaostojen työhön sekä toiminut EU:n alueohjelmiin liittyvien projektien hankeneuvonnassa ja toimeenpanossa. OPM:n rahoittamat hankkeet ovat keskittyneet osaamisen kehittämiseen, yrittäjyyteen ja tietoyhteiskunnan ja etätyön kehittämiseen liittyviin projekteihin.

Uusi koululainsäädäntö sääti vuoden 1999 alusta koulutuksen järjestäjän tehtäväksi koulutuksen arvioinnin. Peruspalvelujen arvioinnista on tulossa lääninhallituksen lakisääteinen tehtävä, mistä eduskunnan on tarkoitus säätää tänä syksynä laki. Siten arvioinnista on tulossa yhtenäinen kokonaisuus. Sivistysosastomme tekee vuonna 2000 selvityksen koulutuksen arvioinnin käynnistämisestä Itä-Suomessa.

Itä-Suomessa koulujen peruskorjaustarve on huutava. OMP myönsi viime vuonna valtionosuutta 10 hankkeelle, mutta peruskorjaustarve on kaksinkertainen. Koulut eivät näytä nykynormeja ilmanvaihdoltaan ja myös sähkölaitteet ovat vanhentuneet. Myös lisärakentamistarpeet ovat huomattavat.

Rahaa tarvittaisiin myös ammatillisten oppilaitoksiin ja ammattikorkeakouluihin sekä kirjastojen ja liikuntapaikkojen peruskorjaus- ja perustamishankkeisiin. Itä-Suomen läänin kunnat ja oppilaitosten ylläpitäjät ovat esittäneet OPM:lle perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaa vuosille 2000-2003. Näillä näkymillä hankkeista vain joka viidennelle olisi nykynäkymin tulossa valtionosuutta.

Kehittämistarpeita aiheuttaa myös uusi kirjastolaki, joka tuli voimaan tämän vuoden 1999 alusta. Kirjastojen tulee tarjota sähköiset verkot kaikkien ulottuville. Itä-Suomen kirjastot ovat saaneet OPM:stä tähän tarkoitukseen avustusta yhteensä 5,5 milj.mk.  Meillä Itä-Suomessa on tämän avustuksen ansiosta kirjastoissa internet-yhteydet, jotka yleensä on voitu myös pitää maksuttomina

Järjestelmiä on kuitenkin kehitettävä koko ajan, joten kuntien on pidettävä järjestelmänsä toimintakunnossa.

Kolme taidetoimikuntaamme kuuluu lääninhallituksen organisaatioon erittäin itsenäisenä osana. Taidetoimikuntien itsenäisyyttä kunnioitan. Uskon kuitenkin, että lääninhallituksesta saatavat hallinnon palvelut antavat hyvät mahdollisuudet taidetoimikunnille keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä, joka on edistää ja vahvistaa oman alueensa taidetta ja kulttuuria. Aika harvoin hyvä taide ja hyvä hallinto yhdistyvät.

Sosiaali- ja terveysosastolla laaja toiminta- ja tehtäväkenttä

Sosiaali- ja terveysosastomme tehtäväkenttä on laaja: alkoholiluvat ja -valvonta, eläinlääkintähuolto ja eläinsuojelu, sosiaali- ja terveydenhuollon kantelut, ympäristön terveellisyys, oikeuslääketieteellinen toiminta, yksityisten palvelujen tuottajien luvat ja valvonta, ehkäisevä työ ja sosiaali- ja terveyspalvelujen ohjaus ja valvonta.

Läänimme alueella toimii 4 sairaanhoitopiiriä, 41 terveyskeskusta ja 2 kehitysvammahuollon erityishoitopiiriä. Osastopäällikkö Tuula Eerola on korostanut, että on pystyttävä vastaamaan uusiin haasteisiin.  Tietotekniikassa on useita hankkeita liikkeellä, esimerkiksi: Pohjois-Karjalan Sonetti-hanke, sosiaalitekniikkahanke, Sokora asuntojen peruskorjaushanke ja Oppiva Ylä-Karjala tietotekniikkahanke.

Menossa on myös valtakunnallinen hanke Terveydenhuolto 2000-luvulle. Sen keskeisinä kehittämiskohteina ovat huumeidenkäyttäjien hoito, Itä-Suomen sairaanhoitopiirien verkostomainen yhteistyö ja laadunhallintajärjestelmän kehittäminen.

Pohjois-Karjala-projekti on hyvä esimerkki siitä, miten määrätietoisella työllä voidaan saada erinomaisia tuloksia. Kuolleisuus on vähentynyt 25 vuoden aikana 73 %.

Itä-Suomen lääni pilottina kestävässä kehityksessä

Olemme valinneet koko lääninhallituksen tasolla kestävän kehityksen yhdeksi neljästä painoalueestamme. Muut painoalueet ovat tietoyhteiskunnallisten valmiuksien edistäminen, turvallisuus laajasti ymmärrettynä ja yhteispalvelu.

Olemme saaneet STM:ltä erityistehtävän kuntien paikallisten kestävän kehityksen ohjelmien synnyttämiseksi. Kuntia tuetaan laatimaan paikalliset ympäristöterveysohjelmat osana kunnan kestävän kehityksen ohjelmaa tai kunnan terveyden edistämisen ohjelmaa. Paikalliset ohjelmat ovat jatkumo Euroopan kansalliselle ympäristöohjelmalle, joka on vuodelta 1994 ja Suomen kansalliselle ympäristöterveysohjelmalle vuodelta 1996.

STM on valinnut läänimme kestävässä kehityksessä pilotiksi. Viime vuonna 1998 lääninterveystarkastaja Matti Karuvaara käynnisti projektin Mikkelissä, Kuopiossa ja Joensuussa maakuntakohtaisissa kuntien neuvotteluseminaareissa. Lääninhallitus auttaa kuntia ohjelman laadinnassa. On syntynyt myös seudullisia ohjelmia ja agendoja.

STM on myöntänyt hankkeeseen projektirahaa, jota on voitu myöntää 59 kunnalle. Projekti on edennyt hyvin, sillä 90 % Itä-Suomen läänin kunnista on mukana ohjelmatyössä. Mikkelin seudun ja Joensuun seutu ehtivät aloittaa työnsä jo ennen projektin käynnistymistä, joten näillä seuduilla ollaan jo esimerkillisen pitkällä.

Tällä projektilla on laajaa merkitystä. Paikalliset ja seudulliset kestävän kehityksen ohjelmat tukevat kunnan hyvinvointistrategiaa ja aktivoivat myös kuntalaisia osallistumaan elinympäristön hoitoon.

Samalla edistetään terveyttä kestävää kehitystä ja sitoudutaan uuteen toimintapolitiikkaan. Kestävän kehityksen periaatteet juurtuvat näin pikku hiljaa. Tässä jatkamme myös maaherra Uki Voutilaisen ekoläänin työtä.

Huoli sosiaalityön tilasta

Ylitarkastaja Marja Kuhmonen on kiinnittänyt huomiota joidenkin Itä-Suomen läänin kuntien huonoon tilanteeseen sosiaalitoimen hoidossa. Laman seuraukset näkyvät asiakkaiden määrän kasvuna, mutta ammattitaitoista henkilökuntaa on yksikertaisesti liian vähän. Peräti 22 kunnassa sosiaalitoimen henkilökuntaa on alle suositusten.

Sosiaaliosastomme on tehnyt kuntakäyntejä niihin kuntiin, joissa tilanne oli pahin. Kuntien johtoa ja sosiaalityön henkilökuntaa kehotettiin käymään kehityskeskustelut riittävien resurssien saamiseksi. Lisäksi työnohjaukseen ja koulutukseen tulee kiinnittää huomiota.

Läänihallituksen keskeinen tavoite on saada ehkäisevä työ kunnissa nyt kunniaan.

Olemme edistämässä verkkopalveluja

Tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien hyödyntäminen on yksi painoalueemme. Siksi on erittäin hyvin sopinut, että projektipäällikkö Pirjo Myyry on ollut vetämässä viime vuodesta Veturi-projektia. Mukana on laaja asiantuntijoiden joukko: ISLH:sta, SM:stä, Kelasta, Kuntaliitosta, TM:stä, VM:stä, verohallituksesta ja väestörekisterikeskuksesta. Kaikki pohjautuu vuoden 1998 VN:n periaatepäätökseen, jolla viranomaisia velvoitettiin viemään palveluja verkkoon.

Veturin kokeilualueita ovat olleet Joensuu, Kuopio, Pieksämäki, Pielisen Karjala ja Ylä-Savo. Ylhäältä ei ole annettu malleja, vaan ryhmät ovat itse ideoineet. Kokeilualueilla on ollut maksuttomat mikropisteet. Henkilökuntaa on koulutettu. Ylä-Savossa on rakennettu seudullinen palveluportaali.

Paljon on pantu toivoa siihen, että saataisiin sähköinen asiointikortti. Sen pitäisi olla valmis tämän vuoden 1999 lopulla. Asiakas tarvitsee kortin ja lukulaitteet voidakseen asioida sähköisesti.

Panee kyllä hieman epäilemään, miten tämä sähköinen asiointi lähtee käyntiin. Onko systeemi riittävän selkeä ja helppo asiakkaan kannalta? Paljon riippuu siitä, kuinka kattavasti palvelut saadaan sähköiseen muotoon. Jos palvelutarjonta on kapea, kansalaiset eivät siirry verkkoasiointiin.

Paljonko tämä tulee maksamaan? Siihen ei kukaan osaa oikein vastata.

On kuitenkin tehty tärkeää pohjatyötä. Jostakin aina pitää lähteä liikkeelle. On aika helppo ennustaa, että Kela tulee olemaan yksi edelläkävijä.

Tiimivalmennus koko henkilökunnalle

Kaksi vuotta on kulunut nopeasti. Uusi organisaatiomme on edelleen siirtymävaiheessa. Muutokset vanhoista pienistä lääninhallituksista uuteen verkko-organisaatioon, jossa delegointi on viety pitkälle, se ei tapahdu muutamassa vuodessa. Emme ole saaneet kehittämiseemme ylimääräistä aikaa, sillä normaalit työt on tehtävä ja kehittäminen sen lisäksi.

Olemme keskittyneet koulutuksessamme tiimityöskentelyn opetteluun. Jokainen osasto on miettinyt omia koulutustarpeitaan. Delegointi ja tiimityö on joissakin osastoissa viety varsin pitkälle. Hyvänä esimerkkinä on osastopäällikkö Kari Hiltusen johtama liikenneosasto.

Laatuajattelu, tiimityöskentely ja työkykyä ylläpitävä toiminta ovat olleet keskeiset kehittämisen painoalueet. Henkilöstön keski-ikä on melkein 50 vuotta, joten jaksaminen on otettava kaikessa huomioon.

Työtyytyväisyyskyselyn tulokset osoittivat, että osa henkilökunnasta kaipaa entisiä pieniä työyhteisöjä ja monella on ollut vaikeuksia hahmottaa kolmella paikkakunnalla toimivaa verkosto-organisaatiota. Moni kaipasi työyhteisön yhteisyyttä ja yhtenäistä kohtelua. Moni valitti myös sitä, että osastojen yhteistyö on uudessa organisaatiossa heikentynyt. Osan henkilökunnasta on selvästikin vaikea sijoittaa itseään tämän kokonaisuutemme osaksi.

On selvää, että kolmen paikkakunnan organisaatio on aivan toisenlainen kuin pienet yhden toimiston organisaatiot. Toimintamallit ovat erilaisia. Vastuuta ja valtaa on delegoitava. Osaston johtoa ei näe joka päivä. Verkko-organisaatio perustuu sähköiseen asiointiin. Lähiesimies saattaa olla eri paikkakunnalla. On totuttava itsenäiseen työskentelyyn. Esimiesten on puolestaan luotettava henkilökuntaansa perinteisen työnteon valvonnan sijaan.

Jos on koko ikänsä tehnyt työtä pienessä organisaatiossa, monen paikkakunnan verkko voi olla aluksi suorastaan ahdistava. Olen kuitenkin vakuuttunut, että opimme työskentelemään uudessa verkko-organisaatiossamme, emmekä halua luopua sitä viiden vuoden kuluttua. Sitä tulee yhtä rakas kuin joillekin on nyt entinen pieni lääninhallitus. Tulemme olemaan tästä joustavasta ja tehokkaasta verkko-organisaatiostamme vielä ylpeitä.

Uusi palkkausjärjestelmä tulossa

Tulemme saamaan kohta uuden palkkausjärjestelmän. Siinä tullaan ottamaan huomioon henkilökohtainen työsuoritus, jonka esimies tulee arvioimaan. Tätä on jo nyt pidetty merkittävänä parannuksena nykyiseen palkkausjärjestelmään. Arviointi tulee kuitenkin aiheuttamaan varmasti ongelmia ja kateutta. Miten pystytään toteuttamaan oikeudenmukaisuutta ja koko henkilökunnan tasapuolista kohtelua.

Uuteen palkkausjärjestelmään on ladattu aivan kohtuuttomasti toiveita. Monet odottavat, että sillä ratkaistaan kaikki palkkauksen ongelmat. Jos palkkasumma ei kokonaisuudessaan nouse, palkkauksen epäkohtia ei nykyisellä määrällä voi korjata. Ei tämä uusi palkkausjärjestelmä valitettavasti ole mikään taikasauva, jolla pystyy taikomaan kaikille palkankorotukset.

4.9.1999

2-vuotias Itä-Suomen lääninhallitus juhli vuosipäiviään teemalla ”Itäsuomalaisuus tietoyhteiskunnassa”

Tämän vuoden juhlateemaksemme olimme valinneet itäsuomalaisuuden tietoyhteiskunnassa. Mikkelin tilaisuudella aloitettiin syyskuun 1.päivänä. Seuraavana päivänä pidettiin seminaari Kuopiossa ja syyskuun 3. päivänä Joensuussa. Kaikissa tilaisuuksissa oli salit täynnä osanottajia, joten vuosipäivämme seminaarit saivat erittäin myönteisen vastaanoton.

Korostin omassa avauspuheenvuorossani itäsuomalaisia vahvuuksia: ympäristöä, luontoa, kulttuuria ja turvallisuutta. Yhteispalvelusta olen jo puhunut itseni melkein puhki, mutta korostin nytkin yhteistyön merkitystä palveluja järjestettäessä.

Asiantuntijaluennoitsijat pitivät erittäin hyvät alustukset. Piispa Voitto Huotari kuvasi kauniisti luonnon merkitystä toteamalla: ”Luonto on minun kirkkoni.”  Matkailuyrittäjä Martti Kähönen painotti, miten tärkeä osa luonnonkauneus on matkailuyrittämistä. Opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala ylisti suomen kielen rikkautta kysymällä, miten jorpakko käännetään englanniksi.

Olimme saaneet luennoitsijoiksi erinomaisia henkilöitä. Kuopiossa toimittaja Seppo Kononen ruoti virkakieltä ja sen synnyttämiä kielimuureja. Esimerkkinä hän mainitsi sanan kasvukeskus, jolla hänen mielestään tuhotaan kaikki muut alueet elinkelvottomiksi. Emerituspiispa Matti Sihvonen puuttui itäsuomalaisten heikkoon itsetuntoon. Itsemurha on turha kuolema, jonka taustalla on kadotettu luottamus omiin mahdollisuuksiin.

Palkitsimme kunniakirjalla tässä vuosijuhlassamme useita toimijoita maakunnittain. Etelä-Savossa palkittiin Mikkelissä Haukivuoren kunta yhteispalvelun kehittämisestä. Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto sekä Mikkelin Sarjakuva-Akatemia palkittiin nuorisokulttuurin edistämisestä ja yhteistyöstä.

Kuopiossa Pohjois-Savosta palkittiin Sonkajärven kunnan vapaa sivistystoimi ja Sukevan kirjasto kulttuuripalvelujen, harrastustoiminnan ja yhteispalvelujen ennakkoluulottomasta edistämisestä. Vesannon kunta ja Vesanto Soi-tapahtuma palkittiin maaseudun kulttuurityön edistämisestä. Pohjois-Karjalassa Joensuussa Lieksan kaupunki palkittiin yhteispalvelun kehittämisestä ja Oppiva Ylä-Karjala-hanke oman tietoyhteiskuntamallin kehittämisestä.

Olen kuin savolaisten miniä. Kuopiossa Pentin pikkuserkku toimittaja Asta Partanen toivotti tervetulleeksi sukuun. Yritän suhtautua asiaan luontevasti, vaikka vaikeaa se on.

Kuortin koulu täytti 100 vuotta

Tänään lauantaina olin puhumassa Pertunmaalla Kuortin koulun 100-vuotisjuhlassa. Otin esiin ongelman, joka liittyy koulujen peruskorjaustarpeeseen. Määrärahoja on aivan lian vähän tarpeeseen nähden. Tällä menolla kestää kymmeniä vuosia ennen kuin koulutilat saadaan kuntoon. Homeongelmat ovat pahentuneet. Monet koulutilat eivät täytä opetustiloille asetettuja vaatimuksia. Rakentamiseen tarvitaan lisää valtion rahaa.

5.9.1999

Savon Sanomat:  ”Lääninuudistukseen sopeuduttu hyvin”

Yllätyin iloisesti! Tämän päivän Savon Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan, että lääninuudistukseen on sopeuduttu hyvin. Lehti arvioi Itä-Suomen läänin kaksivuotista toimintaa. Pääkirjoitus oli erittäin myönteinen ja rakentava. Lehti toteaa aluehallinnon edelleen hakevan muotojaan sekä alueellisen jaotuksen että sisällön suhteen. Lehden mielestä molemmissa on korjaamisen varaa.

Savon Sanomien mielestä Itä-Suomea olisi laajennettava koko Saimaan vesistön alueelle. Siksi lehti esittääkin Etelä-Karjalan liittämistä Itä-Suomeen. Tämähän on todella kannatettava esitys! On hienoa, että levikiltään laajin itäsuomalainen sanomalehti osaa katsoa tulevaisuuteen eikä ole käpertynyt menneeseen.

Savon Sanomat siis näkee, että Itä-Suomeen tulisi kuulua Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan lisäksi Etelä-Karjala. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Savon Sanomat katsoo nyt rohkeasti tulevaisuuteen ja on myönteinen poikkeus maakuntalehtien joukossa, jossa useimmat haikailevat vain mennyttä.

Savon Sanomat korostaa, että Itä-Suomen lääni sai huomenlahjakseen pääsyn EU:n ykköstuen piiriin. Vastaavaa huomenlahjaa ei ollut muilla suurlääneillä. Erityisesti Länsi-Suomen lääni jäi monessa mielessä torsoksi. Ja tottahan se onkin, että lääninuudistusta kohtaan tuleva voimakas kritiikki on peräisin lähes poikkeuksetta Ilkasta ja Keskisuomalaisesta.

Maaherra miinakenttien purkajana

Olen myös iloinen, että Savon Sanomat on havainnut, etteivät Itä-Suomen läänin lähtöasetelmat kaksi vuotta sitten olleet kuitenkaan kovin kaksiset. Lehti kirjoittaa: ”Kolme toisiaan kyräilevää ja lääninhallinnon keskuspaikasta kilpailevaa maakuntalääniä eivät kyenneet löytämään yhteistä näkemystä uudistuksesta. Maaherran majoittaminen Mikkeliin koettiin väkivaltaiseksi sekä Kuopiossa että Joensuussa.”

Olen iloinen, että joku on ymmärtänyt minuakin ja antaa jopa kiitosta. Savon Sanomat kirjoittaa: ”Uuden maaherran tehtäväkenttä miinakenttien purkajana ei ole ollut kadehdittava. Hän on selviytynyt lähes toivottomasta tehtävästä hyvin. Maaherraa ei voi todellakaan syyttää ainakaan yrityksen puutteesta; hänen ohjelmansa on näyttänyt sivullisestakin hengästyttävältä.” 

On kyllä tunnustettava, että nämä kaksi vuotta ovat olleet minulle erittäin raskaat. Olen tehnyt työtä yötä päivää ja pyhät ja arjet. Joskus on tuntunut, että kaikki ovat olleet vastaan. Oma henkilökunta ei vieläkään ole täysin niittautunut yhteen. Kolme entistä pientä lääniä ja keskinäinen kateus tulevat vielä liian usein esiin.

Myös SM on yritetty saada mukaan näihin sisäisiin kahinoihin. Aina ei elo ole ollut auvoista, koska useimmilla henkilöillä on myös omia intressejä, mikä tietysti on jokaisessa työyhteisössä normaalia. Omassa henkilökunnassa on selkään puukottajia ja mustamaalaajia. Sekin on normaalia elämää. Taktikointi ja kikkailu tulevat kuitenkin aina joskus ilmi, pienissä organisaatioissa yleensä kovin nopeasti.

Hyvin toimivasta ja luottamukseen perustuvasta verkko-organisaatiosta ei ihan aina voi vieläkään Itä-Suomen lääninhallituksen kohdalla puhua. Joensuun toimistomme kaipaa ajoittain edelleen omaa maaherraa ja isäntää taloon, uutta Esa Timosta, joka ratkaisisi koko Pohjois-Karjalan ongelmat ja nostaisi lääninhallituksen imagoa entiseen loistoonsa. Kuopion toimistossamme työskentelee suurimpien osastojemme osastopäälliköt, Tuula Eerola ja Heikki Laakso. Jotkut pelkäävät, että lähden ajamaan Kuopion toimistoa alas, koska maaherralla olisi valta määrätä osastopäälliköiden sijoituspaikkakunnat.  Mikkelin toimistossa taas ollaan tyytymättömiä siihen, ettei koko johtoa ole keskitetty maaherran määräyksellä Mikkeliin. Toiveet ovat siis kovin ristiriitaisia.

Kaiken tämän lisäksi SM:n meitä tulosohjaava virkamiehistö mielestäni väheksyy koko verkko-organisaatiomalliamme. Olen tuntenut joskus taistelevani tämän toimintamallimme kanssa aivan yksin liian suurta ylivoimaa vastaan. Moni arvostelija luulee, että meillä on edelleen kolme entistä pientä lääninhallitusta. Kyllä meillä nyt alkaa olla jo toimiva verkko-organisaatio, mutta töitä on edelleen tehtävä sen kehittämiseksi. Uudet toimintamallit eivät juurru eivätkä kehity hetkessä, jos poisoppimiseen ei ole aikaa.

Aikaa on ollut todella liian vähän. Ei mikään muutos tapahdu eikä juurru kahdessa vuodessa eikä toteudu vain sormia napsauttamalla. Virheistä on kuitenkin syytä oppia. Kyllä jokaisen nyt pitäisi rehellisesti tunnustaa, että muutokseen olisi pitänyt varata aikaa ainakin kolme vuotta ja että muutos olisi pitänyt aikatauluttaa ja ohjeistaa myös valtakunnallisesti.  

SM:ssä lääninuudistusta valmistelleet vastuuhenkilöt esittivät eduskunnalle epärealistiset tavoitteet määrärahasäästöiksi ja olemattoman aikataulun, jotka eduskunta ilman sen kummempaa harkintaa hyväksyi. Sen paremmin valmistelijat kuin päätöksentekijätkään eivät ymmärtäneet vastuutaan. Koko lääninuudistukselta riistettiin jo asian valmistelussa ja päätöksenteossa järkevät onnistumisen edellytykset.

Tuntuu hyvältä, että joku ulkopuolinen Savon Sanomissa on tämän kaiken jollakin tavalla nyt ymmärtänyt.

Surullinen ja onnellinen loppuvuosi 1999

6.9.1999

Talvisodan verran oltu Pentin kanssa yhdessä

On maanantai ja kirjoittelen päivän päätteeksi Vantaalla. On ollut poikkeuksellisen kuuma hellepäivä. Olen ollut STM:ssä kokouksessa. Pentti soitti äsken ja totesi, että olemme olleet yhdessä jo talvisodan verran. Kyllä aika on mennyt nopeasti. Meitähän pidetään julkisuudessa jo aivan vakiintuneena parina. Monet kyselevät minulta, mitä Pentille kuuluu, ja lähettävät terveisiä. En henno sanoa, etten näe Penttiä kovinkaan usein ja että en ihan oikeasti todella tiedä, mitä hänelle kuuluu. Yritän vain olla sen näköinen kuin tietäisin hyvinkin tarkasti. Nyökkäilen ja hymyilen pää kallellaan arvoituksellisesti kuin Mona Lisa.

Tämä meidän suhteemme on hieman ongelmallinen monessa suhteessa. Minusta suorastaan tuntuu, että monet tuttavani pettyisivät, jos tästä ei tulekaan tämän kummallisempaa. Aavistan monien puheissa eräänlaista romantiikan kaipuuta. Sekä tutut että tuntemattomat näyttävät olevan aivan vilpittömästi iloisia, että kaksi leskeä on löytänyt toisensa.

Kyllä olemme iloisia mekin, että tapasimme ja että viihdymme yhdessä. Tosin emme itse osaa tästä suhteestamme kovasti sadunhohdetta taikoa. Viime viikolla Pentti puhui puhelimessa, että haluaisi muuttaa Helsinkiin. Totesin, että muuta vain. Talkkarin paikka on Markuntien omakotitalossa vapaana lumitöineen kaikkineen. Minusta ei tuntuisi yhtään pahalta, vaikka Pentti asuisikin Vantaan kodissani.

Eilen Pentti oli käymässä Mikkelissä. Olimme raveissa päivällä Jari Lepän yllyttämänä ja tapasimme orivanhus Vieterin, joka oli edelleenkin puhtia täynnä. Illalla kävin Pentin kanssa Mikkelin Tuomiokirkossa yhdessä ehtoollisella. Tuntui, että rauha täytti pitkästä aikaa sielun.

Kyllä tämä suhde rassaa meitä molempia melko paljon. Etsimme ratkaisua ja kyselemme Jumalalta, mitä on parasta tehdä. Emme ole itsestämme emmekä toisistamme sillä tavalla varmoja, että pystyisimme noin vain ennustamaan, mitä on edessä.

Joku sentään on tullut valmiiksi ja ennen aikojaan. Lahden moottoritie on avattu liikenteelle osuudelle Lahti-Mäntsälä peräti 11 kuukautta etuajassa!

10.9.1999

Kahden viikon miettimistauko

Päätimme Pentin kanssa tänään puhelimessa, ettemme tapaa toisiamme kahteen viikkoon ja että pidämme miettimistauon. Seuraavan kerran tavataan 19.9.1999 klo 9 Oulussa.  Olen tuolloin käymässä Oulussa lapsia katsomassa. Näin siis sovimme. Lupasimme kirjoittaa tämän kahden viikon aikana toisillemme, mitä toivomme toisiltamme ja tulevaisuudelta ja mihin syihin tämä ystävyytemme voi päättyä. Jonkinlainen ratkaisuvaihe on nyt menossa. On pakko joko jatkaa tai sitten lopettaa koko juttu.

Ei ole mitenkään yksikertaista rakentaa uutta suhdetta yli 50-vuotiaana. Kumpikaan meistä ei ole mikään heittäytyjä. Olemme molemmat tottuneet johtamaan työssämme ja rooli hiipii myös yksityiselämään. Kahden johtajan suhde ei ole aivan läpihuutojuttu. Toinenkin yhteinen piirre meissä on: järkeilemme ja problematisoimme koko ajan kaikkia asioita.

Kysymys on kahden itsenäisen ja itsepäisen ihmisen yhteisen luottamuksen kasvattamisesta. Mikään ei ole tällä iällä helppoa. Elämän aikana me molemmat olemme kokeneet monta pettymystä. Ei elämä ole pelkkää juhlaa. On kestettävä myös vastoinkäymiset. Muistan taas, mitä äiti kirjoitti 1950-luvulla muistikirjaani, että ”muruja on elon onni, suurin osa suruja”.

Monta kertaa olemme miettineet, onko tämä meidän carpe diem. Olisiko meidän vain uskallettava tarttua hetkeen? Näitä asioita nyt sitten seuraavat kaksi viikkoa pohdimme, kun töiltä joudamme.

Tarja Halonen ja Elisabeth Rehn kylässä

Minulla on ollut ilo emännöidä Mikkelissä entisiä työtovereitani. Ulkoministeri Tarja Halonen vieraili toissapäivänä ja eilen Elisabeth Rehn puhumassa Kosovon tilanteesta. Entisten työtovereiden tapaaminen on aina juhlahetki. Molemmat naiset ovat olleet erittäin hyviä ja reiluja yhteistyökumppaneita. Tarja uteli myös yksityisasioitani, mutta tyytyi siihen, etten osannut vielä sanoa, mitä tästä Pentin ja minun ystävyydestä nyt sitten ihan oikeasti on tulossa. Tarja kehotti harkitsemaan rauhassa.

Hallinto-osaston organisointia mietimme: syntyykö tulosalue yhteiset palvelut?

Oman lääninhallituksen hallinto-osaston johtaminen on järjestettävä, kun kansliapäällikkö Luhtavaara lähtee SM:öön. Länsi-Suomen lääninhallitus on luopunut jo kansliapäällikköjärjestelmästä, minkä myös me täällä Itä-Suomessa teemme.

Kansliapäälliköitä on vielä Lapin ja Etelä-Suomen lääninhallituksissa, mutta muissa hallintoa johtaa osastopäällikkö. Lääninhallitusten organisaatiorakenne on raskas ja periteinen. Vahvuutena tällä moniportaisella ja perinteisellä mallilla on toimintavarmuus, mutta heikkoutena on muodollisuus ja hitaus.

Yritämme rakentaa täällä Itä-Suomessa nyt sellaista uutta mallia, jossa hallinnon neljä vastuullista päällikköä: talouspäällikkö, tiedotuspäällikkö, tietohallintopäällikkö ja henkilöstöpäällikkö johtavat vuorovedoin. Miten tämä onnistuu, johtuu kyllä paljon myös henkilöistä. Eeva-Liisa Mankowski, Pirkko Willberg, Risto Nuutinen ja Kyrö Kuittinen joutuvat nyt näyttämään yhteistyötaitonsa ja kykynsä uudistaa toimintaa.  

Hallinto-osastolle on mietitty nimeksi yhteiset palvelut, mikä kuvaa kaikkien tarvitsemia talous-, henkilöstö-, tietohallinto- ja viestinnän sekä kehittämisen palveluja. On vaikeaa uudistaa näissä perinteisissä organisaatioissa mitään. Vanhat mallit istuvat tiukasti.

Hallinto-osasto on lääninhallituksissa se osasto, jota substanssiosastojen on kumarrettava. Palveleva hallinto on sananakin aika uutta. Monen mielestä hallinnon tehtävä on hallita. Palvella on monelle perinteiselle virkamiehelle outo ja epämiellyttäväkin verbi, mutta toivoisin sen kyllä yleistyvän. Pidän Risto Nuutisen tavasta nähdä tietotekniikan tarjoamat uudet kehittämispolut erittäin tärkeinä.

Ristolla on kehittämiseen ja myös johtamiseen erittäin innovatiivinen ote.

11.9.1999

Ralliauton kyydissä

Täällä Itä-Suomessa olen kahden vuoden aikana tehnyt monta asiaa elämäni ensimmäisen kerran. Nyt olen myös oikean rallipuvun omistaja. Olin tämä oikea rallipuku päällä Mikkelin torilla lähettämässä ralliautot matkaan.

Olin myös runsaan kilometrin oikean ralliauton kyydissä. Ala ei sovi minulle. Meno oli niin hurjan tuntuista, etten muistanut kyydistä juuri mitään muuta kuin sen, että pelotti koko ajan aivan hirveästi. Moottori ulvoi ja maisema oli pelkkää sumua. Tulihan tämäkin nyt koettua. Vielä on kokematta muutama laji, kuten mäkihyppy ja syöksylasku sekä suurpujottelu.

Vea kysyi puhelimessa illalla 9-vuotiaan pikku tytön vakavuudella ja viattomuudella, että ”tuleeko se setä myös meille”.  Lapset ovat kiinnostuneita Pentistä, jota eivät vielä ole nähneet. Vastasin, että kyllä se setä on luvannut tulla. Tuli kumma tunne. Olemme Pentin kanssa vastuussa suhteestamme myös pienille lapsenlapsille, jotka suhtautuvat Penttiin aidosti lapsen luottamuksella ja uteliaisuudella.

15.9.1999

Kadonneen motivaation metsästys

Mikkelissä oli edustustiloissamme tänään suuret EU:n työvoima-asiantuntijoiden päivälliset. Kun tänne tulee muualta Suomesta tai maailmasta joku kylään, häntä passataan ja kestitään perinteisellä itäsuomalaisella vieraanvaraisuudella. Nytkin koko henkilökunta jännitti, miten tämä tilaisuus onnistuu. Hyvin kaikki meni ja vieraat olivat tyytyväisiä.

Jotenkin minulla on motivaatio pahasti hakusessa.  Tämä viikko on ollut täynnä menoa ja tilaisuuksia. Sunnuntaina 12.9. oli perinteinen sotainvalidien naisjärjestön kahvikonsertti lääninhallituksen edustustiloissa. Maanantaina osallistuin Pertunmaalla elinkeinopäiville. Pertunmaalla konsulttina on ollut vanha tuttavani yrittäjä Eero Ahola Vantaalta. Tiistaina oli Veturin kokous Helsingissä.

Tänään keskiviikkona meillä oli SM:ssä tulosneuvottelut. Masennuin. Mitään kannustusta kehittämiseen on turha odottaa. Mistä on mahdollista saada vahvistusta motivaatiolleen, jos ohjaavan ministeriön meitä ohjaavat virkamiehet suhtautuvat meidän itse tekemäämme asiakaslähtöiseen kehittämiseen melkein vihamielisesti.

Olen tästä verkko-organisaatiostamme ylpeä ja uskon siihen. Luulenko vain, mutta minusta tuntuu, että meitä ohjaavan SM:n virkamiesten suhtautuminen uuteen toimintakulttuuriin ja uusiin työmenetelmiin näkyy vähättelynä, innottomuutena ja latistamisen haluna. Jos ministeriö ei itse keksi jotakin asiaa, mitään ei saa aluehallinnossakaan tapahtua. Kyllä minulla on ikävä Vantaan pääsuunnittelija Raila Paukun kaltaisia kehittäjiä. Ajoittain tuntuu siltä, että vaellan nyt nääntyneenä valtionhallinnon byrokratian erämaassa eikä näköpiirissä ole keitaan keidasta.

Päätin aloittaa kadonneen motivaation metsästyksen ja etsimällä etsiä myönteisesti ajattelevia kehittäjiä. Kyllä niitä varmasti valtionhallinnostakin löytyy. Eivät kai kaikki ole pykälissä roikkuvia juristeja.

Huomenna kihlakuntien väki kokoontuu Mikkeliin pitämään neuvottelupäiviä. Meidän läänimme on ainoa lääni, joka tällaiset järjestää. Se on osa verkostotyötämme. Näin alueelliset yhteistyöverkot vahvistuvat.

Ylihuomenna menen Joensuun yliopiston promootioon, jossa meidän sosiaali- ja terveysosastostamme Elli Aaltonen saa tohtorin hattunsa ja miekkansa. En tunne Elliä kovin hyvin, mutta arvostan erittäin korkealle hänen saavutuksensa tehdä väitöskirja työn ohessa ja myös perheenäitinä. Sellaisessa naisessa on pakko olla kanttia. Menen promootioon juhlimaan uusien tohtoreiden ja erityisesti meidän Ellin yhtä suurta päivää.

20.9.1999

Päätimme jatkaa

Tapasin Pentin sunnuntaina 19.9.1999 klo 9 Oulun rautatieasemalla pari viikkoa sitten tekemämme sopimuksen mukaisesti. Pentti tuli Kajaanista kylään Minnalle ja Sepolle Ouluun ja minä olin jo ollut Oulussa lasten luona päivän.

Vea ja Milja tulivat Oulun rautatieasemalle kanssani Penttiä vastaan. Milja on 7-vuotias ja Vea 9-vuotias. Molemmat näkivät Pentin ensimmäisen kerran ja mittasivat tutkivasti Penttiä päästä varpaisiin. Vea kuiskasi siinä kulkiessamme hiljaa minulle, että tuo setä on aika pitkä. Niin on, kuiskasin takaisin, melkein 190 cm.

Menimme siis Minnalle ja Sepolle kylään Syynimaalle Tohtorintielle. Minnan massu on kasvanut edelleen. Vauvan syntymään on aikaa vielä kolme kuukautta. Sekä tyttäreni että vävyni rohkaisivat meitä heittäytymään täysillä tähän suhteeseen. Aika hassua, että osat ovat nyt näin päin. Sain elämänohjeita omalta tyttäreltäni ja vävyltäni.

Kyllä Pentti ja minä tunnustimme toisillemme, että meillä oli ollut toisiamme ihan oikeasti ikävä. Hyvä on. Jatkamme siis tästä nyt yhteistä matkaa ja yritämme saada enemmän yhteistä aikaa. Luottamus on tärkeää. Se ei synny hetkessä. Sitä on vaalittava ja kasvatettava. Luimme toisillemme matkalla Oulusta Kajaaniin, mitä olimme kahden viikon aikana kirjoittaneet tästä suhteestamme. Päädyimme hyvin järkevin perustein tarttua lujemmin tähän hetkeen.

23.9.1999

Yhteistyö ja paikallinen asiantuntemus

Tänään Vapaus-lehdessä on julkaistu haastatteluni. Puhun taas yhteistyöstä ja työnjaosta. Korostan, että tavoite 1-ohjelma on yhteinen itäsuomalainen tavoite. Yhteistyöstä syntyy paikallista lisäarvoa. Lääni valvoo, miten kansalaisten peruspalvelut toteutuvat. Korostin olevani lapsellisen innostunut kehittämään kokeilevaa ja joustavaa verkko-organisaatiota.

Valitan jutussa, että valtion keskushallinto on paisunut ja aluehallinto on saneerattu. Tehtäviä ja työtä pitäisi nyt siirtää alueille, koska uusi tekniikka antaa siihen kaikki mahdollisuudet. Palvelut on mahdollista järjestää sähköisinä verkossa. Suomi on hallinnoltaan liian ministeriöpainotteinen.

Kehun myös Itä-Suomen kuntien tarmoa paneutua ympäristökysymyksiin. Yli 90 % Itä-Suomen kunnista on tehnyt tai tekemässä parhaillaan ympäristöterveyden ohjelmaa. Olemme tässä asiassa pilottilääni. Täällä vahvuudet ovat tila, aika, rauha ja luonto. Kerron kohteliaasti myös nauttivani Mikkelissä olostani.

Muistutin, ettei tämä tietoverkoista puhuminen ole mikään juuri nyt syntynyt ajatus. Kesällä 1988 puhuin kansanedustajana kollegani Kerttu Törnqvistin kanssa Demarin haastattelussa samasta asiasta. Mietimme, miten Suomea ja erityisesti Pohjois-Karjalaa oli kehitettävä. Tuolloin 11 vuotta sitten painotimme tietoyrityksiä, koulutusta ja oman alueen luontaisen vetovoiman hyödyntämistä. Kyllä nämä samat asiat ovat ajankohtaisia edelleen siirtyessämme kohta uudelle vuosituhannelle.

3.10.1999

Äiti sairaalassa

On sunnuntai. Olen Pentin kanssa palaamassa viikonloppumatkalta Muoniosta. Pentti täytti tällä reissulla 52 vuotta. Pentti ajaa ja minä istun vieressä ja kirjoitan. Meillä oli yhdessä hyvä viikonloppu. Pallastunturin Vatikurussa satoi ensi lumi ja sakea räntä kasteli kaikki ulkoiluvaatteemme. Patikoimme myös Särkitunturiin ja Olostunturiin. Syvä rauha ympäröi meidät, mutta ajatukseni ovat olleet muualla. Ajattelen äitiäni koko ajan.

Äiti on joutunut perjantaina sydämen vajaatoiminnan vuoksi sairaalaan.  Veljeni vävy Tero Harjuntausta soitti Tampereelta ja kertoi äidin tilasta. On hyvä, että Tero lääkärinä pitää huolta äidistä ja että Terolta uskaltaa kysyä myös tyhmiä kysymyksiä.  Olen soittanut Terolle ja äidille joka päivä sairaalaan.

Ajoittain valtaa tuskaisen ahdistava tunne, onko äiti nyt matkansa päässä. Äiti on 81-vuotias, ei hän elä ikuisesti. Äiti on henkisesti vahva ja elämää nähnyt. Nyt hän rohkaisee minuakin, kun en osaa peittää huolestumistani. Äiti sanoo, että kävi miten kävi, hän on saanut elää hyvän elämän ja saanut nähdä, miten laiho kasvaa hänen takanaan kauniisti. Hän sanoo olevansa valmis lähtemään täältä iloisena ja elämäänsä tyytyväisenä.

Minun on yritettävä saada sen verran aikaa kalenteriini, että pääsen Tampereelle katsomaan äitiä sairaalaan. Aikatauluni on lyöty lukkoon viikonloput mukaan lukien seuraavat viikot koko lokakuun ajan. Huomenna pitää olla Joensuussa, tiistaina Iisalmessa ja Kuopiossa. Keskiviikkona olen edelleen Kuopiossa SM:n virkamiesjohdon vierailun vuoksi, kun kansliapäällikkö Juhani Perttunen, ylijohtaja Pekka Kilpi ja neuvotteleva virkamies Matti Korkealehto tulevat lääninhallitukseen ja järjestämme myös koko henkilökunnalle keskustelutilaisuuden.

Perjantaina on työpäivä Mikkelissä ja iki-ihana yli 70-vuotias priimaballerina Maija Plisetskaja tulee lääninhallitukseen vierailulle Ballet Mikkeli-tapahtuman merkeissä. Sunnuntaina olen puhumassa Keiteleen kunnan juhlassa. Siellä tapaan myös Keiteleen kunnansihteerin, Pentin veljen Tuomo Hakulisen ja vaimon eläinlääkäri Marja Hakulisen sekä Pentin äidin ja isän. Myös kummitäti Martta Hakulinen tulee tilaisuuteen.

Hirvittävä viikko on edessä. En tiedä, miten tämän jaksan. Ajatukset ovat äidissä. Miten äidin tila kehittyy? Yritän olla rauhallinen. Tero tuntee äidin tapauksen ja lääkärinä tietää tilanteen. Äidin vatsasta on löydetty ”jotain”. Minulle se sana ”jotain” toi heti mieleen syövän. Vielä ei täysin tiedetä, onko se syöpää.

Ihminen unohtaa aika nopeasti, miten raskasta ja raastavaa on pelätä saavansa huonoja uutisia kaikkein rakkaimmistaan. Nyt olen taas siinä tilanteessa. Rinnasta vihlaisee vähän väliä ja ajatukset karkailevat. Taas tuntee voimattomuutensa elämän ja kuoleman kysymysten edessä.

Pentti on yrittänyt lohduttaa minua. Tuntuu turvalliselta, kun on voinut itkeä Pentin kainalossa kuin pieni lapsi. Miten jaksaisin tämän yksin, sitäkin olemme nyt miettineet. Pentti tuntuu nyt ihan Taivaan Isän lähettämältä. Kyllä minä henkisesti valmistan itseäni kohtaamaan oman äitini menetystä. Isän menetimme jo 37 vuotta sitten. Olen keväästä asti aavistanut, ettei kaikki ole kunnossa. Äiti on laihtunut ja ottanut kuoleman jo monta kertaa puheeksi.

13.10.1999

Äiti pieni

Sain eiliseksi raivattua kalenterini tyhjäksi sen verran, että pääsin vihdoin käymään Mikkelistä Tampereella äitiä katsomassa. Hatanpään sairaala on entuudestaan tuttu paikka. Siellä isäkin oli hoidettavana ennen kuolemaansa vuonna 1962.

Äiti istui sängyllään ja katseli ikkunasta ulos, kun menin sisään. Miten pieneksi äiti on kutistunut! Äiti on laihtunut edelleen. Hän on hauraan ja hennon tuntuinen. Siinä istui minun äitini tyynenä ja seesteisenä, läpikuultavana ja kevyenä, äiti, joka on ollut aina vahva, kaikkivoipa ja rohkea nainen. Silittelin äidin käsiä osaamatta sanoa mitään ja pidin äitiä kainalossa.

Äiti puhui kuolemasta. Hänet on leikattava, koska kasvain on tukkinut suolen. Äiti sanoi haluavansa kuolla jaloiltaan. Hän ei halua jäädä sänkyyn toisten autettavaksi. Äidin huonetoverinsa on liikuntakyvytön ja dementoitunut äitiä useita vuosia nuorempi vanhus. Äiti sanoi, ettei tahdo elää sellaisena. Äiti haluaa säilyttää rippikoulutytön iloisen sielunsa. Jos edessä olisi liikuntakyvyttömyys, äiti sanoi haluavansa kuolla. Jos leikkaus onnistuu, hän toivoi, että voisi edelleen liikkua entiseen tapaan. Jos hän ei enää pääsisi liikkumaan, hän haluaa pois.

”Voimme parhaiten”, äiti sanoi tapansa mukaan, kun hyvästelimme. Olemme jo vuosia erotessamme hyvästelleet toisemme kuin viimeisen kerran. Niin teimme nytkin. Jokainen eromme on jo vuosia ollut kuin viimeinen. Kaikki asiat on selvitetty, tapahtui mitä tahansa. Äiti kielsi murehtimasta ja vakuutti, että Tero hoitaa häntä hyvin. Pekka, Kaija, Katja ja Tero sekä lapset käyvät häntä katsomassa. Hänellä ei ole mitään hätää. Kohta hän pääsee kotiin odottamaan leikkausta. Tapansa mukaan äiti varotteli liukkaista keleistä ja hirvistä.

Niin lähdin ajamaan takaisin Mikkeliin käytyäni tervehtimässä vielä veljen perhettä. Olin Mikkelissä klo 1 yöllä. Kaikki varoittelevat hirvistä, mutta enkelit ovat matkassani. Pääsin onnellisesti taas perille.

Yhteiset palvelut –tulosalue syntymässä

Hallinto-osaston muutokset kansliapäällikön lähdettyä ovat olleet vaikeita. Kansliapäälliköllä oli koko organisaatiossa ja osastopäällikkönä runsaasti valtaa, joka olisi nyt jaettava uudelleen koko organisaation toiminnan kannalta järkevästi. Kaikilla asianosaisilla tuntuu olevan näkemys siitä, miten tämä parhaiten tehtäisiin. Erittäin moni on valmis ottamaan lisää valtaa ja tehtäviä..

Olen esittänyt hallinto-osaston nimen muuttamista yhteisiksi palveluiksi. Tämä nimi ilmentäisi parhaiten yksikön roolia kaikkien osastojen hallintopalvelujen antajana. Minua on häirinnyt se, että hallinto-osasto ja substanssiosastot ovat ajoittain kokeneet asemansa ja tehtävänsä toistensa kanssa kilpailevina. Tämä tosin on normaalia muissakin lääninhallituksissa. Hallinto-osasto on perinteisesti pomottanut substanssiosastoja.

Hallintopalvelut on nyt yritettävä keskittää järkevästi niin, että talous, viestintä, tietotekniikka ja henkilöstöpolitiikka hoidetaan yhteisissä palveluissa kaikille osastoille. Yhteiset palvelut  –tulosalue  palvelee muita osastoja ja vapauttaa substanssiosastot varsinaiseen tehtäväänsä. Kyse on järkevästä työnjaosta.

Yhteisissä palveluissa kyse on myös kokeilusta, jossa johtajat muodostavat kollegion ja vuorottelevat tulosalueen johtoryhmää vetäessään. Nyt kyllä tuntuu siltä, ettei tällaiseen uudistukseen oikein olla valmiita, koska kollegio näyttää olevan monessa asiassa erimielinen. Tuntuu kuin käynnissä olisi valtataistelu. Aidon luottamuksen vahvistaminen on kova haaste.

Yhteinen tahto on nyt kuitenkin löytynyt, että tällainen muutos tehdään. Uuden työjärjestyksen on määrä astua voimaan 1.11.1999. Henkilöstöpäällikkö Kyrö Kuittinen, talouspäällikkö Eeva-Liisa Mankowski, tietohallintopäällikkö Risto Nuutinen ja tiedotuspäällikkö Pirkko Willberg saavat nyt näyttää, millaisiin tuloksiin he yhteistyössä yltävät.    

15.10.1999

Pekka Kilpi Joensuussa

Ylijohtaja Pekka Kilpi oli Joensuun toimistossamme tutustumassa sen toimintaan ja henkilökuntaan. Esittelimme Kilvelle Pohjois-Karjalan tilannetta ja verkostomme toimintaperiaatteitamme. Pelastusosaston edustaja Kullervo Lehikoinen käytti esittelyssään hauskaa kielikuvaa luonnehtiessaan Itä-Suomen lääninhallitusta ”räjäytetyksi verkko-organisaatioksi”. 

Mukana oli myös sosiaali- ja terveysosastoomme opinto- ja työkeikoiltaan palannut Elli Aaltonen, joka vaikuttaa erinomaiselta kehittäjältä. Kuunneltuani nyt ensimmäistä kertaa hänen käyttämiään puheenvuoroja vakuutuin, että hän on erittäin innovoiva yhteistyökumppani ja henkilö, jolla on paljon annettavaa meidän omassa kehittämistyössämme. Meillä on useita erinomaisia kehittäjiä, jotka ovat olleet toteuttamassa esimerkiksi palvelulupauksia.

Yksi keskeinen ongelma tuli taas esiin. SM:ssä ei todellakaan tiedetä, mitä eri ministeriöiden tehtäviä lääninhallitukset tekevät. SM tuntee vain määrärahamme, henkilöstöpolitiikan periaatteet ja tietotekniikan tasomme, mutta ei ole lainkaan riittävästi kiinnostunut, mitä lääninhallitukset ihan oikeasti tekevät. Myös tätä asiaa yritimme Pekka Kilvelle selvittää.

Ministeriöt taistelevat keskenään. Menossa on koko ajan tähtien sota, joten SM:n ylijohtajankin on tosi vaikeaa tukea ja puolustella muita ministeriöitä. SM suhtautuu muihin ministeriöihimme kuin puhtaaseen kustannuserään ottamatta huomioon, mitä lakisääteisiä tehtäviä lääninhallitukset eri ministeriöiden toimeksiannosta tekevät.

SM näkee itsenäisen kehittämistyömmekin uhkana, vaikka tavoitteemme on pitää entistä paremmin ja tehokkaammin huolta kansalaisen palveluista, oikeuksista ja turvallisuudesta. Eihän toiminnan kehittäminen ole uhka. Sen avullahan lisätään tuottavuutta ja hyvää palvelua. Nyt tuijotetaan pelkkään rahaan unohtaen varsinainen tulos.

16.10.1999

Taiteilijan ruokahuoltajana

On lauantai. Ajoin aamulla Mikkelistä Vantaalle. Olen pakkaamassa tavaroita huomista Viron virkamatkaa varten. Tulin juuri Vilhulta. Taiteilijalla on ollut viikkoja paha ryyppyputki päällä. Vilhu soitti päivällä ja pyysi, että kävisin kaupassa ja toisin hänelle ruokaa.

No, kävin kaupassa ja ostin ruokaa. Pidin Vilhulle taas esitelmän alkoholin ja liian ryyppäämisen vaaroista. Kyselin sitäkin, mistä saan uuden yhtä hyvän taideopettajan, kun maaherrakauteni päättyy vuoden 2003 lopussa ja tulen Vantaalle takaisin, jos hän nyt ryyppää itsensä hengiltä.   

Turhaa se saarnaaminen kuitenkin on aina ollut. Vilhu ei saa maalaamista ja luomisvimmaa poikki muuten kuin juomalla viikkotolkulla. Minua surettaa kovasti, kun hyvä ystävä tuhoaa itseään. Pelkään Vilhun kuolevan ennen aikojaan, mutta Vilhu vaan panee koko asian mustaksi huumoriksi. Olen monta kertaa yrittänyt puhua sekä hyvällä että pahalla. Minun voimani eivät riitä. Harmittaa ja huolettaa. Tiedän, etten pysty Vilhua muuttamaan.

21.10.1999

Virossa virkamatkalla

Tulin eilen Virosta, jossa olimme kolme päivää Itä-Suomen lääninhallituksen delegaationa. Mukana olivat sivistysosastosta osastopäällikkö Heikki Laakso, Matti Pekkarinen ja Marja-Liisa Jenu.  Paidessa tapasimme maaherra Theo Aasan. Tutustuimme myös Itä-Virunmaahan ja allekirjoitimme Paldaussa yhteistyösopimuksen. Tällä sivistystoimen yhteistyöllä on perinteitä ja se perustuu molempia hyödyntävään nuoriso- ja asiantuntijavaihtoon. Minusta on tärkeä jatkaa tätä yhteistyöperinnettä.

Matka Viroon oli mielenkiintoinen. Viro kehittyy kohinalla ja uskoo itseensä. Usko omiin voimiin ja hyvä itsetunto ovat olennaisen tärkeitä asioita. Tapasimme matkallamme pikaisesti myös Mart Laarin. Hän vaikutti kovin kiireiseltä nuorelta mieheltä, joka ei tahtonut oikein ehtiä sanoa eikä kuunnella lauseita loppuun.

Maaseudun nuoria yrittäjiä on kannustettava

Laivamme tuli illalla Helsinkiin. Olin luvannut mennä televisioon ohjelmaan 2000 +. Se oli suora lähetys, jonka aiheena oli maaseudun tulevaisuus. Mukana ohjelmassa oli myös tutkija Mika Mannermaa. Ohjelma meni siis suoraan ulos. En oikein edes ehtinyt jännittää, kun aikataulut olivat niin tiukat.

Ohjelman teema oli erittäin hyvä. Pääsin kehumaan maaseudun nuoria yrittäjiä ja tietotekniikan käyttöä nykyisillä maa- ja metsätiloilla. Olen vieraillut tämän kahden vuoden aikana useissa automatisoiduissa navetoissa, joissa lehmät käyvät itse lypsyllä ja harjakoneessa kaunistautumassa ja joissa tietokoneet annostelevat ja laskevat ruuan sekä maidon koostumuksen ja määrän. Olen tutustunut Hauhalan hanhifarmin nuoreen ja rohkeaan yrittäjäpariskuntaan ja heidän kehittämiinsä korkealaatuisiin tuotteisiin.

Metsäkonetuotanto on Itä-Suomessa Ponssen ja John Deerin ansiosta maailman huippua. Nuoria ja osaavia motoyrittäjiä ja maatila- ja luontomatkailuun erikoistuneita olen tavannut kymmeniä. Ja tätä luetteloa voisi jatkaa edelleen sadoilla hyvin myönteisillä esimerkeillä.

Monilla suomalaisilla kaupunkilaisilla on sellainen käsitys, että Itä-Suomi on varsinainen takapajula ja pelkkää Ryysyrantaa. Tämähän ei lainkaan pidä paikkaansa. Itä-Suomessa on maa- ja metsätalouden alalla huipputasoista erityisosaamista ja kaiken lisäksi vielä erityisenä rikkautena puhdas luonto.

Korkeatasoinen koulutus vetää opiskelijoita Itä-Suomeen. Miten investoijat ja yrittäjät löytävät Itä-Suomen, on keskeinen markkinointikysymys. Itä-Suomen tulisi markkinoida vahvuuksiaan yhteistyössä. Liian usein markkinointi on kunta- ja kyläkohtaista eikä yllä edes maakunnan tasolle.

OPM ja Kalevi Kivistö organisoivat Suomi-Venäjä kulttuuriyhteistyötä lääninhallitusten kautta

Tänään olen käynyt Mikkelissä avaamassa ympäristötaiteen seminaaria ja tullut taas takaisin Helsinkiin Säätytalolle. OPM:n kansliapäällikkö Vilho Hirvi oli kutsunut maaherrat ja kulttuurivaikuttajia koolle keskustelemaan Suomen ja Venäjän kulttuuriyhteistyöstä ja sen laajentamisesta. Tavoitteena on kulttuuriyhteistyö, jossa kulttuurin tekijät itse voisivat OPM:n ja lääninhallitusten organisoimina tiivistää yhteistyötään ja synnyttää projekteja.

Entisenä maaherrana Kalevi Kivistö on yksi idean isä. Hän ja monia muita kulttuurivaikuttajia oli paikalla pohtimassa asiaa. Tulimme siihen tulokseen, että hanke on kannatettava ja hyvä. Venäjä on kulttuurin todellinen suurvalta. Yhteistyönmahdollisuudet on syytä kartoittaa. Koko tilaisuuden kruunasi ministeri Suvi Lindenin tarjoama päivällinen. Lääninhallitukset voivat olla alueellisia organisaattoreita, kun etsitään suomalaisia yhteistyökumppaneita.

Edessä on siis uusi mielenkiintoinen tehtävä. SM:n virkamiesjohto on korostanut, etteivät lääninhallitukset saa ottaa ministeriöiltä mitään uusia tehtäviä. Uskon kuitenkin, ettei SM ilkeä tyrmätä tätä Venäjä-Suomi –yhteistyöhön liittyvää OPM:n hyvää hanketta.

9.10.1999

Äiti on henkisesti vahva

On perjantai. Vuorokausi vaihtuu kohta lauantaiksi. Tulin juuri Tampereelta äitiä katsomasta. Äiti oli kotona ja pirteä, kokkasi kahvia ja passasi kuten ennenkin. Olimme koko veljeni perhe ja minä äidillä. Kaija, Pekka, Katja, Tero, Selja ja Iiris ovat äidin luona päivittäin. Nauroimme ja juttelimme kuulumiset iloisesti entiseen tapaan. Äiti laski leikkiä ihan kuin mitään ei olisi tapahtumassakaan.

Olen soitellut äidin kanssa päivittäin. Hän on miettinyt asioita ja on henkisesti vahva. Leikkaus tehdään marraskuun alussa. Hän on nyt itse kasvanut kohtaamaan mitä vain ja tukee myös meitä muita hyväksymään tosiasiat.

Keskustelin äidin kanssa kahden. Hän vakuutti olevansa valmis lähtemään tästä maailmasta, jos se nyt hänen edessään on. Äiti sanoi, ettei hänen poismenoaan saa surra, koska hän haluaa lähteä omilta tolpiltaan ja saappaat jalassa. Hän vakuutti jälleen olevansa elämäänsä tyytyväinen ja kuolevansa elämästä kylläksi saaneena kuin Raamatun Job kiitollisena ja luottavaisena Luojansa armoon.

Hyvästelimme leikkiä laskien ja nauraen. Oli yhtä onnellinen olo kuin lapsena äidin sylissä. Totesimme siinä pitkään halatessamme jälleen kerran, että meidän kesken kaikki on puhuttu, tapahtui sitten mitä tahansa. Hymyillen toivottelimme toisillemme kaikkea hyvää. Äiti jäi vilkuttamaan ikkunaan iloisesti. Lähdin levollisin mielin. Äiti on saanut minut vakuutetuksi, että kaikki on hyvin ja Taivaan Isän käsissä.

Vuorokausi on nyt vaihtunut lauantain puolelle. Huomenna menen Pieksämäelle sydännaisten tilaisuuteen. Paikalla on myös suuresti arvostamani prof. Jussi Huttunen.

30.10.1999

Pentti ampui Unkarissa saksanhirven

Pieksämäen sydännaisten tilaisuus oli hyvä. Terveydestä tietysti puhuimme ja siitä, miten jokainen voi itse kohentaa kuntoaan. Tutustuin samalla reissulla myös Pieksämäen sairaalaan ja söin kaupunginjohtajapariskunta Signe ja Heimo Polven kanssa. He vaikuttivat kadehdittavan rakastuneilta. Pieksämäellä nautimme yhdessä myös kulttuurista katsomalla Macbethin.

Pentti on parhaillaan ystäväkunta-asioissa Unkarissa ja viestitti tekstiviestillä innoissaan ampuneensa 200-kiloisen saksanhirven. Eläin parka, ajattelin. Minä en pysty tappamaan mitään, jolla on silmät. En ole koskaan ampunut pyssyllä enkä halua edes yrittää. Itkin päiväkaupalla lapsena, jos tiesin, että kotieläimiämme teurastettiin. Muistan, miten kipeältä eläinten tappaminen tuntui lapsena aina rinnassa asti. Yleensä minut vietiin possujen ja lampaiden teurastuksen ajaksi kylään ja koko tapaus yritettiin salata. Kun totuus valkeni, surin ja itkin ja minun oli aivan fyysisestikin paha olla.

En pysty vieläkään katsomaan teurastusta tai tappamista, saati sitten itse teurastamaan tai tappamaan. Jos TV:sta tulee tappamista ja väkivaltaa, on pakko panna silmät kiinni ja kädet korville. Minä en olisi menestynyt maatalon emäntänä. Pentille maatalon poikana metsästys on ollut nuoresta asti tärkeä harrastus. Täytynee yrittää sopeutua siihen mutta omilla ehdoilla. En usko pystyväni ketään ihmistä niin paljon rakastamaan, että voisin itse ryhtyä ampumaan ja metsästämään.

2.11.1999

Aarno Kulosen erottaminen nurin

Olen ollut koko päivän Helsingissä kokouksissa. Veturin kokous oli Kuntatalolla. Sain tietää, että Mikkelin poliisipäällikkö Aarno Kulosen erottaminen on mennyt nurin ja että Kulonen siis palaa entiseen tehtäväänsä johtamaan Mikkelin poliisilaitosta.

Tämä oli odotettavissa. Vaikka olisi kuinka huono johtaja, on vakinaista virkamiesjohtajaa liki mahdoton erottaa. Kun määräaikaiset johtajan tehtävät yleistyvät, tämä ongelma ei ole samanlainen kuin nyt. On melkoinen riski olla valitsemassa johtajaa vakinaiseen virkaan, joka itse asiassa on erottamaton.

Olen kuitenkin varma, että Mikkelin poliisilaitoksen tilanne tulee nyt jatkumaan hyvänä, vaikka Kulonen palaakin tehtäväänsä. Mikkelin poliisilaitoksella työtyytyväisyys ja työrauha ovat parantuneet Kulosen erottamisen jälkeen. Tapani Tiilikainen on palauttanut luottamuksellisen ilmapiirin, jonka uskon edelleen säilyvän. Uskon erottamisen vaikuttaneen moneen asiaan tervehdyttävällä tavalla. Näin oli pakko tehdä, sillä laitoksen huono ilmapiiri ei muuten kohentunut.

8.11.1999

Pyhäinpäivä Kajaanissa

Olen ollut Pentin luona Kajaanissa tämän pyhäinpäivän. Kirjoittelen aamujunassa matkalla Kajaanista Kuopioon, jossa minulla on normaali työpäivä. Äiti valmistautuu parhaillaan leikkauksen. Äiti on reipas ja vakuuttaa, että kaikki järjestyy parhain päin. Ei kannata olla yhtään huolissaan, hän vakuuttaa. Olen luottavainen.

Olen hirvittävän väsynyt. Olen nukkunut koko viikonlopun paitsi lauantaina, kun Minna, Seppo ja lapset olivat Kajaanissa luonamme kylässä. Kajaanista Ouluun ei ole kuin 170 kilometriä, joten matka lasten luo on suorastaan lyhyt. Oli ihana nähdä lapsia. Naisten on helppo nähdä lapsissa elämänsä jatkuminen ja merkitys. Olemme puhuneet tästä usein äidin kanssa.

Olemme soitelleet äidin kanssa päivittäin. Kyllä kaikki sujuu parhain päin, siihen uskomme. Kaikki on Luojan kädessä. Leikkaus on ensi viikolla. Olen levollisella mielellä. Äidillä on koko muu suku tukenaan ja vielä poikansa tyttären aviomies läheisenä lääkärinä.

Minna on pyöreä kuin pallo. Vauva syntynee jouluksi. Elämäni on ihmeellisessä tilassa syntymän ja kuoleman keskellä. Minun elämässäni on nyt vaihe, jossa kaikki tärkeät osat vaikuttavat yhtä aikaa: rakkaus, syntymä ja kuoleman läheisyys. Kaikki elämän tärkeimmät asiat täyttävät sieluni.

Kajaanin linna heräsi henkiin

Lapset halusivat ehdottomasti käydä Kajaanin linnan raunioissa retkellä. No, sinnehän lähdimme kaikki joukolla. Oli pimeää, mutta otimme taskulamppuja mukaan. Myös sillan valot auttoivat meitä puikkelehtimaan raunioissa. Oli lumista ja liukasta. Lapset olivat innoissaan, juoksivat pitkin muurien ja seinien kivipaasia, kurkistelivat holveista kuin kärpät ja kyselivät toisiltaan, onkohan tämä koppi ollut se vankila.

Olin etukäteen kertonut Kajaanin linnan tarinan. Linnaa alettiin rakentaa 395 vuotta sitten. Rakentaminen kesti 15 vuotta. Suomi kuului Ruotsin valtakuntaan. Linnaa käytettiin sekä puolustukseen että vankilana. Linnassa oli komentaja ja sotilaita sekä muuta henkilökuntaa.

Kuuluisin vanki oli Upsalan yliopiston entinen professori ja Svean hovioikeuden asessori Johannes Messenius. Hän oli 20 vuotta vankina Kajaanin linnassa, koska hänen katsottiin syyllistyneen vehkeilyyn paavin kanssa Ruotsin valtakuntaa vastaan.

Messeniusta seurasi vankeuteen vaimo Lucia ja heidän kaksi lastaan. Messenius oli ahkera vanki. Hän kirjoitti Kajaanin linnassa vankeusaikanaan 20-osaisen historiakirjan, joka käsittelee Pohjoismaiden historiaa.

Kajaanin perusti Pietari Brahe vasta 30 vuotta linnan rakentamisen jälkeen. Brahen aikana linnaa uusittiin ja muurin sisälle rakennettiin kamareita ja tupia. Venäläiset valtasivat linnan 280 vuotta sitten ja hävittivät sen. Koko Kajaani poltettiin ja tuhottiin. Elettiin maaliskuuta 1716 ja isonvihan aikaa.

Me aikuiset palasimme linnaretkeltä jalat kiipeilystä kipeinä. Vea ja Milja innostuivat piirtämään Kajaanin linnaa. Pentti etsi pohjapiirustuksia ja luonnoksia, joista näimme kaikki, millainen linna aikoinaan oli todennäköisesti ollut. Kajaanin kaupungin vaakunaa tutkittiin tarkasti. Linnassa on ilmeisesti ollut kaksi tornia.

Tyttöjen piirustukset olivat todella uskomattoman hyviä. Torneissa vilkutti pitkälettisiä prinsessoja kruunut päässä. Sillalla oli sotilaita ja hevosia. Vankilassa oli vahvat kalterit. Justuskin osallistui 3-vuotiaan innolla kuvitustyöhön piirtämällä muureille tykkejä.

10.11.1999

Viime yön erikoinen uni mietityttää

Olin eilen Juvalla kokouksessa, jossa käsiteltiin luontomatkailua ja seutuhallintoa. Juva on vireä kunta ja osaa ottaa huomioon omat vahvuutensa. Juvalla on myös luomualan yrittäjiä, joista Grotenfeldin Vehmaan kartano on hyvä esimerkki. Juva on hyvä esimerkki vireästä ja kehittyvästä maaseudun kunnasta.

Työväen Näyttämöpäivien hallituksen puheenjohtajana huolettaa jo nyt päivien onnistuminen. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna koko Mikkeli on harrastajateatterien tapahtumakeskus. Organisointi on melkoinen ruljanssi. Nyt olen ollut neuvottelemassa yhteistyötä Mikkelin Teatterin kanssa, jotta saisimme yhteisen organisaattorin. Näyttämöpäivät työllistäisivät hänet syksyllä ja talvella, teatteri taas keväällä ja kesällä. Melkoinen vääntö tässäkin yhteistyössä on ollut, mutta näyttää se nyt vihdoin onnistuvan. Markku Turkiaa on syytä kiittää hyvästä neuvottelutuloksesta.

On pakko kirjoittaa myös viimeöinen uneni ylös. Näin kaksi unta hautajaisista. Ensimmäisessä unessa olin äidin kanssa hautajaisissa. Kuka oli vainaja, se ei selvinnyt. Arkulla oli kukkia ja saattoväkeä oli vähän.

Heräsin välillä ja aloin nähdä taas unta. Olin äidin kanssa autossa. Olimme menossa minun häihini. Minulla oli lyhyt puku ja hääkimppu. Nousimme äidin kanssa autosta. Epäröin. Minun teki mieli perua koko häät. Kadutti koko naimisiinmeno. Kävelin äidin kanssa kappeliin sisälle ja tulimmekin hautajaisiin. Sisällä oli iso arkku ja arkun päällä oli komeat täytekakut. Olin huolissani, että kakut jäävät syömättä, kun emme olleet kutsuneet väkeä kahville. En ollut häissäni ja olin siitä huojentunut. Uni päättyi siihen, että seisoimme äidin kanssa arkun äärellä ja päivittelimme arkun päällä olevien täytekakkujen määrää.

Kerroin Pentille uneni. Mitä pelkään? Mitä unet kertovat? Keskustelimme aiheesta pitkään. Pelkäänkö äidin kuolemaa vai suhteemme kuolemaa vai molempia? Muistan harvoin uniani, mutta nämä olivat mieleenpainuvia ja selviä kuin elokuva.

12.11.1999

Äiti voi melko hyvin

Tero on ollut minuun yhteydessä joka päivä ja kertonut äidin voinnista. Olosuhteisiin nähden kaikki on sujunut hyvin. Äiti on todennut Terolle, ettei Pirjo saa nyt lähteä häntä katsomaan, kun kelit ovat niin huonot. Äiti voi mielestään hyvin ja on sanonut, että hän on puhunut kaikki asiat minun kanssani moneen kertaan selväksi. Hänen mielestään ei ole nyt siis mitään erityistä syytä, miksi minun pitäisi lähteä Tampereelle.

Huomenna on lauantai. Minulla on Mäntyharjulla ajat sitten sopimani kylätoiminnan päivät ja Mikkelissä kätilöiden 100-vuotisjuhla. Olin varautunut perumaan ne ja lähtemään Tampereelle. Kun äiti itse määräsi minun pysymään pois auton ratista liukkaiden kelien vuoksi, menen huomenna Järvi-Suomen kyläpäiville, jossa on alustajina Eeva Eloranta Pieksämäeltä, Marita Mattila Mäntyharjulta, Pekka Relander, Jari Leppä ja Pirjo Siiskonen. Omassa puheenvuorossani aion puhua Järvi-Suomen rikkauksista: luonnosta, ihmisistä, osaamisesta ja aitoudesta.

13.11.1999

Äiti nukkui tänään pois

Olen matkalla junalla Mikkelistä Kajaaniin. Kuumia kyyneleitä tulvahtaa silmiin heti, kun saan entiset pyyhittyä. Tämä kirjakin on kohta aivan märkä. En itke, mutta kyyneleet vain valuvat pitkin poskia. Äiti on nukkunut tänään pois, saanut yllättäen illalla sydänkohtauksen ja menehtynyt siihen.

Tero ilmoitti asian minulle. Äidin sydän ei kestänyt rasitusta. Äiti olisi tammikuussa täyttänyt 82 vuotta. Kiitin Teroa kaikesta ja äidin hyvästä huolenpidosta. Soitin Katjalle. Koko suku on parhaillaan Länsirinteenkadulla äidin olohuoneessa polttamassa kynttilöitä. Äidin kuolema kuitenkin yllätti. Kaikki ajattelimme, että äiti selviytyisi. Veljeni on murheen murtama. Kaikki ovat yrittäneet parhaansa, mutta näin oli Taivaan Isän tahto. Tänään oli se päivä, jolloin äitimme siirtyi Taivaan kotiin.

Lohdutin muita ja itseäni kertaamalla, että äiti oli valmis lähtemään, sen hän minulle monta kertaa sanoi. Äiti vakuutti moneen kertaan lähtevänsä onnellisena ja elämäänsä tyytyväisenä, hyvän elämän eläneenä. Hän käytti usein raamatullista ilmaisua kauniin laihon kasvamisesta takanaan. Juuri näin äiti halusi pois, suoraan omilta jaloiltaan. Ei hän halunnut jäädä autettavaksi tai vuoteen vangiksi. Tämä meidän kaikkien on hyväksyttävä. Näin olisi myös meidän itsemme hyvä lähteä, elämään tyytyväisinä ja kiitollisina, täällä maan päällä tehtävämme tehneenä.

Istun junassa matkalla Kajaaniin. Ajatukset ovat äidissä. Junan ikkunassa musta maisema kiitää ohitse väläytellen taajamien ja asemien himmeitä valoja.  On kuoleman pimeä kuukausi. Kuolema on pelottava sana. Eken kuoleman yhteydessä minulle tuli kuitenkin vahva tunne, ettei kuolemaa ole. Uskon myös nyt, että Taivaan Isä on ottanut äidin hoiviinsa ja palkitsee äidin vaivat. Äiti oli äärimmäisen oikeudenmukainen, vahva, minulle aina kaikkivoipa nainen. Hän on päässyt tämän pimeän keskeltä kirkkauteen ja kotiin.  

Rakas, pieni äitini, uskon, että olet nyt taivaassa suojelusenkelimme. Haluat meille kaikkea hyvää. Sanoit aina, ettei lähtöäsi saa surra. Lupaan olla surematta, mutta kyllä minun on Sinua kova ikävä. Monet muistot kulkevat mielessäni koko ajan. Yhteiselle yli 55 vuotta kestäneelle taipaleellemme mahtuu murheen ja ilon päiviä. Niistä muodostuu se hyvä elämä.

Miten Irja-mummin kuoleman kestää Minna, joka odottaa vauvaa? Äidillä oli kaksi lastenlasta ja molemmat tytöt olivat erittäin tärkeitä, samoin kuin tyttöjen viisi lasta. Äiti oli ylpeä ja iloinen kaikista lapsistaan.

Minulle vahvistui tunne, että kolme päivää sitten näkemäni uni oli enne. Se pani minut ajattelemaan, että äiti voi kuolla, mutta se pani minut myös ajattelemaan, kuoleeko tämä Pentin ja minun suhde. Unia voi selittää monella tavalla. Yksi selitys on, että unissa tulee esiin tiedostamattomat pelot ja toiveet. Unet vahvistavat meitä kohtaamaan tulevaa.

Nyt suljen silmäni ja ajattelen kaikkia äidistä kauniita muistoja. Hyvä rauhallinen olo. Kyllä me olemme turvassa kaikki hyvyyden voiman ihmeellisessä suojassa. Kiitos äiti elämästä. Olen kohta Kajaanissa Pentin ja Pentin lasten kanssa. Hanna ja Sampsa ovat tulleet kotiinsa viettämään isäinpäivää.

17.11.1999

Valmiusharjoitus Mikkelissä

Tänään alkoi Naisvuoressa kahden päivän valmiusharjoituksemme, jossa napakka yliopettaja Taina Rautio oli Pelastusopistolta meitä valmentamassa. Sähköpostiyhteydet eivät taaskaan ole toimineet. Emme siis voi vieläkään luottaa siihen, että kriisissä voisimme tukeutua sähköpostiin. Se on harmi. Kävin tänään Haukivuoren ja Pieksämäen johtokeskuksissa tutustumassa paikalliseen toimintaan.

Äidin muisto on mielessä koko ajan

Valehtelen, jos väitän, että työntekoni on ollut tällä viikolla täysin tehokasta. Kyllä äidin muisto on koko ajan mielessä. En ole Jumalan kiitos mikään kone. Vaikka hyväksyn äidin kuoleman enkä kapinoi sitä vastaan, minun on käytävä läpi sitä tosiasiaa, ettei äiti enää ole täällä maan päällä.

Tänään on keskiviikko. Olin maanantaina Kuopiossa taideharrastajien 20-vuotisnäyttelyssä. Siellä minun oli pakko sanoa, että minulla on nyt henkilökohtainen suru. Muuten niiskuttamiseni olisi voitu tulkita väärin. Eilen illalla piispa Voitto Huotari oli lääninhallituksessa 100 hengen piispantarkastukseen osallistuneen kanssa vieraanani Mikkelissä lääninhallituksessa. He pyysivät minun pitämään iltahartauden. Oli myös pakko ja hyväkin kertoa tälle väelle, että äitiäni ajattelen.

Vilhu soitti muissa asioissa. Kerroin tietysti myös Vilhulle äidin kuoleman. Vilhu otti osaa ja sanoi, että elämä on peli ja kuolema tekee siitä pelistä todellisen. Se on vilhumainen tapa ilmaista lämmin osanottonsa.  

Pitäisi olla aikaa hiljentyä. Olen nyt lopen uupunut. Minun on pakko nyt pitää lomaa. Olemme jo Pentin kanssa päättäneet lähteä lomalle heti äidin hautajaisten jälkeen. Muuten en jaksa tätä työntekoa. Myös veljeni lähtee vaimonsa kanssa lomalle samaan aikaan. Toisistamme tietämättä olemme varanneet matkat Playa del Ingelsiin. Hotelli sentään ei ole sama.

On ilta. Ryhdyn kirjoittamaan sähköpostilla Katjalle ja äitiä siunaavalle Ritva-Leena Hirvoselle muistokirjoitusta äidistä. Äidin muisto kulkee kuin lämmin lempeä suvituuli mieleni sopukoissa.

21.11.1999

Tunteet pinnalla

Äidin kuolema, uuden lapsenlapsen syntymän odotus ja suhde Penttiin on nostanut kaikki tunteeni pinnalla ikävästä iloon. Viikonloppuna valitsimme Vantaalla Pentin kanssa äidin hautajaisiin musiikkia. Kuuntelimme useita cd-levyjä ja mietimme vaihtoehtoja. Kuuntelimme myös Hanna Ekolan lauluja.

Kun saatoin tänään sunnuntai-iltana Pentin Vantaan lentokentälle Kajaanin koneeseen, mielessä alkoi soida Hanna Ekolan laulu telttaretkellä. Jotenkin näin se menee: ” Vain hetki oltiin yhdessä ja sitten erottiin. Sä eilen sanoit hei ja tänään näkemiin. Ollaan vain me telttaretkellä.”  Minua alkoi itkettää aivan hirvittävästi. En olisi halunnut Pentin lähtevän.

Pentti soitti äsken Kajaanista ja kyseli vointiani. Onhan se niin, että tämä äidin kuolema on meille molemmille jälleen uusi muistutus elämän rajallisuudesta. Minulle on vahvistunut tunne, ettei elämä odota meidänkään ratkaisujamme ikuisuutta.

28.11.1999

Lentokoneessa matkalla lomalle

Olemme Pentin kanssa lentokoneessa matkalla lomalle. On sunnuntai ja kello 7. Pentti nukkuu ja minä kirjoitan. Äiti siunattiin eilen Tampereen Saarikorven kappelissa. Isän kuolemasta tuli neljä päivää sitten kuluneeksi 37 vuotta. Nyt lunta ei ollut. Kun isä kuoli ja haudattiin, oli paljon lunta ja kova pakkanen. Silloin kyyneleet melkein jäätyivät poskelle.

Äiti oli ennakoinut kuolemansa ja pukenut hautajaisensa kotiin pääsy juhlien muotoon. Hän oli luetellut Terolle kaikki ne sukulaiset, ystävät ja naapurit, jotka hän haluaa kutsuttavan juhliin, jotka hän järjestäisi sairaalasta kotiin pääsynsä jälkeen. Nämä henkilöt olivat nyt saattamassa äitiä. Kyllä äiti oli valmistautunut lähtöönsä taivaan kotiin, vaikka hän olikin Terolle puhunut vain kodista.

Siunaustilaisuus oli äidin näköinen, kaunis ja lämmin. Äiti oli läsnä. Ei hän ollut arkussa eikä kuollut. Hän on ja elää sydämissämme. Pastori Ritva-Liisa Hirvonen piti kauniin siunauspuheen. Kanttori Ville Karhula soitti Järnefeltin Kehtolaulun äidin tuutulauluksi. Meidän kaikkien oli Irjaa ikävä. Minnan ja Katjan suru raastoi sydäntä. En osannut lohduttaa kumpaakaan. Syvien tunteiden edessä olemme kaikki voimattomia.

Minnan vauva syntyy kuukauden kuluttua. Miten Minna tämän Irja-mummin kuoleman kestää? Yritin itse olla vahva ja ajatella äidistä kaikkia hauskoja asioita. Äiti oli tosi huumorintajuinen, iloinen ja rempseä. Ei hän halua, että häntä murehtien ja surren muistamme.

Edessä on viikon loma ja aikaa omille ajatuksille. Äidin poismeno nostaa mieleen jatkuvasti tahtomattani lapsuuden muistoja, nuoruuteni ja koko elämäni. Tämä kuuluu ikävään. On käytävä läpi iloiset ja ikävät asiat siinä järjestyksessä kuin ne tulevat mieleen. Oman äidin kuolema ei ole läpihuutojuttu, vaikka kuinka olisi asiat puhuttu valmiiksi. Se on myös tunnustettava, etten ilman tätä lomaa enkä Penttiä nyt jaksaisi metriäkään eteenpäin.

5.12.1999

Maaningan palvelutalon suurpalo

Lennolla kotiin. Kotona on edessä murheellinen tapaus. Tänä aamuna pelastusosastomme osastopäällikkö Leevi Pajunen soitti, kun olimme pakkaamassa tavaroitamme. Maaningalla oli palanut vanhusten rivitaloasuntola. Kuolleita oli viisi ja loukkaantuneiden määrää ei vielä olut tiedossa. Erittäin murheellinen ja ikävä tapaus, joka on selvitettävä tarkasti. On hyvä, että sain tapahtuneesta heti, vaikka olinkin ulkomailla ja lomalla.

Olen yrittänyt tällä lomallani ulkoilla ja levätä. On ollut rahoittavaa antaa aikaa ajatuksilleni. Olen nukkunut raskasta väsymystäni pois. Olen kävellyt yksin ja Pentin kanssa Playa del Inglesin pitkää hiekkarantaa ja kuunnellut maininkien ikuista musiikkia. Ilman tätä lomaa en jaksaisi tehdä taas töitä.

Valtameren äärellä tuntee oman pienuutensa. Kun aamuaurinko nousee horisontista oranssinpunaisena pallona, pimeys katoaa ja voi olla todistamassa jälleen uuden päivän syntyä. Minusta auringon nousu on aina juhlallinen ja ainutkertainen tapahtuma. Taas alkaa uusi päivä, uusi toivo ja uusi armo.

En ole oikein jaksanut tehdä mitään erityistä. On ollut tärkeää vain olla. Olemme tehneet ruokammekin pienessä omassa keittiössämme. Vain kahtena iltana on käyty ulkona syömässä, kerran Iiris ja Paavo Tuovisen kanssa ja toisen kerran Pekan ja Kaijan kanssa. Pienen autoretken vuorille sekä Moganiin ja Puerto Ricoon teimme myös Pekan ja Kaijan kanssa yhtenä iltapäivänä. 

7.12.1999

Kolmas tulossopimus syntyy SM:n kanssa

Olimme SM:ssa tulosneuvotteluissa talouspäällikkö Eeva-Liisa Mankowskin ja henkilöstöpäällikkö Kyrö Kuittisen kanssa. Mehän sovimme SM:n kanssa vain hallinnosta ja määrärahoista. Varsinaiset lääninhallituksen tehtävät sosiaali- ja terveystoimessa, sivistyksessä, poliisissa, pelastustoimessa, liikenteessä, kilpailu- ja kuluttajatoimessa ja oikeushallinnossa sovitaankin sitten muiden ministeriöiden kanssa.

SM:n meitä ohjaavat virkamiehet ohjaavat lääninhallituksia määrärahojen ja hallinnon kautta. He eivät tunne varsinaisia tehtäviämme. Minusta on turhauttavaa koko viraston päällikkönä keskustella vain hallinnosta ja määrärahoista. Hallinto ei saisi olla itse tarkoitus. Nyt näitä hallinnon tulostavoitteita täytyy oikein miettimällä miettiä ja keksiä. Osa niistä on pelkkää tekemistä muodon vuoksi. Oikeassa hallinnon kehittämisessä minun mielestäni SM:ssä ei ole tällä hetkellä kunnollista asiantuntemusta.

Kukaan ei keskushallinnossa koordinoi, mitä lääninhallitukset oikeasti tekevät. Sitä olen marmattanut nämä kaksi vuotta ja suututtanut monet. Lääninhallitukset ovat etenkin kansalaisten peruspalvelujen kannalta tärkeä palveluja valvova viranomainen. Mikään ministeriö ei ole kiinnostunut toisten ministeriöiden tehtävistä eikä kokonaisuuksista. Voi vain kysyä, mitä ministeriöiden poikkihallinnollisella yhteistyöllä saataisiin lääninhallituksissa aikaan.

En ole varma, miten kauan jaksan olla vastarannan kiiskenä ja muistuttaa tästä tosiasiasta, johon korjausta ei ole näköpiirissä..

Tämä vuoden 2000 tulossopimus suuntautuu uudelle vuosituhannelle vanhoin eväin. SM:ssä mietitään myös jatkuvasti aluehallinnon organisaatiomuutoksia paljon suuremmalla innolla kuin ministeriöiden yhteistyön tehostamista. Nyt SM:ssa ollaan tekemässä jälleen uutta selvitystä aluehallinnosta. Ja niinhän se on ennenkin ollut, että keskushallinto on salamannopeasti siirtänyt huomion aluehallintoon ja paikallishallintoon ja niiden uudistamiseen aina, kun olisi pitänyt itse ryhtyä uudistamaan keskushallinnon omia organisaatioita.

Aluehallinnon uudistuksen toimeenpanosta on nyt kulunut 2 vuotta ja 3 kuukautta. Tilastotiedot osoittavat, että aluehallinnon palveluksessa olevan henkilökunnan määrä on vähentynyt mutta keskushallinnossa henkilökunnan määrä on lisääntynyt. Tämä kehitys on täysin väärä. Miten tämä käy yksiin sen suuren ja monta kertaa päätetyn tavoitteen kanssa, että keskushallinnosta siirretään työtä ja tehtäviä aluehallintoon? Ei mitenkään. Ei alueille tällä menolla siirry mitään. Päinvastoin koko aluehallinto kutistuu ja keskushallinto paisuu.

Tasavallan presidentin linnassa onniteltiin

Itsenäisyyspäivä sujui linnassa onnitteluja vastaanottaessa. Erittäin moni onnitteli Penttiä ja minua kuin kihlaparia. Olemme jo melkein tottuneet tähän ja toivottavasti osaamme käyttäytyäkin kuin vanha aviopari. Ja onhan meillä molemmilla 30 vuoden kokemustakin alalta. Mitään haastatteluja emme useista pyynnöistä huolimatta ole suostuneet antamaan. Olen vedonnut äidin kuolemaan. Minulla on oikeus pitää suruaikaa kuten kaikilla muillakin ihmisillä. Työni olen yrittänyt hoitaa mahdollisimman hyvin, mutta tarvitsen aikaa suruni käsittelyyn. Tiedän sen kokemuksesta.

Presidentin kanslia selvittää näköjään tarkasti seurustelut ja julkisuudessa olleet uutiset. Kansliasta soitettiin sihteerilleni Raija Hirvoselle jo hyvissä ajoin syksyllä ja tiedusteltiin hienovaraisesti, onko syytä lähettää kutsu myös kaupunginjohtaja Pentti Hakuliselle. Hetken asiaa Pentin kanssa mietittyämme, vastasimme myöntävästi. Linnan juhlissa on aina mukavampi olla kaksin kuin yksin.

Sähköinen henkilökortti käyttöön

Tänään on otettu virallisesti käyttöön sähköinen henkilökortti, jonka avulla sähköisen asioinnin uskotaan yleistyvän ja helpottuvan. Aika näyttää, miten tässä onnistutaan. Tosiasia joka tapauksessa on, että seuraavan kymmenen vuoden aikana asiointi tulee mitä todennäköisimmin sähköiseksi ja asiakkaan kannalta vaivattomaksi. Hallintopalatsit ja kiinteät toimistot siirtyvät historiaan.

Henkilön tunnistaminen sähköisessä asioinnissa on ongelma, jota pyritään nyt kortilla ratkaisemaan. Jos kortti maksaa, suomalaiset eivät kovin hanakasti hanki korttia, ellei sillä saa riittävästi palveluja. Ennen suomalainen ajaa omalla autolla palvelujen luokse satoja kilometrejä vuodessa kuin hankkii vuosikustannuksiltaan automatkoja huomattavasti huokeamman asiointikortin.

17.12.1999

Joulutilaisuudet herkistävät

Olen taas junassa. Parhaillaan matkustan Pieksämäeltä Kajaaniin. On perjantai. Tänään minulla oli Pieksämäellä tilaisuus ja lähdin viikonlopuksi Pentin luokse Pieksämäeltä. Juna- ja lentomatkat ovat parasta aikaa kirjoittaa. Nyt on ollut niin kiirettä, ettei omille ajatuksille ole ollut nyt riittävästi aikaa. Olen taas väsynyt.

Viime tiistaina 14. päivä pidettiin Kuopiossa koko henkilökunnan joulukahvitilaisuus ja illalla oli myös pohjoissavolaisille toimittajille ja tiedottajille järjestämämme pikkujoulu puuroineen. Lääninhallitus palkitsi Ylä-Savon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän ajoharjoittelualueen hoitajan Matti Martikaisen liikenneturvallisuuden hyväksi tehdystä työstä. 

Loman jälkeen aikatauluni on ollut aivan mahdoton, ihan kuin maailma loppuisi justiinsa tähän vuosituhanteen. Olen ollut Helsingissä Kuntaliiton toimitusjohtaja Jussi-Pekka Alasen läksiäisissä, Joensuussa koko henkilökunnan joulujuhlassa, Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkosen vieraana Gumbölessä, ministeriöiden kanssa neuvotteluissa Helsingissä ja Savon Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa Kuopiossa.

Myös Mikkelissä, Kuopiossa ja Joensuussa on siis pidetty henkilökunnan perinteiset joulukahvit ja toimittajien tapaamiset. Mikkelissä 15.päivä lääninhallitus palkitsi päätoimittaja Matti Ämmalän Mäntyharjusta ansiokkaasta työstä paikallislehden päätoimittajana ja ylikomisario Kalevi Pöntisen merkittävästä työstä liikenneturvallisuuden hyväksi. Joensuun vastaavat tilaisuudet olivat eilen ja liikenneturvallisuustyöstä palkittiin Rahtarit ry:n Joensuun osasto.

Kuolemankaipuu

Joulun odotus herkistää mielen. ”Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen”, tuttua Sulo Saaritsan laulamaa joululaulua lainaten. Sieluni on äidin kuoleman vuoksi vereslihalla. Viime tiistai-iltana oli pakko kertoa Pentille, että minut on vallannut tuttu kuolemankaipuu ja että olen tosi uupunut. Kun läheinen kuolee, omaiset tuntevat usein kaipuuta rauhaan ja tuonpuoleiseen. Se on aivan normaalia. Elämä tuntuu menettäneen merkityksensä. Suuret ja pienet asiat asettuvat oikeaan mittasuhteeseen. Tämä tunne on minulle tuttu kuten Pentillekin.

Pentti yritti lohduttaa ja lähetti minulle vielä soiton jälkeen kauniin tekstiviestin: ”Helmassa hellän paimenen hyvä on olla lapsosen. Enkelin siipi sinut peitelköön. Nuku hyvin rakas.”  Tuntui hyvältä. Ja minä nukuin.

20.12.1999

Päätettiin mennä kihloihin

Maanantai ja jouluviikko. Minulla on edessä vielä töitä. Olen aamujunassa matkalla Kajaanista Kuopioon, jossa osallistun Itä-Suomen tavoiteohjelmakokoukseen. On kaunis talvinen aamu. Lumi valaisee, vaikka onkin vuoden pimein aika. Olen viettänyt Pentin luona koko viikonlopun. Tämä viikonloppu on ollut yksi elämässämme käännekohta.

Kun tulin perjantaina, Kajaani oli satumaa valkoisessa paksussa lumivaipassaan. Kajaaninjoen rannalla huurteiset puut välkähtelivät mustassa virrassa ja kurottautuivat valkoisina kimmeltävinä harsoina tummalle taivaalle. Kävimme illalla kävelyllä joella ihastelemassa luonnon kauneutta ja puhtautta. Miten kaunis voikaa olla lumihuntuinen puhdas luonto! Kaikki on täällä toista kuin esimerkiksi Helsingissä Lucian päivänä tänä vuonna. Lucia joutui taas kulkemaan kynttiläkruunussaan läpi vesisateisen ja pimeän Helsingin.

Lauantaina olimme perinteisessä kuusenhakujuhlassa Pentin tuttavaperheellä, Eeva-Liisa ja Jaakko Sarlinilla. Minulle kaikki Pantin tuttavat ovat tietysti uusia kuten Pentin perinteetkin. Tämä juhla on aina pidetty Sarlinien kauniin pihapiirin vanhassa navetassa, joka on kunnostettu entiset rakenteet säilyttäen viihtyisäksi oleskelutilaksi. Päivä kului jouluruokia syöden ja joululauluja laulaen. Jokainen sai myös valita oman joulukuusen.

Sunnuntaina lähdimme Pentin kanssa hiihtämään. Olen joskus ollut hyvä hiihtäjä ja hiihtänyt paljon, mutta harrastus on viimeisinä kymmeninä vuosina jäänyt. Ostin vasta Mikkelin muutettuani jälleen uudet sukset ja hiihtovarusteet. Pentin koti on aivan hiihtoladun vieressä, joten hiihtoretkestä ei ollut mitään syytä kieltäytyä. Oli mahtava hiihtosää. Pentti taisi palella minun kyydissäni joutuessaan hiihtämään hitaasti.

Kajaanin keskustassa esitettiin jouluevankeliumi laulunäytelmänä. Sitä kävelimme kuuntelemaan ja katsomaan iltapäivällä. Kävimme myös keskustassa jouluostoksilla. Kaupoissa ei ollut lainkaan samanlaista tungosta, mihin olen tottunut, joten shoppailukin oli pelkkää joulurauhaa. Koko sunnuntai oli täynnä herkkää joulun tunnelmaa.

Illalla lähdimme hakemaan vielä joulukuusemme potkukelkalla Sarlinien pihasta. Muistelin, etten ole potkutellut kelkalla 30 vuoteen. Kylläpä sillä pääsee lujaa! Kiljuin kuin pikku lapsi, kun huristimme mäkiä alas hirveällä kyydillä. Vesi nousi silmiin viimaisesta menosta.  Kuusi tuotiin vauhdilla kotipihaan.

Ennen iltauutisia juotiin kuusenhaun kunniaksi kahvit keittiössä. Siinä Pentti yllättäen otti sormukset ja kihlautumisen puheeksi. En juuri siinä enkä juuri silloin osannut odottaa mitään sellaista. Olimme lomalla katselleet sormuksia ja todenneet, että valkokultaiset ovat hyvät. Kyllä kihlautumisesta ja muustakin on laskettu leikkiä, mutta olisiko se nyt sitten ratkaistava.

Olin hetken hiljaa ja kysyin yllättyneenä, että ihanko totta. Olipa sekin vastaus kosintaan.  Pentti jatkoi, että sormukset ostettaisiin Oulusta. Meille molemmille tuli kyyneleet silmiin. Päätimme siinä iltakahvia juodessamme mennä kihloihin vielä tällä vuosituhannella.

Mietimme pitkiä välimatkojamme ja monen kodin ongelmiamme. Pentillä on työ Kajaanissa ja minulla Mikkelissä, Kuopiossa ja Joensuussa. Meillä on kodit Vantaalla, Kajaanissa ja Mikkelissä. Hyvä asia on, että Minnalle on Ouluun Kajaanista lyhyt matka. Vauvan pitäisi syntyä aivan näinä päivinä. Olemme Pentin kanssa menossa katsomaan lapsia Ouluun vielä ennen joulua.

Sen vielä haluan kirjoitaa, että olen päätöksestä onnellinen. Äidin kuolema on nopeuttanut ja helpottanut varmasti tämän ratkaisun tekemistä. Ei elämässä ole mittaamattomasti aikaa miettiä eri vaihtoehtoja. On uskallettava tehdä päätöksiä ja luotettava Taivaan Isän johdatukseen.

21.12.1999

Äidin uurnan lasku Tampereella

Olen yksin Vantaalla ja kirjoittelen. Tänään Tuomaan päivänä laskimme Tampereella Saarikorvan hautausmaalla äidin uurnan isän viereen hautaan. Me kaikki lapset olimme paikalla Minnaa, Seppoa, Veaa, Miljaa ja Justusta lukuun ottamatta. Minna ei enää uskalla lähteä Oulusta minnekään, sillä vauva voi syntyä minä hetkenä hyvänsä.

Äidin uurna oli kevyt kantaa. Pekka ja minä puolitimme matkan ja kannoimme äidin tuhkaa sylissä hellästi  kuin pientä lasta molemmat yhtä pitkän matkan. Äiti siunaa meitä kaikkia edelleen. Sen tiedämme. Kaijalla oli tänään syntymäpäivä. Yleensä Tuomaan päivänä on myös vuoden lyhin päivä ja talvipäivän seisaus. Nyt seisaus on vasta huomenna Raafaelin päivänä.

Pentti on Kajaanissa ja odottaa minua sinne joulun viettoon. Lähden aamulla ajamaan Vantaalta Mikkeliin, teen lääninhallituksessa normaalin työpäivän ja ajan illalla Mikkelistä Kajaaniin. Huomenna taivaalla on vuosisadan suurin kuu. Toivottavasti se valaisee matkaa.

Minulle tuli outo tunne. Äidille ei enää voi soittaa.

26.12.1999

56.jouluni ja ensimmäinen ilman äitiä

Olen viettänyt elämäni 56.joulun ensimmäistä kertaa muualla kuin äidin luona. Aina tähän asti olen mennyt perheeni kanssa tai viimeisinä jouluina yksin äidin luokse. Jouluun liittyy perinteitä, joita vaalitaan.  Viime jouluna ajattelin, että hakisin äidin täksi jouluksi luokseni ja viettäisimme yhteisen joulun. Elämässä kaikki ei käy aina suunnitelmien mukaan. Nyt olen Kajaanissa viettämässä joulua Pentin ja hänen lastensa kanssa heidän jouluperinteidensä mukaan.

Aattona kävimme jumalanpalveluksessa Paltaniemen kuvakirkossa. Veimme hautausmaalle muualle haudattujen muistopaikalle kynttilämme Leenalle, Ekelle ja äidille. Pöytä notkui jouluruuista. Pentti ja Hanna ovat niin kerkeäviä laittamaan ja passaamaan, että en osannut tehdä keittiössä mitään. Minusta tuntui, että viihtymiseni eteen tehtiin kaikki. Kyllä minä viihdyin, mutta se on pakko kirjoittaa, että juuri jouluna äiti tuli jatkuvasti mieleen. Tämä oli minulle ensimmäinen äiditön joulu. Olin kuin orpo pieni lapsi. Muun korvas aika, minkä vei, sydäntä äidin konsaan ei.

Jouluaamuna menimme Pentin kanssa Kajaanin kirkkoon, jossa nyt olin ensimmäistä kertaa. Kaunis puukirkko oli jouluna aivan täynnä jo ennen klo 7:ää. Tänään tapaninpäivänä Pentin äiti ja isä sekä Martta-kummi ja Hannu-veli kävivät kylässä.

Vanha perinne on ollut, että tapaninpäivänä sukuloidaan. Myös Tampereella 1960- ja 1970- luvuilla joulunviettooni kuului, että Ala-Kapeiden suku kokoontui Eken kotiin joulukahveille aina tapaninpäivänä. Nyt sellaisia perinteitä ei enää ole. Tuntui hyvältä tavata Pentin lähisukua ja aloittaa uudet perinteet.

Pentin sukulaiset ovat lähteneet. Pakkaamme Pentin kanssa tavaroita huomiseksi. Olemme menossa Leena ja Pauli Hännisen vieraiksi Rukalle kahdeksi päiväksi hiihtämään. On luvassa hyvä hiihtosää.

Minnan vauvasta ei ole vielä mitään tietoa. Laskettu aika on joulu. Kävimme Pentin kanssa aatonaattona Minnalla ja Sepolla kylässä Oulussa. Varmuuden vuoksi he olivat aloittaneet joulun vieton jo hyvissä ajoin. Kuusi oli koristeltu ja joululaatikot pöydässä. Osa lahjoistakin oli jo katsottu. Lapset saivat vauvan syntymän odotuksen vuoksi oikein superpitkän joulun.

30.12.1999

Neljäs lapsenlapseni syntyi Oulussa

Klo 3.30 heräsin Kajaanissa puhelimen soittoon. Seppo soitti ja kertoi, että melkoisen komea, 4200 gramman painoinen, tyttö oli syntynyt kotonaan Tohtorintiellä klo 2.40. Minna halusi kotisynnytyksen. Kaikki oli tapahtunut alle kahdessa tunnissa. Kätilö oli hädin tuskin ehtinyt paikalle. Uusi neiti Vainio on tarmokas mutta rauhallinen.  Molemmat naiset voivat erittäin hyvin.

Onnittelin isää ja äitiä. Menen Pentin kanssa tänään Ouluun katsomaan uutta tyttärentytärtäni. Mahtavaa! Olen niin onnellinen. Kuolema, syntymä, rakastuminen – sydämeni pakahtuu surusta, ilosta ja onnesta.

Minun uneni loppuivat siihen. Penttikin heräsi, onnitteli ja kertoi olevansa minulle kateellinen lapsenlapsistani. Lohdutin, että kyllä hänkin varmasti tulee myös omia saamaan. Pentti on luvannut olla minun lastenlasteni ukki, kun lasten molemmat oikeat isoisänsä ovat jo taivaassa. Minä olen luvannut olla hänen tuleville lapsenlapsilleen mumpsi, kuten olen omillekin lapsenlapsilleni.

Tämä on ilon päivä, jota on vaikea kuvata. Tämän vuosituhannen toiseksi viimeisenä päivänä sain neljännen lapsenlapsen. Tämän vuosituhannen viimeinen vuosi on ollut minulle todella syntymisen, kuolemisen ja rakastumisen vuosi. En ole tällaista vuotta koskaan aikaisemmin elänyt.

Millenium tuo suuret muutokset

2.1.2000

Vauvaa katsomassa ja kihloja ostamassa 30.12.1999

Lähdimme katsomaan Ouluun vauvaa iltapäivällä. Uuden lapsenlapsen kohtaaminen on aina jännittävää. Tyttö oli vaaleanpunainen ruususuu, nukkui, mutta oli kovin päättäväisen näköinen. Hän oli 16 tunnin ikäinen eikä välittänyt yhtään perheen normaalista metelöinnistä. Tästä tytöstä tuli viime vuosituhannen lady.

Tyttöä kuljetettiin sylistä syliin. Sisarukset silittelivät Vekkulia, joksi vauvaa oli kutsuttu jo kuukausia. Minnakin kukoisti. Syntymän ihme näkyi meistä kaikista. Minusta tuntui, että tunsin tämän tarmokkaan tulokkaan jo entuudestaan ja että tunnistaisin hänet vaikka tuhansien vauvojen joukosta.

Meillä oli syytä toiseenkin juhlaan. Olimme Pentin kanssa etukäteen kertoneet lapsille menevämme kihloihin ja myös kysyneet, oliko lapsilla jotain sitä vastaan. Jos lapset olisivat asettuneet vastustamaan suunnitelmiamme, olisimme varmasti ne peruneet. Lapset ovat meille molemmille niin tärkeitä, että halusimme saada heidän hyväksyntänsä kihlauksellemme.

Ostimme siis samalla reissulla Oulusta sormukset. Sormeen niitä ei vielä pantu. Kihloihin mentäisiin Kajaanissa vuosituhannen viimeisenä päivänä.

Kajaanin linnan eteläisessä holvissa kihloihin 31.12.1999 klo 21.55

Päätimme kihlautua 1900-luvun puolella jossain sellaisessa paikassa, joka on ollut olemassa ennen meitä ja jää meidän jälkeemme. Uskoimme Kajaanin linnan raunioiden olevan Kajaanissa paras paikka. Se on ikuistettu myös Kajaanin kaupungin vaakunaan.

Ajoimme autolla uudenvuodenaattona Kajaanista aamulla Ilomantsiin, jonne meidät oli kutsuttu pääministeri Paavo Lipposen vastaanotolle. Paavo on entinen työkaverimme. Me molemmat muistamme Paavon erityisen luotettavana, reiluna ja hyvänä yhteistyökumppanina

Ilomantsista ajoimme Kolille, jossa oli Pohjois-Karjalan maakuntaliiton tiedotustilaisuus.

Ajoimme vuosituhannen viimeisenä päivänä Itä-Suomessa autolla 587 kilometriä. Pakkasta oli melkoisesti eikä ollut liukasta. Oli siis hyvä ajosää. Vitivalkoinen säihkyvä lumi peitti maan. Kuljimme kuin läpi hohtavan satumaan. Tapasimme reissullamme valtavasti ystäviä ja tuttavia. Oli historiallista toivottaa juuri nyt hyvää uutta vuosituhatta.

Päätimme kihlautua klo 21.55 Kajaanin linnan raunioissa ja sytyttää holviin kaksi tuikkua matkalla Koskikaraan, jossa oli määrä tavata Kajaanin kaupungin edustajia ja Kainuun prikaatin komentaja eversti Ilkka Aspara. Koskikarasta lähdettiin sitten yhdessä vaeltamaan ihmisiä täyteen pakkautuneelle Kajaanin torille, jossa otettiin uusi vuosituhat vastaan riemuhuudoin toisiamme halaten ilotulituksen paukkeessa.

Kukaan ei tiennyt eikä huomannut, että olimme kihloissa. Emme halunneet tehdä tästä mitään numeroa. Olimme uuden vuosituhannen alkaessa 1.1.2000 jo vanha kihlapari, kihlautuneet peräti viime vuosituhannella.

Kuhmossa Oulun läänin maaherran vastaanotolla 1.1.2000

Olin eilen Pentin kanssa maaherra Eino Siuruaisen vastaanotolla Kuhmossa avecina elämäni ensimmäisen kerran. En ole aikaisemmin kulkenut kenenkään miehen siivellä. Nytkään kaikki ei ollut aivan täydellistä, sillä olin autonkuljettajana Kuhmosta Kajaaniin. Kyydissä oli myös Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Esko Kilpeläinen vaimonsa kanssa.

Keskustelimme pitkään maaherra Ahti Pekkalan ja Liisan Pekkalan kanssa. Liisa huomasi sormuksemme ja sanoi, että hän on aavistanut jo pitkään, että menemme kihloihin. Pyysimme, ettei hän kertoisi nyt kellekään. Saimme Pekkaloilta lämpimät onnitteluhalaukset.

Itä-Suomen läänin uudenvuoden vastaanotto on vasta tammikuun 8. päivänä Mikkelissä. Meillä idässä on pidetty hyvänä, että juhlat järjestetään vuoden ensimmäisenä lauantaina. Nyt vuoden 1. päivä osui lauantaiksi, mutta milleniumin vuoksi päätimme idässä lykätä juhlamme seuraavaan lauantaihin, tammikuun 8. päivään.

Kalenterisulkeiset sunnuntain kunniaksi 2.1.2000

Pentti on parhaillaan hiihtämässä. Jäin kotiin ja olen kirjoittanut. Olemme pitäneet aamulla sunnuntain kunniaksi kalenterisulkeiset. On käyty tämän uuden vuoden lomat ja vapaat viikonloput. Pahalta näyttää edelleen. Kalenterien yhteensovitus on tämän meidän suhteemme suurin haaste. Näyttää siltä, että Itä-Suomen lääninhallituksen ja Kajaanin kaupungin aikataulut eivät millään meinaa kohdata. Tästä asiasta on myös helppo saada kina aikaan.

Olen nyt lomalla Kajaanissa muutaman päivän. Kun Pentti pitää tammikuussa talvilomansa, olen kiinni omissa töissäni. Kun minä olen talvilomalla, Pentillä on kalenteri täynnä omia pakollisia töitä. Niin tässä nyt käy, että Pentti lähteen tässä kuussa golfaamaan Thaimaahan viikoksi kavereidensa kanssa ja minä Inglesiin omalle talvilomalle työtoverini Ulla-Maija Suuniitun kanssa.

Yhteinen viikon loma voidaan pitää vasta tämän vuoden marraskuussa. Pentti aikoo saada maisterintutkintonsa keväällä 2001 päätökseen, joten yhteistä aikaa on tulossa tänä vuonna muutenkin erittäin vähän. Eiköhän tähän aikatauluongelmaan jo ensi vuonna löydy ratkaisu? Meillä molemmilla on tänä vuonna useita menoja, jotka on sovittu jo ennen kuin tapasimme viime toukokuussa. Aikatauluja ei valitettavasti pysty muuttamaan.

Jeltsin on muuten eronnut 31.12.1999 presidentin tehtävistä. Vt. presidentiksi nimitettiin pääministeri Vladimir Putin. Ensimmäiseksi hän allekirjoitti asetuksen, jolla taattiin Jeltsinin koskemattomuus. Putin on nuori, 47-vuotias, mutta kokemustahan hänellä on monelta alalta. Venäjän johtajan onnistumisen edellytys on tuntea Venäjän sielu. Putin tuntee sen kaiken muun lisäksi.

9.1.2000

Mietteitä hulinan jälkeen

On sunnuntai ja Veikon nimipäivä. Saatoin juuri Pentin Kajaanin junaan Mikkelin rautatieasemalta. Avun toimittaja halusi kuvata meidät asemalla hyvästelemässä. Kihlajaiskohu on ollut aivan kauhea. Eilisille maaherran uuden vuoden juhlille Mikkeliin tuli monesta aikakauslehdestä toimittajia. Olimme aivan väsyneitä, mutta yritimme jaksaa. Emme ole varautuneet tällaiseen julkisuuteen. Haluaisimme rauhassa totutella suhteemme uuteen vaiheeseen.

Olen siis ihan oikeasti uupunut tähän hulinaan. Meitä on onniteltu kihlautumisen vuoksi aivan valtavasti. Tämä mittakaava yllätti meidät täysin. Olemme yli 50-vuotiaita leskiä. Suhteessamme ei ole mitään erityistä sensaatiota. Kyllä me luulimme, että saisimme kohtuullisen rauhassa tehdä nämä yksityiselämän ratkaisumme. Toisin kuitenkin on käynyt.

Emme pidä tästä julkisuudesta. Se aiheuttaa suhteellemme turhia paineita. Me molemmat rakastamme tavallista arkea ja yksinkertaista elämää. Vierastamme sellaisia julkisuuden näytelmiä, joista emme edes tunnista aina itseämme.

11.1.2000

Tasavallan presidenttikin kiusoittelee

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ja rouva Eeva sekä Raimo Sailas vaimonsa kanssa olivat tänään Pieksämäen Naarajärvellä, jossa avattiin ajorata ja perehdyttiin liikenneturvallisuuteen. Erehdyin keskustelun lomassa kehumaan itäsuomalaista luotoa ja kertomaan, miten upeaa oli seurata keväällä 1998 teerien soidinta Rautavaaran Metsäkartanossa. Ahtisaari alkoi kiusoitella, että siitäkös tämä kaikki sai alkunsa. Tietysti kaikki nauroivat. Punastelin kuin pikku tyttö. Kyllä on raskasta olla morsian 56-vuotiaana!

13.1.2000

Talviloma

Aloitin tänään talviloman. Tämä ajankohta on lääninhallituksen töiden kannalta rauhallisinta aikaa vuodessa. Siksi olen nytkin ajoittanut lomani tammikuuhun. Menen Ulla-Maija Suuniitun kanssa taas tuttuun paikkaan, Playa del Inglesiin. En ole laskenut montako kertaa olen siellä ollut. Paikka on niin tuttu, että siellä on kuin kotonaan eikä tarvitse stressata itseään tutustumalla uusiin kohteisiin ja nähtävyyksiin.

Inglesissä elämää helpottaa, ettei siellä edes ole mitään erityisiä nähtävyyksiä. Mutta siellä on hyvät mahdollisuudet kävellä rannalla kilometrikaupalla. Minulle kävely on todellista rentouttavaa lomaa, josta nautin. Olen jo nähnyt ja kolunnut ne maailman museot, joista olen ollut tähän mennessä kiinnostunut.

Tein eilen Mikkelissä 19-tuntisen työpäivän. Sain työpöydän ruuhkat ja sähköpostit hoidettua tältä erää vasta yöllä klo 3.

23.1.2000

Lomakommelluksia

Sunnuntai. Olemme Ulla-Maijan kanssa paluulennolla Suomeen, yölentomme on perillä Vantaalla klo 3.30. Ulla-Maija lukee ja minä kirjoitan.

Lomamme onnistui loistavasti. Tapasimme myös suomalaisia tuttavia, jotka olivat lomalla viime vuonna samaan aikaan. Hauskoja yhteensattumia. Oli mukava tavata tuttuja.

Kävelimme jalkamme todella kipeiksi. En pystynyt yhtenä päivänä lähtemään hotellin uima-altaalta minnekään, kun jalat särkivät. Koko yö meni jalkakipuja kärsiessä. Yö oli muutenkin värikäs, sillä heräsimme, kun keittiömme katto alkoi keskellä yötä vuotaa lotisemalla vettä. Ulla-Maija ryntäsi respaan. Jäin huoneistoomme kauhistelemaan välkkyviä ja rätiseviä valoja. Pelkäsin, että vesi aiheuttaa oikosulun ja tulipalon.

No, henkilökunta rauhoitteli meitä ”No problems, no problems dear ladies!” Rankkasade oli vain päässyt hotellin katon rakenteista sisään. Vesi tuli siis nyt ulos meidän keittiömme katosta ja myös respan katto oli romahtanut alas. Mutta mitään hätää ei siis ollut!

Olimme silmät pyöreinä ja ihan kauhuissamme. Vaadimme heti uutta huoneistoa, koska keittiö lainehti ja sähköt vilkkuivat ja rätisivät. Pakkasimme nopeasti tavaramme pienessä paniikissa. Uusi huoneisto järjestyi, mutta unet olivat tipotiessään. Oli melkoinen järkytys herätä veden lotinaan ja sähköjen rätinään. Tapahtunutta oli pakko kerrata ja keittää keskellä yötä kahvit. Suomen järjestystä ja turvallisuutta tuli ikävä.

Myös seuraava yö meni valvomiseksi. Ulla-Maija herätti peloissaan minut klo 2.30. Ulkona paukkui kuin olisi ammuttu kymmenillä aseilla. Meteli oli hirveä. Ryntäsimme olohuoneen ikkunaan kurkkimaan verhojen raosta. Mitä tämä voi olla? Ei kai kadulla ole jotakin ampumavälikohtausta, terrori-iskua, ei kai vain hotellin edessä kadulla taistella?

Ja kyllähän pauke selvisi heti, kun katsoimme ikkunasta rannalle. Siellä oli juuri alkanut mahtava ilotulitus yökonsertin päätteeksi. Oli upea täysikuu, perjantain ja lauantain välinen yö. Nuoriso juhli iloisesti viikonloppua rannalla konsertein ja ilotulituksin. Mutta meidän oli taas keitettävä itsellemme yökahvit.

On ollut mahtava huomata, että kaikki Inglesissä tapaamamme suomalaiset olivat Tarjan kannattajia. Suomalaiset naiset ovat nyt erityisen innostuneita, kun on mahdollista saada nainen presidentiksi. Yleensä ihmiset eivät kerro, ketä äänestävät. Nyt moni julistautuu julkisesti ja iloisesti Tarjan kannattajaksi. Gallupeissa Tarja johtaa kotimaan uutisten mukaan peräti 10 prosentilla. Tilanne on erinomaisen hyvä.

28.1.2000

Presidentinvaalit jännittävät

Loma on takana. On perjantai. Olen tänään jutellut hallitusneuvos Tarja Hyvösen kanssa Itä-Suomen läänin asioista Helsingissä. En ole aina varma ymmärrämmekö me täysin toisiamme, sillä olemme kovin erilaisia. Tarja Hyvönen on täsmällinen ja hillitty juristi, kiltti ja ystävällinen, mutta myös itsepäinen ja määrätietoinen. Hänellä on omat näkemyksensä, joista hän ei luovu. Hukutan hänet varmasti moniin hallinnon kehittämistavoitteisiini, joita haluaisin edistää. Haluaisin löytää SM:stä henkilöitä, joiden kanssa voisi edes keskustella näistä kehittämiseen liittyvistä työasioista avoimesti.  

Etsin jotakin Raila Paukun kaltaista innostunutta kehittäjää ja älykköä. Onko sellaisia valtion keskushallinnossa?  Pahalta näyttää. Suurin osa on juristeja, jotka katsovat kaikkea omasta erikoislainsäädäntönsä suppeasta näkökulmasta. Suurin osa ei myöskään ole ollut muualla kuin ministeriötasolla töissä, joten myös kokemus on yksipuolinen. Alue- ja paikallishallinnon tuntemus on monella erittäin kapea.

Olen nyt Vantaalla ja kello on taas karannut reippaasti yli puolenyön lauantain puolelle. Lennän aamukoneella Joensuuhun ja menen Liperin Pärnavaaralle avaamaan kisat. Sieltä Tuula tulee hakemaan minut virka-autolla Mikkeliin Tarja Halosen vaalitilaisuuteen Mikaeliin.

Kovasti jännittää Tarjan puolesta, miten pressanvaaleissa käy. Peli on kovaa. Tarjaa vastaan hyökätään nyt kaikin keinoin. Tarjan ja Arajärven Pentin vanha suhde on lämmitelty julkisuuteen kummastelun aiheeksi. Tarja ja Pentti ovat olleet yhdessä jo 1980-luvulta lähtien. Aikaisemmin sitä ei ole ihmetelty. Nyt heitä pakkonaitetaan viralliseen avioliittoon..

Kummastelen joidenkin suhtautumista myös siihen, että olen avoimesti tukenut Tarjaa. Paikallisen Länsi-Savon yleisönosastossa asiaa on paheksuttu jopa julkisuudessa. Ala-Kapeella ei maaherrana saisi olla mielipidettä, koska Lapin ja Oulun läänin maaherratkaan eivät ole ottaneet kenenkään ehdokkaan puolesta kantaa.

Jouduin yllättäen paikkaamaan Kalevi Sorsaa eräässä Tarjan tilaisuudessa Mikkelissä, kun Sorsan tulo keskeytyi ojaanajon vuoksi. Tätä ei maaherra olisi saanut tehdä joidenkin mielestä. Olen itse kyllä aivan toista mieltä. Jos yksi pitkäaikaisimmista työkavereistani ja hyvä ystäväni on presidenttiehdokkaana, olisi perin kummallista, etten myös minä itse avoimesti häntä tukisi ja kehuisi. Muut maaherrat eivät tunne ehdokkaista kumpaakaan yhtä hyvin.

Minun Penttini on Thaimaassa golfaamassa ja lähettelee tekstiviestejä. Sää on siellä aurinkoinen. On tämä meidänkin suhde melko poikkeava. On oltu kuukausi kihloissa ja kahteen viikkoon ei ole nähty, kun molemmat ovat olleet ulkomailla omilla lomillaan. Selityskin on aika kummallinen. Kalenterimme alkavat sopia yhteen vasta ensi syksynä, kun viime syksynä ryhdyimme systemaattisesti karsimaan ilta- ja viikonloppumenojamme.

Minulla on koko tämä viikonloppu täynnä tilaisuuksia. Sunnuntaina menen Helsinkiin vaatemessuille juhlistamaan viran puolesta kuopiolaisen Turon menestystä ja tapaan Glorian päätoimittaja Riitta Lindgrenin.

4.2.2000

Koko viikko Helsingissä

Perjantai. Olen ollut koko tämän viikon töissä Helsingissä, vain yhtenä päivänä kävin päiväseltään autolla Mikkelissä sosiaali- ja terveysosastomme kokouksessa. Seuraavan kerran olen Mikkelissä virkahuoneessani vasta maanantaina 7.2. illalla. On todella hyvä, että minulla on tämä Vantaan koti ja hyvät verkkoyhteydet, kun työ pitää näin pitkiä jaksoja Helsingissä.

Kirjoitan taas, että olisi tosin mukavaa, jos joitakin kokouksia joskus pidettäisiin myös maakunnissa. Kyllä ministeriöiden virkamiesten pitäisi käydä maakunnissa nykyistä paljon enemmän. Tutustuminen maan eri osien arkeen avartaisi kummasti myös ministeriön virkakunnan näkemyksiä. Aivan liikaa on toivottu, että myös Helsingin kokouksia voitaisiin edes koemielessä järjestää puhelin- tai videokokouksina.

Koen itseni häiriköksi, kun esitän tekniikan hyödyntämistä. En ymmärrä, miksi oman työn kehittäminen ei onnistu täällä valtionhallinnossa. Poliittinen johto ei ole esteenä eikä kehityksen jarruna. Ministereistä erityisesti Backman tuki kokeiluja ja hallinnon uudistamista. Ei esteenä ole myöskään nyt Suvi-Anne Siimes. Virkakunta se itse haraa uudistuksia ja työtapojen kehittämistä vastaan.

Viime maanantaina olin liikenneministeriössä tulosneuvotteluissa liikenneosastomme johdon kanssa. Neuvottelut sujuivat hyvin ja tulos oli tyydyttävä. Tiistaina olivat virastopäällikköpäivät Marina Centerissä. Keskiviikkona kävin pikipäin työpaikalla Mikkelissä. Ajokeli oli erittäin surkea ja liukas. Torstaina olin Terveys 2000 –seminaarissa Messukeskuksessa ja tänään perjantaina olen ollut valtiopäivien avajaisissa ja oopperassa katsomassa Fidelion, jossa kirkkaimmat tähtemme Carita Mattila, Matti Salminen ja Jaakko Ryhänen loistivat. Kauhea räntäsade.

Pentti tulee huomenna klo 6 Bangkokin lennolla Vantaalle. Sunnuntaina ratkeaa, tuleeko Tarja Halosesta vai Esko Ahosta pressa. Keskustalainen miehenikin taitaa tuntea Tarjan paremmin kuin oman puolueensa ehdokkaan ja on valmis iloitsemaan, jos Suomi saa historiansa ensimmäisen naisen tasavallan presidentiksi. Tästä asiasta meille ei riitoja synny. Minulla on ollut pitkään vahva tunne, että Tarja valitaan. Toinen ehdokas on jostakin syystä etäinen omalle väelleenkin.

6.2.2000

Ilon kyyneleitä

Olen ollut koko tämän sunnuntain Vantaan kodissani jännittämässä presidentinvaalien tuloksia. Huomenna Itä-Suomen lääninhallituksella on oikeusministeriön kanssa tulosneuvottelut. Niihin olen samalla yrittänyt valmistautua. Lääninhallitukset hoitavat alueellaan ulosoton ohjauksen ja koulutuksen. Yhteistyö oikeusministeriön kanssa on ollut hyvää ja rakentavaa.

 Nyt on tuntunut aika oudolta viettää yksin vaalivalvojaisia, mutta tunnelmaan ei kuitenkaan ole ollut vaikea päästä. TV on pitänyt jännitystä yllä kiitettävästi. Tulos vahvistui jo klo 20.47 TV:n suorassa lähetyksessä. Itkin. Tarjan valinta on kaikin puolin mahtava asia. En ollut ainoa itkijä, sillä TV näytti suorassa lähetyksessä monen, mm. kirjailija Anja Snellmanin ilon kyyneleet. 

Iloa on vaikea pukea sanoiksi. Tiedän Tarjan kaikin puolin päteväksi. Hän on aina tehnyt työtä koko sydämestään, uhrautuvasti, tosissaan ja vilpittömästi. Keskustalle ja Esko Aholle Tarjan voitto näyttää nyt olevan kova paikka, vaikka Aho sanoikin TV:ssa: ”Niin on hyvä kuin kävi.”

Miten tästä nyt selviää normaaliin arkeen?   Miehet eivät tunnu täysin ymmärtävän, miten tärkeältä tämä päivä tuntuu meistä naisista. Tämä on historiallinen päivä.

8.2.2000

Palkkauudistukselta odotetaan ihmeitä

Arki on koittanut nopeasti. Lääninhallituksissa on meneillään palkkauudistus, josta järjestettiin nyt Mikkelissä meille erityinen informaatio.  Henkilökunnan keskuudessa palkkaus on suurin arvostelua aiheuttava kysymys. Lääninhallitus on korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden organisaatio eikä palkkaus yllä yksityisen sektorin tasolle. Nyt palkkauudistuksesta odotetaan korjausta, kuin pelastavaa enkeliä.

On hyvä, että henkilökohtaisia suorituksia voidaan tulevaisuudessa arvioida ja ottaa palkkauksessa huomioon. Jos lääninhallitusten palkkapotti ei kasva, on kuitenkin selvää, ettei tällä palkkauudistuksella pystytä ongelmia korjaamaan. Varmaan on niin, että sisäministeriö tulee ohjeistamaan palkkapolitiikan periaatteet ja että liikkumavara ja korotusmahdollisuudet jäävät vähäisiksi. Ei ole mahdollista rahan puutteen vuoksi tehdä merkittäviä korjauksia. Järjestelmä ei pysty taikomaan lisää rahaa.

Erittäin huolestuttavaa on se, että uudistuksesta on tulossa melkoinen oman henkilökunnan työmäärän lisäys. Pelkkä suoritusten arviointi ja vertailu tarvitsee huomattavan joukon työpanoksen. Nyt ollaan rakentamassa järjestelmää, joka on erittäin raskas ja syö runsaasti oman henkilökunnan työaikaa.

Valtionhallinto on täynnä tällaisia sisäisiä kustannustekijöitä, joita kukaan ei laske kustannuksiksi. Pelkkiä palkkajärjestelmiäkin on valtionhallinnossa useita, käsittämätön sekamelska. Kaikkia kehitetään ja ohjataan keskushallinnosta erikseen. Pelkkä tämä hajanainen ohjausjärjestelmä syö kohtuuttomasti myös ministeriöiden työtunteja ja siis voimavaroja.

Ovatko uuden palkkajärjestelmän periaatteet nykyajan vaatimusten mukaisia? Kyllä minua arveluttaa. Tiimityö tulee lisääntymään. Kukaan ei pysty suoriutumaan tehtävistään aivan yksin valtionhallinnossakaan.  Siitä huolimatta lääninhallitusten uusi palkkajärjestelmä palkitsee yksilöitä eikä yhteistyötä. Tätä pidän suurimpana puutteena. Henkilökunta joutuu kilpailemaan yksilöinä keskenään. Se ei kannusta yhteistyöhön.  Kateus tulee lisääntymään. Kyllä kilpailu tässä tapauksessa myös vähentää tuottavuutta.

Uutta palkkajärjestelmää tullaan henkilökunnan keskuudessa varmasti syyttämään epäoikeudenmukaisuudesta ja pärstäkertoimet saattavat vaikuttaa. Tällainen järjestelmä on nyt joka tapauksessa päätetty ministeriössä tehdä. Valtion aluehallinnon kuuluu ottaa annettuna mukisematta ministeriöistä kaikki se, mikä määrätään.

On todella vaikea olla hiljaa ja panna sisäministeriön käskyjä nöyrästi täytäntöön. Minkäs teet? Näistä hallinnon sisäisistä asioista voisi tietysti puhua poliittisten päättäjien eli ministerien kanssa. Minusta näillä asioilla ei ministereitä kuulu vaivata, joten syytän sisäministeriön virkakuntaa tässä asiassa avoimuuden puutteesta ja keskustelemattomuudesta. Pelkkä informaatio ei riitä. Pitäisi voida keskustella ja vaikuttaa päätösten sisältöön.

16.2.2000

Murheena Mikkelin tori

Mikkelin tori on erittäin kaunis ja viihtyisä erityisesti kesällä. Nyt Mikkelin kaupungilla on torin suhteen jälleen erityisiä suunnitelmia, joita Alice Leinonen kävi minulle tänään esittelemässä. Lääninhallituksen rakennus ja tori ovat kokonaisuus. Engel on tämän kokonaisuuden suunnitellut 1840-luvulla aikana, jolloin hevosvaunut olivat järein ajopeli ja tori sotaväen äkseerauspaikka.

Mikkeliläiset ovat tavoilleen uskollisia. He ovat tottuneet lähtemään ja palaamaan busseilla risteilymatkoillaan aina lääninhallituksen edestä ja eteen. Tämän vuoksi Leinosen mukaan onkin siis rakennettava lääninhallituksen eteen torin puolelle bussikatokset.

Olin hieman ymmälläni. Jos itse saisin yksin päättää, siirtäisin koko risteilyjen bussiliikenteen rautatieaseman yhteyteen ja tulevaan matkakeskukseen. On hassua, että vilkkaasti liikennöity Maaherrankatu toimii tällaisen liikenteen lastauspaikkana. Pikkuautot pysäköivät ja tuovat asiakkaat ja odottavat kadun varrella asiakkaita. Kaljakärryt ja muut tuliaiset pakataan pikkuautojen takakontteihin varsinaisen liikenteen keskellä. Ei ole yleensäkään perusteltua lastata ja purkaa mitään tällaisessa kohdassa keskellä yhtä kaupungin valtaväylää. Eikö Mikkelissä ole missään liikenteellisesti turvallisempaa paikkaa?

Leinonen vastasi, ettei ole löytynyt. Kyse on vanhasta perinteestä. Rautatieasema ei tule kysymykseen, kun mikkeliläiset ovat aina tottuneet lähtemään lääninhallituksen edestä ja aina palaamaan lääninhallituksen eteen. No, mikäpä siinä sitten auttaa! Bussikatokset rakennettakoon, totesin. Liikenneturvallisuuden kannalta pidän hanketta kuitenkin huonona.

Toinenkin ongelma on, mutta siitä ei Mikkelissä paljoa puhuta. Torilla ei ole vessoja. Lääninhallituksen suojaisa piha ja torin pensaat toimittavat ympäri vuoden pisuaarin tehtävää. Ettei vaan bussikatokset läpinäkyvistä seinistään huolimatta joudu samaan käyttöön?  Sekä alakerran että yläkerran työhuoneeni ikkunoista avautunee jatkossa entistä elämänläheisemmin Mikkelin torin toimintojen monipuolinen kirjo.

VII PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ KYMMEN VUODEN JÄLKEEN 2009

Minne kuljetkin, kulje koko sydämestäsi

25.3.2009

Tänään vanhuuseläkeikäiseksi

Tänään on keskiviikko ja syntymäpäiväni ja oikea Marian ilmestyspäivä. On ollut pieni pakkanen, 

huikaisevan kaunis auringonpaiste ja hanget ovat hohtaneet valkoisina. Auringon lämpö tuntuu kaikkialla. Räystäiltä tippuu vesipisaroita ja rännit laulavat iloisesti. Juuri näin upeita ovat muistoissani kaikki lapsuuteni syntymäpäivät.

Olen kevään lapsi ja minusta tuntuu, että synnyn joka kevät tähän aikaan uudelleen mahtavaan auringon valoon ja talitinttien titityykuoron lauluun. Kevätpäiväntasaus on juuri takana ja päivä pitenee. Valo karkottaa pimeyden ja koko luomakunta alkaa herätä. 

Kirjoitan tätä illalla hotellissa. Olen ollut tämän viikon Onttolassa pohjoiskarjalaisten maanpuolustuskursseilla vetäjänä. Jos eläisimme normaalitilassa, jäisin tänään virallisesti ja kunniallisesti vanhuuseläkkeelle täysin palvelleena 65-vuotiaana. Olisin varmasti myös tyytyväinen, että olen jaksanut hoitaa tätä tehtävää yli 11 vuotta ja että olen saanut tehdä työtä näinkin terveenä. Jättäisin tehtäväni virallisesti siis tänään. Minun tulisi työtovereita ja työyhteisöä ja yhteistyökumppaneita ikävä. Normaalioloissa olisi juuri nyt virallinen oikeus siirtyä ansaituille eläkepäiville.

Me kaikki maaherrat lupasimme kuitenkin hallinnonuudistuksen vuoksi jatkaa tehtävissämme vielä tämän ylimääräisen vuoden. On yritettävä kaikin tavoin edistää uuden aluehallinnon onnistumista.

Pohdin pitkään aviomieheni Pentin kanssa, mikä on järkevää.

Olen ollut Pentin kanssa avioliitossa tammikuusta 2001, mutta yhdessä emme ole vielä asuneet. Viikot olemme töissä eri paikkakunnilla, Pentti Helsingissä ja minä Mikkelissä. Tulin itse siihen tulokseen, että on jatkettava vielä vuosi. Muuten saattaa tulla jälkeenpäin sellainen tunne, että on jättänyt työnsä kesken.

Mitä elämä on antanut?

Olen kirjoittanut päiväkirjojani auki helmikuulle 2000 ja päätin lopettaa tähän tällä kertaa.  Tarjan valinta tasavallan presidentiksi on luonteva ja hyvä lopetus. Valinta oli upea alku uudelle tasa-arvon vuosituhannelle.

Tuntuu hassulta, mutta moni asia on samalla tolalla kuin 10 vuotta sitten. Asiat edistyvät erittäin hitaasti. Hyvänä esimerkkinä olkoot yhteispalvelu, tietotekniikan hyödyntäminen tai uudet työtavat. Eivät asiat muutu, elleivät ihmiset vaihdu tai muutu.

Myös moni sama asia on taas ajankohtainen. Taas tulee aluehallinnon suuri uudistus ja aluehallintoon tehdään uusi palkkauudistus ja taas myös Mikkelin toria ryhdytään rakentamaan uusiksi.

Vuodet Itä-Suomen läänin maaherrana ovat kulkeneet nopeasti. Tekniikan mahdollisuudet ovat moninkertaistuneet. Olemme Pentin kanssa vanhentuneet, meillä on kuusi lastenlasta ja lapsenlapset ovat kasvaneet. Sara Tuulia on nyt 9-vuotias. Vea on abiturientti, Milja on 17-vuotias lukiolainen ja Justus täyttää syksyllä 13 vuotta. Pentin pojantyttäret Enni ja Emma täyttävät elokuussa 7 ja 5 vuotta.

Elämä on antanut ja ottanut. Nyt olemme rikkaita, koska meillä on nyt yhteensä kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Lapsissa näkyy elämän tarkoitus ja jatkuminen.  Pertunmaalla Lähteen tilalla on melkoinen vilske, kun kaikki haluaisivat ajaa ukin kanssa vanhalla traktorilla.

Pentin kanssa olemme monta kertaa surreet, ettei meillä ole ollut lapsille riittävästi aikaa. Meillä molemmilla on ollut kaiken ajan ottava työ. Olemme voineet tavata lapsia liian harvoin. Monien muiden isovanhempien tavoin harmittelemme pitkiä välimatkoja lasten luo Ouluun, Tampereelle ja Kotkaan.

Kadehdimme niitä isovanhempia, jotka näkevät lapsensa lapsenlapsensa päivittäin. Pentin erikoisuus lapsille on Lähteellä eräretkien järjestäminen ja yhteislaulut. Minä taas kertoisin mielelläni tarinoita ja piirtelisin. Lasten kanssa on mukavaa touhuta. Aikuisella on lasten kanssa virallinen lupa heittäytyä hassuksi ja lapselliseksi.

Mistä haaveilen?

Moni jo eläkkeellä olevan tuttavamme on varoitellut, miten vaikeaa eläkkeelle sopeutuminen saattaa olla. Moni sairastuu, alkoholisoituu tai kuolee jäätyään eläkkeelle ja tuntiessaan itsensä tarpeettomaksi. Jos on tottunut viran tuomaan asemaan, putoaa eläkkeellä tyhjiöön.

Itse ajattelen kuitenkin niin, ettei elämästä voikaan jäädä eläkkeelle. On paljon tekemätöntä työtä, johon voi tarttua. On paljon asioita, joita haluaisin vielä oppia. Haluaisin opiskella maalausta, tietotekniikan käyttöä, omien videoelokuvien ja kirjojen tekoa, kuvankäsittelyä ja valokuvausta. Haluaisin maalata ja kirjoittaa.

Lista taitaa olla jo liiankin pitkä. Tosin Pentti haluaisi lisäksi, että voisimme elää kuin tavallinen aviopari rauhallisesta arjesta nauttien. Kai siihen kuuluu myös se, että minä tekisin myös hyvää kotiruokaa! Mitenkähän se onnistuu, kun Pentti on passannut minut näissä kotiasioissa ihan pilalle.

Kun jään tämän vuoden lopussa eläkkeelle olen 65 vuotta 9 kuukautta ja 6 päivää vanha. Olen päättänyt, että olen viimeistään silloin itseeni tyytyväinen enkä vaadi itseltäni erityisiä urotekoja. Olen oman elämäni sankari, paras ja voittaja. Tästä on ehkä tehtävä oma huoneentaulu.

Minulla oli nuorena haave ryhtyä taiteilijaksi. Piirustus ja kuvaamataide olivat koko kouluajan lempiaineita. Ammatinvalinnan testeissäkin tulos oli selvä: jollekin taidealalle. Tosin kuitenkin kävi. Menin Tampereen yliopistoon tarkoituksena valmistua historian ja suomen kielen opettajaksi. Se tavoite toteutui, mutta ammatti myös muuttui elämän aikana monta kertaa. Kohta onkin sitten mahdollista ryhtyä tekemään kokopäiväisesti sitä, mistä 50 vuotta sitten haaveili. Tunne on mielettömän vapauttava!

Työtovereita tulee aina haikea ikävä. Olen itkenyt sen ikävän vuoksi keväällä 1975 lähtiessäni Ammattiyhdistysopiston apulaisrehtorin ja historian ja yhteiskuntaopin opettajan tehtävistä, samoin jättäessäni eduskunnan keväällä 1989 ja myös lähdettyäni elokuussa 1997 Vantaan kaupunginjohtajan virasta Itä-Suomen läänin maaherraksi.

Ikävä tulee eteen taas tämän vuoden 2009 lopussa. Olen ollut täällä Itä-Suomessa 12 vuotta. Olen erittäin kiitollinen työtovereille ja yhteistyökumppaneille ystävyydestä ja hyvästä yhteistyöstä. Jokaisesta työpaikasta olen yrittänyt ottaa mukaani hyvät muistot rakennuspuiksi uuteen ja tulevaan. Niin yritän tehdä myös nyt, kun siirryn eläkkeelle. Nämä 12 vuotta ovat olleet elämäni parhaita vuosia.

Vielä emme Pentin kanssa tiedä, mihin asetumme asumaan. Ensin olemme Vantaalla niin kauan, että Pentti jää eläkkeelle. Vaihtoehtoja on monia. Olemme molemmat asuneet elämämme aikana monessa paikassa. Pentti tuntee Pielavedellä syntyneenä ja kasvaneena ja Pohjois-Savossa toimineena maakunnan läpikotaisin. Kuopio, Mikkeli ja Joensuu ovat hyviä vaihtoehtoja.

Lapset ovat Oulussa, Tampereella ja Kotkassa. Olemme myös miettineet, olisiko Tampere liikenteellisesti toimiva mummolan paikka. Pentti on opiskellut Tampereella, joka on minun lapsuuteni ja nuoruuteni kaupunki. Aika näyttää, mihin päädymme. Lähteen tilan isäntänä ja emäntänä tulemme olemaan kuitenkin aina joka tapauksessa myös eteläsavolaisia ja itäsuomalaisia.

8.11.2009

Viimeiset tekemättömät työt listattava

Olemme Pentin kanssa lomalla Puerto Ricossa. Tulimme tänään. Istun parvekkeella auringossa ja kirjoitan. Edessä välkkyy rannaton meri.  Eläkkeeseen on 54 päivää. Olemme molemmat melko väsyneitä ja odottaneet tätä lomaa.

Tässä listailen loman kunniaksi vielä tekemättömiä töitäni. Tämä päiväkirja pitäisi sulkea. Olen avannut sitä helmikuuhun 2000 asti. Siitä voi lukea, että tällä hetkellä monet ns. uudet asiat ovat olleet esillä jo yli 10 vuotta sitten hallinnon kehittämisessä. Kaikki tärkeä on jo moneen kertaan keksitty. Niinhän se myös on, että uudistukset ovat prosesseja, jotka jatkuvat.

Vuonna 1997 lääniuudistuksessa yhdistettiin alueet. Nyt 12 vuoden jälkeen yhdistetään asioita. Jos lääniuudistusta ei olisi tehty, nyt ei pystyttäisi tekemään tätä asioita yhdistävää aluehallinnon uudistusta. Nyt 2010 voimaanastuvaa uudistusta on haluttu markkinoida täysin käänteentekevänä. Sitähän se ei ole. Se on vain luonteva jatke vuoden 1997 uudistukselle. Seuraavaa uudistusta voi odottaa viimeistään 10 vuoden kuluttua, sillä tietotekniikan mahdollisuudet muuttavat myös hallinnon sisällön ja palvelut.

Itä-Suomen lääninhallituksen vuosikirjan viimeisen kirjoitukseni sain valmiiksi toissa yönä. Yö on parasta kirjoitusaikaa, kun monet muut asiat pilkkovat normaalin työpäivän pieniin sirpaleisiin. Kyllä näiden työvuosieni aikana olen haaveillut monta kertaa ajasta, jolloin voisin kirjoittaa myös päivällä. Nythän se on kohta edessä. 

Ja tekemättömien töiden lista jatkuu. Joensuun ja Kuopion toimistoomme valitsen taulun muistoksi ja Mikkeliin tulee myös omatekemä pieni muotokuva. Muutaman haastattelun olen luvannut antaa ja pari juttua on myös vielä kirjoitettava.  

Varsinaisia eläkkeellesiirtymisjuhlia en halua. Pidämme tavalliset perinteiset puurojuhlat Joensuun, Kuopion ja Mikkelin toimistoissamme. Olen jättänyt hyvästejä jo moneen kertaan ja itkenyt. Aloitin niiden hyvästien jättämiset jo tammikuussa 2008 Joensuussa ja jatkoin tammikuussa 2009 Mikkelissä vastaanotollani.

Mitään lääninhallituksen lopettajaistilaisuuksiakaan ei täällä Itä-Suomessa ole syytä viettää, koska työt jatkuvat nykyisen Itä-Suomen läänin alueella. Mikään ei lopu, ellei sellaiseksi katsota lääninhallituksen ja maaherran nimikkeiden siirtymistä historiaan. Minusta niiden vuoksi ei kannata surra eikä myöskään juhlia.

Elli Aaltosen johtama muutosryhmä on tehnyt erinomaista työtä. Työsuojelun johtaja Maari Pohjola ja ympäristölupaviraston johtaja Marjo Kaikkonen ovat olleet erittäin hyviä yhteistyökumppaneita. Koko henkilökunta on hyvin sitoutunut uudistukseen. Itä-Suomen aluehallinnolla on edessään loistava tulevaisuus, kun ELY:t, AVI ja maakunnan liitot verkottuvat avoimeen yhteistyöhön. Esimerkkiä ovat näyttämässä Itä-Suomen yliopisto ja myös ammattikorkeakoulujen yhteistyöverkostot.

Uuden alku

Kiitän teitä kaikkia sydämellisesti 12 vuoden hyvästä yhteistyöstä!  Vuodet ovat vierineet vilisemällä ja olleet täynnä työtä. Olemme yhdessä yrittäneet rakentaa turvallista ja viihtyisää Itä-Suomea. Teidän kanssanne on ollut ilo tehdä työtä.

Jään vuoden 2010 alusta Itä-Suomen läänin maaherran tehtävästä vanhuuseläkkeelle. Tulen kaipaamaan teitä. Yritän ottaa mukaani uuteen elämänvaiheeseeni täältä Itä-Suomesta kaikki hyvät ja aurinkoiset muistot ja ilon. Toivon, että voisin jatkaa elämän suurta seikkailua tästä eteenpäin kohtuullisen hyväkuntoisena ja lapsellisen uteliaana uusille asioille sekä eletyn elämän kokemusten vahvistamana.

Vuosi 2010 tuo aluehallintoon suuret organisaatiouudistukset, kun aluehallinnon tehtävät yhdistyvät kahdeksi uudeksi kokonaisuudeksi. Itä-Suomen lääninhallitus jää 12 vuotta toimittuaan historiaan muiden aluehallinnon organisaatioiden tavoin. Tämä on normaalia muutosta eikä herätä minussa mitään erityistä dramatiikkaa.