Kuka ei kuulu joukkoon? Lasten ja nuorten kokema syrjintä Suomessa

Raportti perustuu Lasten ja nuorten syrjintäkokemukset Suomessa -tutkimukseen. Tutkimus on osa sisäasiainministeriön Yhdenvertaisuus EtuSijalle 3 -hanketta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 10–17-vuotiaiden eri vähemmistöryhmiin (etniset, kielelliset, uskonnolliset ja seksuaalivähemmistöt sekä eri vammaisryhmät) kuuluvien lasten ja nuorten kokeman syrjinnän yleisyyttä ja muotoja, syrjintään liittyviä uhrikokemuksia ja niistä selviytymistä sekä pyrittiin tunnistamaan mahdollisuuksia syrjinnän ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Tutkimus perustuu kahden valmiin aineiston lisäksi tätä tutkimusta varten koottuihin laadulliseen haastatteluaineistoon ja määrälliseen verkkokyselyaineistoon. Aineistonkeruu ei perustunut tilastolliseen otantaan, joten tutkimuksen tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettäviä. Ilmiö- ja kokemustasolla ne kuitenkin kertovat lasten ja nuorten syrjintäkokemusten yleisyydestä ja vaikutuksista arjessa.

Tutkimuksen tuloksena voi todeta, että syrjintäkokemukset ovat lasten ja nuorten arjessa varsin yleisiä. Noin kolmannes verkkokyselyn vastaajista kertoi joutuneensa ainakin joskus jonkinlaisen syrjinnän kohteeksi. Vähemmistöryhmään kuuluminen ei tulosten mukaan näytä olevan yleisellä tasolla tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä syrjinnän kokemusten yleisyyteen, mutta tietyt syrjinnän muodot korostuvat eri vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten arjessa ja eri toimintaympäristöissä. Keskimääräistä alttiimpia syrjinnälle näyttävät olevan eri tavoin vammaiset tai pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret. Sukupuolten välisessä vertailussa havaittiin syrjinnän muotojen painottuvan siten, että pojat kokevat enemmän väkivaltaa ja uhkailua ja tytöt puolestaan ovat herkempiä tunnistamaan ennakkoluulojen kohteeksi joutumista. Ikäryhmistä syrjintäkokemukset painottuvat yläkouluikään eli 13–15-vuotiaisiin.

Koulu ja varsinkin yläkoulu on kaikkien tutkimuksen aineistojen valossa erityinen syrjinnän ympäristö. Syrjinnän syyksi näyttää riittävän mikä tahansa ulkonäössä tai käyttäytymisessä havaittu erilaisuus, ja syrjintä on hyvin monimuotoista. Koulun ulkopuolisissa julkisissa tiloissa kuten kadulla, kaupoissa ja liikennevälineissä vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten syrjintä painottuu ennakkoluuloisen suhtautumisen kokemuksiin. Kaikissa ympäristöissä syrjijä on yleisimmin syrjitylle tuttu lapsi tai nuori, joka ei kuitenkaan ole oma kaveri. Koulun ulkopuolisissa julkisissa tiloissa korostuu vieraiden lasten, nuorten ja aikuisten syrjivä toiminta. Tuttujen aikuisten syrjivä toiminta puolestaan on yleisintä kotona.

Tutkimuksen mukaan syrjinnän kokemukset vaikuttavat lasten ja nuorten elämässä voimakkaasti. Syrjinnän kokemuksia käsitellään ja pyritään hallitsemaan paitsi puhumalla ja yhteisöjen tuella myös vahingoittamalla itseä. Syrjintä aiheuttaa vahvoja negatiivisia tunteita ja muuttaa käsitystä itsestä, muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Toisaalta se voi muuttua myös kasvattavaksi kokemukseksi ja saada aikaan positiivista taistelijahenkeä. Aikuisten toiminnasta syrjinnän ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi lapsilla ja nuorilla on pessimistinen kuva: heidän kokemustensa mukaan aikuisilla ei ole juuri keinoja vaikuttaa syrjintään. Kuitenkin heillä on myös vahva näkemys, että syrjinnän torjumiseksi tulee yrittää tehdä enemmän.