Siviilikriisinhallinnan kansallinen strategia

Sisäasiainministeriö asetti 17. tammikuuta 2008 työryhmän siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian laatimiseksi. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti työryhmän pyrkimyksenä on ollut vahvistaa siviilikriisinhallintaa sekä laajentaa Suomen osallistumista siviilikriisinhallintaan.

Strategialla pyritään erityisesti kehittämään ja vahvistamaan siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksia. Lisäksi työryhmä tekee ehdotuksia siviilikriisinhallinnan eri toimijoiden välisen yhteistyön, koordinoinnin ja vuorovaikutuksen tehostamiseksi ja parantamiseksi. Työryhmä on kiinnittänyt työssään erityistä huomiota Euroopan unionin siviilikriisinhallintaa koskevaan kehitystyöhön ja ottanut huomioon myös muiden kansainvälisten järjestöjen siviilikriisinhallintatyön.

Tämä strategia ja sitä laatineen työryhmän työ tukee sekä valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelua että kokonaisvaltaisen kriisinhallintastrategian laatimista. Työryhmän työ sovitetaan yhteen valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelun kanssa ottaen erityisesti huomioon kriisinhallinnan kokonaisvaltainen kehittäminen. Tarkoituksena on esitellä strategia ulko- ja sisäasiainministeriön johdolle sekä saattaa se valtioneuvoston käsiteltäväksi.

Strategiassa on ehdotus Suomen siviilikriisinhallinnan visioksi ja arvoiksi sekä periaatteiksi. Suomen tavoitteena on olla aktiivinen vaikuttaja ja edelläkävijä Euroopan unionin ja kansainvälisten järjestöjen siviilikriisinhallinnan toiminnassa ja kehittämisessä. Tavoitteena on, että kansainvälinen siviilikriisinhallinta on koordinoitua, ihmisoikeuksien kunnioitukseen, demokratiaan ja yhdenvertaisuuteen perustuvaa asiantuntijatoimintaa, joka oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti edistää rauhaa, vakautta ja kestävää kehitystä.

Suomen osallistumisen laajentamiseksi tavoitteena on luoda edellytykset siviilikriisinhallintatehtäviin lähetettävien suomalaisten asiantuntijoiden määrän nostamiseksi vähintään 150 asiantuntijan tavoitteelliselle vähimmäistasolle. Tämä edellyttää myös kotimaan valmiuksien kehittämistä samassa suhteessa. Vuorovaikutusta sotilaallisen kriisinhallinnan, kehitysyhteistyön, kansalaisjärjestöjen, kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuskysymysten asiantuntijoiden ja tutkijayhteisöjen sekä median kanssa tulee lisätä, ja tehostaa viranomaisyhteistyötä entisestään.