Kaisa Huikuri

Unohda epäonnistumisen pelko

Uutena päätoimittajana otan mielenkiinnolla Monitorin ohjat käsiini. Aloitin sisäasianministeriön viestinnässä kesäkuussa ja olen ilokseni huomannut, että lehden lukijakunta on varsin aktiivista. Posti tuo säännöllisesti lukijapalautetta sekä juttuideoita. Palautteen määrä osoittaa maahanmuuttoaiheiden kiinnostavan ja myös sen, että tiedontarve eri puolilla toimivien ammattilaisten keskuudessa on suuri.

Palautteissa osa lukijoista haluaisi tietää lisää vanhustyöstä tai somalikulttuurista, kun taas toiset kaipaavat enemmän tukea työhönsä. Jälkimmäiset peräänkuuluttavat esimerkiksi tietojenvaihtoa hyvistä käytännöistä opetuksessa tai kotoutuksessa. Tarvetta aktiivisempaan tietojenvaihtoon on ilmennyt myös maahanmuuttohallinnossa. Monitori pyrkiikin omalta osaltaan edistämään toimijakentän hahmottamista; ketä kaikkia maahanmuuton parissa toimii ja mitä kukakin osapuoli tekee.

Apuvälineitä keskustelun käymiseen on nykyään monia. Ruotsissa maahanmuuttovirasto testaa Facebookin käyttöä projektissa, joka käsittelee maahanmuuttoa ja sukupuolivähemmistöjä. On muistettava, että sosiaalisten medioiden käyttäjäkunta on rajattua. Nuorille suunnatuissa kampanjoissa se on osoittautunut toimivaksi. Maahanmuuttajia tavoitettaessa tulee kuitenkin huomioida, että kaikilla ei ole pääsyä internetiin tai osa suosii suullista viestimistä. Ylläpitäjältä sosiaalinen media vaatii puolestaan aktiivisuutta: ryhmäläisten kyselyihin tulee vastata suhteellisen nopeassa ajassa ja helposti ymmärrettävällä arki-kielellä. Mikäli Ruotsin projekti kiinnostaa, kannattaa lukea siitä lisää heidän kotisivuillaan osoitteesta www.migrationsverket.se tai hakea viraston sivu Facebookista.

* * *

Kaupallisella puolella eräs hittiteesi on nykyään ”do it wrong quickly”. Kokeile, testaa ideoitasi ja opi nopeasti virheistä – näin saavutat tehokkaasti hyvän toimintamallin. Voisiko tätä soveltaa maahanmuuttajiin liittyvän työn parissa? Kun tilanne tuntuu umpikujalta, unohda epäonnistumisen pelko, kaivele esiin maalaisjärkeä ja kokeile toista tapaa.

Ensimmäiseksi tulee mieleen, ettei teesi sovi ainakaan asioihin, missä panoksina ovat suuret resurssit ja ihmisten hyvinvointi. Mutta sosiaalisen median käytössä lausumaa voisi hyödyntää, koska kustannukset ovat pienet. Facebook tai vaikkapa blogi ei vaadi juurikaan aloituskustannuksia, sillä verkkotilaa tai graafikon palveluita ei tarvitse hankkia.

Maahanmuuton aiheissa sosiaalinen media voisi toimia otakantaa.fi -tyyppisenä foorumina tai kansalaiskampanjoissa. Uuden foorumin välityksellä voisi tehdä kyselyitä, synnyttää keskustelua tai kutsua halukkaita henkilöitä työryhmiin ja tapahtumiin ilman postituslistojen ostamista tai vaivalloista keräämistä.

Entäpä teesin hyödyntäminen muussa vuorovaikutuksessa? Voisiko haastavan työtehtävän edessä siirtää paperipinkat syrjään, soittaa toisaalla toimivalle kollegalle ja kysäistä, miten asia on heillä hoidettu? Myös asiakasviestinnässä eri keinoja voisi rohkeasti testata, oppia virheistä ja jakaa tietoa hyvästä metodista muille.

Lehden tämän kertaisista aiheista olisi kiinnostava jatkaa keskustelua Monitorin Facebook-ryhmässä – mikäli sellainen olisi olemassa. Ryhmässä lukijakunta voisi vaihtaa ajatuksia myös työhön tai julkiseen keskusteluun liittyvistä asioista sekä tiedottaa tutkimuksista tai tapahtumista. Ehkäpä oma foorumi olisi harkitsemisen arvoinen vaihtoehto?

Kaisa Huikuri
päätoimittaja