|
Lehden sisältö
Toimituksen tiedot Aikaisemmat numerot |  |
Monitori on esitellyt kolmen edellisen vuoden aikana yksitoista suurinta Suomen vastaanottamaa pakolaisryhmää tulojärjestyksessä. Maahanmuutto ei kuitenkaan ole uusi ilmiö - Suomen pakolaispolitiikan voidaan katsoa alkaneen 1920-luvun alussa. Itsenäisyyden alkuaika Suomen pakolaispolitiikan voi katsoa alkaneen 1920-luvun alussa, jolloin Suomeen tuli Neuvostoliitosta yli 33 000 pakolaista. Taustalla oli Venäjän vallankumous ja yhteiskunnan muuttuminen Neuvostoliitoksi. Suomi oli tuolloin vasta toipumassa vuoden 1918 sisällissodasta. Venäläisistä pakolaisista ainoastaan osa jäi Suomeen. Huomattava osa heistä käytti Suomea kauttakulkumaana Pohjois-Amerikkaan, Ranskaan ja muualle Länsi-Eurooppaan. Talvisodan alkaessa vuonna 1939 Suomessa asui 13 000 pakolaista eli enemmän kuin 1970-luvulla. Suomi otti vastaan myös poliittisia pakolaisia natsi-Saksasta. Pakolaisten määrät olivat pieniä, mutta tätä vaihetta voidaan pitää ensimmäisenä poliittisten pakolaisten suunniteltuna vastaanottovaiheena. Pakolaisten vastaanotosta vastasi tuolloin Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen SDP:n yhteinen organisaatio. Pakolaiset työllisti osuuskauppaliike ja Elanto sekä niiden tuotantolaitokset ja työväenliikkeen lehdistön kirjapainot. Pääosa saksalaisista pakolaisista ohjattiin kuitenkin Suomesta turvaan Ruotsiin ja Pohjois-Amerikkaan. Sodan jälkeiset vuodet Viisi sodan vuotta olivat suurten kansallisten uhrausten ja menetysten aikaa. Suomi joutui sijoittamaan rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden väestön, yli puoli miljoonaa ihmistä. Tämä vaikutti monien suomalaisten maahanmuuttokielteisiin asenteisiin. Suomi ei vastaanottanut pakolaisia muiden pohjoismaiden tapaan diktatuuriin suistuneista Länsi-Euroopan maista: Espanjasta, Portugalista ja Kreikasta. Suomi ei myöskään ottanut vastaan pakolaisia Unkarista vuonna 1956 tai Tsekkoslovakiasta vuonna 1968. Toisen maailmansodan jälkeisen ensimmäisen pakolaisryhmän Suomi vastaanotti Chilestä vuonna 1973. Sotilasdiktatuurista vastaanotetut pakolaiset olivat pienestä lukumäärästään huolimatta historiallinen alkuvaihe nykyiselle kansalliselle pakolaispolitiikalle. Tosin muut pohjoismaat ottivat suuria määriä pakolaisia myös muista Etelä-Amerikan tuolloisista diktatuurivaltioista. Pakolaisvirrat vain kasvavat Maapallon aineelliset voimavarat ja resurssit ovat rajalliset. Monet itsestään selvinä ja jatkuvina varantoina pidetyt raaka-aineet ja varannot tulevat ehtymään. Globalisoitunut maailma tarvitsee nopeita yhteisiä toimenpiteitä, jotta nykyinen trendi saataisiin pysähtymään ja kääntymään yhteisen vastuun suuntaan. Ilman tätä pakolaisvirrat kasvavat entisestään. Pakolaisvirran katkeaminen edellyttää myös ihmisoikeustilanteen paranemista ja yhä kasvavaa huolta koko ajan kasvavista elintasoeroista ja -kuiluista rikkaiden ja köyhien maiden välillä. Risto Laakkonen  Takaisin |
