Dramaattisia vaiheita sisäasiainministeriön historiasta
Hallinnon työ on yleensä hallittua, tasaista ja vailla yllätyksiä. Kuitenkin 200 vuoden aikana on joskus kuulunut sisäasioita hoitavan toimituskunnan ja ministeriön vaiheisiin tavallista enemmän dramatiikkaa. Tässä seuraavassa esitetään näistä tilanteista vain muutamia välähdyksiä. Heikki Ritavuoren murha 1922 Sisäasiainministeri Heikki Ritavuori ammuttiin kotiovelleen Töölössä 14.2.1922. Murhaaja saatiin heti kiinni. Oikeudenkäynnissä murhaaja kertoi toimineensa yksin. Murhan motiivi oli poliittinen ja liittyi Ritavuoren toimintaan sisäasiainministerinä ja rajavartiolaitoksen päällikkönä. Ritavuori oli muun muassa - täysin presidentti Ståhlbergin ohjeiden mukaisesti - kieltänyt vapaaehtoisten sotilaiden, aseiden ja elintarvikkeiden pääsyn Neuvostoliiton rajan ylitse Itä-Karjalaan, mikä sai eräät oikeistolehdet aloittamaan kiivaan arvostelukampanjan häntä kohtaan. On myös arveltu, että murhatyön taustalla olisi ollut laajempi salaliitto. Murhaaja asianajajineen vetosi myöhemmin osittaiseen syyntakeettomuuteen, jonka oikeus sittemmin tuomiossaan hyväksyikin. Sisäasianministeriöön perustettiin tilapäinen hautauskanslia, ja sen avulla järjestettiin itsenäisen Suomen ensimmäiset valtiolliset hautajaiset, joiden järjestelyistä tulikin sitten malli myöhemmille. Kieltolaki Jo suuriruhtinaskunnan aikana eduskunta oli hyväksynyt lain alkoholijuomien kieltolaista Suomessa ja tehnyt siitä useita esityksiä keisarille. Keisari oli kuitenkin hylännyt lait. Suomen itsenäistyttyä kieltolaki tuli voimaan. Osoittautui kuitenkin, että se ei nauttinut kansan valtaenemmistön kannatusta ja sitä rikottiin yleisesti. Salakuljetus - saksalaisten ja virolaisten myötävaikutuksella - lähti heti vauhdikkaasti käyntiin. Alkoholinkäyttö ei loppunut, joidenkin arvioiden mukaan jopa kasvoi. Sisäasiainministeriön ja poliisin täytyi valvoa epäsuositun lain noudattamista. Salakuljetuksen torjunnassa juuri ministeriöllä olikin keskeinen asema. Merivartiolaitosta johti vuodesta 1930 ministeriön poliisiosaston merivartiojaosto, jonka käytännössä päätehtävänä oli silloin torjua viinan salakuljetus kansainvälisillä vesillä kelluvista ulkomaisista laivoista tai Viron rannikolta. Merivartiojaoston johtaja Väinö Miettinen kuvaa suorastaan innoittuneesti ja vauhdikkaasti sitä, miten ”heti alussa todettiin, että salakuljetusta vastaan oli sovellettava merisodan perussääntöjä” ja miten sitten lopulta eri keinoin, mm. legendaarisilla VMV-veneillä salakuljettajat lopulta nujerrettiin. Merivartiolaitoksen perustamisen syynä oli nimenomaan se, ettei tulli kyennyt yksin estämään salakuljetusta. Taistelussa auttoi kyllä sekin, että kieltolaki kumottiin neuvoa antavan kansanäänestyksen jälkeen - vaikka kaikki rannikkopitäjät sen säilyttämistä äänestyksessä vankasti kannattivatkin. Helposti muistettava hetki 5.4.1932 klo 10, jolloin alkoholiliikkeet taas Suomessa avautuivat, ei kuitenkaan poistanut koko ongelmaa. Kun reitit ja yhteydet olivat syntyneet, viinan salakuljetus kannatti vieläkin sen verran, että se jatkui - koko ajan kyllä jyrkästi vähentyen - toiseen maailmansotaan asti. Kapteeni Belovin murha 1944 Neuvostoliiton sotilaskolonna kulki yöllä Helsingin satamasta 3.11.1944 kohti Porkkalan vuokra-aluetta, kun Lauttasaaressa tuntematon mieshenkilö tien sivusta ampui neljä laukausta, jotka osuivat kuorman päällä istuneeseen kapteeni Ivan Beloviin. Belov sai heti surmansa. Tästä syntyi Suomen historian valtavin poliisioperaatio, jonka kulkua ja menestyksen puutetta erityisesti sisäasiainministeriö sai selitellä Liittoutuneiden valvontakomissiolle hotelli Tornissa päivittäin. Asian tutkiminen oli kaksin verroin vaikeata, koska valvontakomissio oli antanut määräyksen, ettei asiasta saa kertoa mitään tiedotusvälineissä - silminnäkijät ja vihjeet oli etsittävä muilla tavoin. Yli 2 200 ihmistä kuulusteltiin, joitakin henkilöitä pidätettiin, mutta vapautettiin myöhemmin. Noin neljä viikkoa asiaa tutkittiin hyvin voimaperäisesti, sitten tutkijoiden määrää asteittain vähennettiin. Tapaus on edelleen selvittämättä. Tshernobyl 1986 Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus 26.4.1986 sattui lähes pahimpaan aikaan, viikonloppuna ja virkamiesliiton lakon aikana. Vaikka Suomeen tullut laskeuma ei aiheuttanut väestölle erityisen suurta vaaraa, asiasta syntyi tiedotuskriisi, johon myös sisäasiainministeriö ja ministeri Kaisa Raatikainen joutui mukaan. Nk. ”suomettuneisuuden” ajasta oli vasta vähän aikaa, ja osaan tiedotusvälineistä ja kansasta levisi epäluulo, että Suomi ei ulkopoliittisista syistä halua kertoa koko totuutta asiasta. Tätä käsitystä vahvensi se sattuma, että laskeuman säteilyarvot olivat Ruotsissa tosiasiallisesti suuremmat kuin Suomessa. Koska oli heti ilmeistä, että Tshernobylin onnettomuus tulisi olemaan tiedotuksen kannalta poikkeuksellisen kiinnostava tapaus, sisäasiainministeriön aloitteesta käynnistettiin jo tilanteen aikana toukokuussa yhteistyössä Helsingin ja Tampereen yliopiston ja Yleisradion kanssa laaja tiedotustutkimusten sarja, jonka tuloksena syntyi neljä julkaisua. Tsunami 2004 Yhtälailla pahimpaan mahdolliseen aikaan tapaninpäivänä vuonna 2004 iski tsunami suomalaistenkin suosimille loma-alueille Thaimaassa. Suomen viranomaiset, sisäasiainministeriö muiden mukana, joutuivat vastaamaan omaisistaan huolestuneiden ja lehdistön tiedusteluihin asiasta. Sisäasiainministeriössä tapahtui mm. sisäinen tiedonkatko, kun julkisuuteen ilmoitettiin liian aikaisin internetosoite, jonka takana oleva palvelin ei kestänyt valtavaa kyselyiden määrää. Palvelin saatiin vaihdettua, mutta aikaa oli menetetty ja kritiikkiä julkisessa sanassa tuli. Suomeen arkuissaan saapuneet tsunamin uhrit sisäasiainministeriö otti lentokentällä vastaan lyhyellä, arvokkaalla seremonialla.  Takaisin  Tulosta sivu |