Robin Lardot: Etsintäkuulutettujen etsintä on Suomessa hyvällä tasolla
Voimassa olevia etsintäkuulutuksia on poliisin rekisterissä 1.8.2010 tilanteen mukaan yli 24 000, joista noin 9 000 on maksamattomien sakkojen vuoksi julkaistuja kuulutuksia. Ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon vuoksi on julkaistu noin 600 etsintäkuulutusta. Etsintäkuulutukset ovat valtaosin erilaisten henkilöiden kuulemisten tai maksamattomien sakkojen suorittamiseksi annettuja. Rangaistuslaitokseen passittaminen on syynä vain reilussa kahdessa prosentissa kuulutuksia. Suuri joukko etsintäkuulutuksia on muiden viranomaisten mm. tuomioistuimien, puolustusvoimien ja rikosseuraamusviraston antamia. Näitä ovat juuri mainitut vapausrangaistusten täytäntöönpanot, tuontimääräykset tuomioistuimiin ja erilaiset asevelvollisiin kohdistuvat etsintäkuulutukset. Puolustusvoimien antamia etsintäkuulutuksia on reilut 1 800 kpl. Poliisi on muiden viranomaisten kuulutuksissa mukana virka-apua antavana viranomaisena. Poliisi etsii kuuluttamiaan henkilöitä erilaisella aktiivisuudella tapauksesta riippuen. Esimerkiksi aktiivitutkinnassa olevassa väkivaltarikoksesta etsintäkuulutettua henkilöä haetaan suuremmalla aktiivisuudella, kuin esimerkiksi lievään omaisuusrikosjuttuun etsittävää todistajaa. Ulkomailta tavoittamisessa haasteet liittyvät siihen, että suomalaisella viranomaisella ei ole luonnollisestikaan toimivaltuuksia toisessa valtiossa. Tällöin etsintäkuulutettujen löytäminen ja kiinni saaminen tehdään virka-apu- ja oikeusapupyyntöjen kautta. Yhteistyötä EU:n sisällä on helpottanut eurooppalainen pidätysmääräys, jolla etsintäkuulutetut saadaan luovutettua valtiosta toiseen ilman aikaa vieviä ylimääräisiä viiveitä. Kansainvälisesti etsintäkuulutettuja etsii Suomessa muun muassa Keskusrikospoliisi. Yhteistyötä kansainvälisesti etsintäkuulutettujen paikantamiseksi ja kiinniottamiseksi on tehostettu viime aikoina. Suomen poliisi on muun muassa osallistunut kuluvan vuoden aikana Interpolin johtamaan kansainvälisesti etsintäkuulutettujen kiinnisaantiin tähtäävään operaatioon. Näkemykseni mukaan etsintäkuulutettujen etsintä on Suomessa kansainvälisesti vertaillen hyvällä tasolla. Etsintäkuulutusten tarkistaminen kuuluu normaaliin poliisin kenttätoimintaan, esimerkiksi henkilön jäädessä kiinni rikoksesta epäiltynä tarkistetaan automaattisesti onko hänestä tehty kuulutuksia. Myös poliisiyksikkökohtaisia tehostettuja valvontaiskuja järjestetään aika ajoin. Valtaosa etsintäkuulutetuista tavoitetaan, erityisesti vakaviin rikoksiin syyllistyneet tavoitetaan kohtalaisen nopeastikin. Juha Kreusin ehdotus etsintäkuulutusten julkaisemisesta on hieman erikoinen. Kyse olisi merkittävästä toimintakulttuurin muutoksesta suomalaiseen käytäntöön. Ehdotus sopii hieman huonosti kotimaiseen oikeusjärjestykseen, pahimmassa tapauksessa se voisi johtaa jonkin asteiseen yksityishenkilöiden harrastamaan palkkionmetsästyskulttuuriin. Pakkokeinolain 1 §:n jokamiehen kiinniotto-oikeussäännös ei ole aiheuttanut ongelmia poliisin näkökulmasta. Säännöksen toinen momentti, jossa annetaan jokaiselle oikeus ottaa kiinni viranomaisen etsintäkuuluttama pidätettävä tai vangittava henkilö, on tarkoitettu lähinnä sellaisia erityistilanteita varten, joissa lähettyvillä ei ole poliisia suorittamaan toimenpidettä. Poliisin toimivaltuudet mahdollistavat jo nykyisellään etsintäkuulutettujen tavoittamisen. Käytännössä ei ole nähty juurikaan erityistä tarvetta lisätä toimivaltuuksia, koska nykyinen järjestelmä on osoittautunut toimivaksi. Kuten aiemmin, samoin kuin Ylen reportaasissakin, jo todettiin: Pääosa etsintäkuulutetuista kuitenkin jää kiinni. Poliisijohtaja Robin Lardot
23.8.2010  Takaisin  Tulosta sivu |
Ylen A-studiossa 9.8.2010 näytetty reportaasi ”Wanted - neulat heinäsuovassa” on aiheuttanut julkisuudessa keskustelua poliisin toimenpiteistä ja toimivaltuuksista etsintäkuulutettujen suhteen. Juha Kreus ehdotti blogissaan, että pakkokeinolakia olisi muutettava, etsintäkuulutukset julkaistava ja tuomiota pakoilevien etsintään saatava riittävät oikeudet.