Biometrinen passiBiometrinen passi ei ulkonäöltään juuri poikkea perinteisestä passista. Biometrinen passi sisältää mikrosirun ja antennin, mutta ne upotetaan henkilötietosivun sisään. Sirulle tallennetaan henkilötietoja kuten henkilön nimi, henkilötunnus, tieto kansalaisuudesta, passinhaltijan kasvokuva ja nimikirjoitus sekä digitaalinen allekirjoitus, joka sisältää sirulle talletettujen tietojen tietoturvaan liittyviä tietoja. Biometrisen passin standardi on kehitetty YK:n alaisen kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) puitteissa. Standardin mukaan kaikkien biometristen passien tulee sisältää kasvokuva biometrisena tunnisteena. Lisäksi standardi sallii sormenjälkien ja iiriksen käytön biometrisina tunnisteina. Euroopan unionin biometrista passia koskeva asetus määrää jäsenmaat ottamaan käyttöön kasvokuvan ja sormenjäljet biometrisina tunnisteina. Passissa käytetään kontaktitonta sirua, jonka lukeminen ei edellytä sen työntämistä lukijalaitteen sisään. Sirulla on useita prosessoreita ja sen muisti on vähintään 32 Kb. Sirulla ei ole omaa virtalähdettä, vaan se saa energiansa lukijalaitteesta antennin kautta. Sirun toimintaa ja sinne tallennettavia tietoja suojataan lukuisilla turvaratkaisuilla. Monet maat tulevat todennäköisesti aluksi hyödyntämään passin biometriaa perinteisen passintarkastuksen tukena. Näissä maissa matkustaja tuskin huomaa heti eroa perinteiseen passintarkastukseen. Vähitellen lukijalaitteet tulevat kuitenkin yleistymään ja niiden rooli voimistuu. Kokonaan miehittämättömiä rajatarkastuspisteitä tuskin voidaan kuitenkaan perustaa. Tarvitaan vähintään perinteiseen rajatarkastukseen perustuva varajärjestelmä laitteiden toimintahäiriöiden varalta. Biometrisen passin standardi on ICAO 9303 (sama kuin ISO/IEC 7501).
Passikilpailutuksen 2011 mallikuvat voi ladata tästä.
|
