Poimintoja alueellisesta työllisyyspolitiikasta
TEM-uudistus voi tässä vaiheessa tuntua alue- ja paikallistasolla vieraalta. Uudistus vaikuttaa kuitenkin siihen, millä tavoin palveluja tuotetaan vaikkapa yksittäisessä työvoimatoimistossa. Viime kädessä molempien uudistusten vaikutukset näkyvät asiakkaan – kenen tahansa suomalaisen – arjessa. Molemmat hankkeet pyrkivät takaamaan laadukkaita palveluja. Pelkistäen voi sanoa, että toisessa uudistuksessa keskiössä on yrityspalvelujen kehittäminen ja siten työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen. Toisessa panostetaan kuntapalveluihin. Kummassakin uudistuksessa etsitään tehokkaita toimintamalleja ja asiakaslähtöisyyttä. Yhtymäkohtia siis löytyy. Työmarkkinat eivät kuitenkaan noudata hallinnollisia aluejakoja. Työllisyyspolitiikan suunnittelussa ja toimeenpanossa onkin kyettävä sekä organisaatio- ja hallinnonalarajat että kuntarajat ylittävään yhteistyöhön. Aluekeskusten työllisyyspoliittiset neuvottelukunnat Tarve neuvottelukuntatyön uudistamiseen TEM-ajattelun mukaisesti edellyttää elinkeinopoliittisten kysymysten liittämistä tarkasteluun. TE-keskuksessa onkin päätetty perustaa laajennetut työ- ja elinkeinopoliittiset jaostot jatkamaan tätä työtä. Kysymys palvelujen saatavuudesta Palvelujen saavutettavuuden takaamiseksi valtion eri hallinnonalojen palveluverkostoja on uudistettava. Osittain tähän vaikuttaa tuottavuusohjelma, joka pakottaa arvioimaan palvelujen tehokkuutta. Prosessien arviointia tarvitaan ja ennakoida voi erilaisten yhteispalvelupisteiden ja puhelinpalvelujen kehittämisen tarvetta. 2000-luvun alussa työhallinnon palveluverkostoja uudistettiin seutupohjaisena. Pohjois-Pohjanmaallekin muodostettiin vuoden 2003 alusta lukien pääosin seutupohjaiset työvoimatoimistot. Vaikka seutupohjaisuus on pääosin ollut toimiva ratkaisu, kuntakentän muutokset edellyttävät muutosalttiutta myös jatkossa. Työvoimatoimistojen rooli uusiutuu TEM-uudistuksen yhteydessä. Seudullisten yrityspalvelujen ja työvoimatoimistojen tehtäväjaosta on sovittava. Työtä riittää kaikille, eikä päällekkäiseen työhön ole varaa. Erilaisten tilaaja-tuottaja -mallien kehittäminen tällä rintamalla voi avata uusia toimivia ratkaisuja. Työhallinnon palveluihin tuo välillisesti vaikutuksensa myös PARAS-hanke. Se edellyttää kannanottoa mm. sosiaalitoimen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Maassamme toimii 39 työvoiman palvelukeskusta, joissa on mahdollista saada syvennettyjä kuntien, Kelan ja työhallinnon palveluja työllistymisen edistämiseksi. Kysymykseksi nousee se, millaiseksi palvelukeskusten toimivuus muotoutuu uudistuvassa palvelujen tuottamisrakenteessa. Myös opetushallinnossa on vireillä erilaisia organisaatioiden rakenteiden uudistamisen ”vauhdittamishankkeita”. Näillä on vaikutuksensa myös työhallinnon palveluihin. Työllisyyspolitiikan keskeinen tavoite on osaavan työvoiman saatavuudesta huolehtiminen. Tässä työssä avainasemassa on aikuiskoulutuksena toteutettu työvoimakoulutus. Tämän instrumentin vahvuuksia ei kannata hukata hallinnollisten ratkaisujen yhteydessä. Alueille on siis tulossa muutoksia monesta suunnasta. Hallinnollisissa ratkaisuissa tulisi pitää mielessä kansalaisten arki ja sen toimivuus. Tavoitteena tulisi olla se, että palvelut ovat inhimillisesti, tietyillä ehdoilla ja tasa-arvoisesti saavutettavissa. Viranomaisten läksynä tulee olemaan ennakkoluuloton ja hallintorajat ylittävä yhteistyö. Maire Mäki  Takaisin  Tulosta sivu |
Uuden työ- ja elinkeinoministeriön perustamista on valmisteltu viimeisten kuukausien aikana tehokkaasti. Sen rinnalla etenee kuntien palvelurakenneuudistus (PARAS)-hanke, jossa suunnitelmia on valmisteltu paikallisista tarpeista lähtien.