Elinkeinopolitiikka uudistuu vai uudistuuko?

Kari HietalaKansallisen elinkeinopolitiikan toteuttaminen uudistuu tulevan vuoden alussa, kun uusi työ- ja elinkeinoministeriö aloittaa toimintansa. Uudistus on tervetullut myös seudullisen elinkeinopolitiikan ja seudullisten kehittämisyhteisöjen näkökulmasta.

Uusi ministeriö vauhdittamaan aitoa kumppanuutta

Seudulliset Kehittämisyhteisöt ry SEKES tukee uuden työ- ja elinkeinoministeriön kumppanuusajattelua.  SEKES ry:n jäsenyhteisöt pitävät keskeisenä sitä, että ennen kaikkea TE-keskukset ottavat kehittämisyhteisöt aidosti yhteistyökumppaneikseen paikallisella tasolla. Myös Yritys-Suomi-prosessin odotetaan johtavan uuden ministeriön myötä aidon asiakaslähtöiseen kumppanuuteen ja yrityspalvelujen järjestämiseen seututasolla.

Ministeriöuudistuksen tarjoamat mahdollisuudet riippuvat paljolti siitä, kuinka hyvin ministeriössä onnistutaan yhden strategian mukaisessa johtamisessa ja miten entiset hallinnolliset raja-aidat onnistutaan ylittämään. Nyt esitetyt ehdotukset matriisiorganisaatiosta ovat kannatettavia, vaikka niissä piileekin suuria työnjohdollisia ja päätöksentekoon liittyviä haasteita.

Seudulliset kehittämisyhteisöt ovat vastuussa seutujensa elinkeinopolitiikan toteuttamisesta ja elinkeinojen kehittämisestä. Ne ovat myös tärkeä linkki kansallisessa kehittämistyössä, jossa TE-keskukset, Finnvera, Finpro ja TEKES edustavat valtiollisia toimijoita. Yksi onnistumisen edellytys on,  että TE-keskukset ottavat seudulliset kehittämisyhteisöt aidosti yhteistyökumppaneikseen. Tämä kumppanuusajattelu on kirjattu näkyvästi ministeriön ja TE-keskusten uuteen toimintamalliin. Seudulliset kehittämisyhteisöt haluavat tukea tätä toimintamallia ja olla mukana sen kehittämisessä myös jatkossa.

Rakenteiden ohella myös toimintamallien uudistuttava

Valtio on asettanut omat tavoitteensa valtion työpaikkojen pitkän aikavälin vähentämiselle. Tämä voi toteutua sujuvasti eläköitymisen myötä. Tästä voi seurata kuitenkin työmäärän kasvua organisaation muille työntekijöille, mikäli työtapoja ei kyetä muuttamaan. Tästä eivät hyödy työntekijät eivätkä asiakkaat. Siksi TE-keskusten palveluiden ja toimintamallien on muututtava. Palveluita, jotka sitovat runsaasti hallintotyötä, on pystyttävä vähentämään ja korvaamaan vähemmän byrokratiaa vaativilla palveluilla. Myös palveluprosessien tulee tukeutua vahvasti joustaviin kumppanuuksiin muiden toimijoiden kanssa.

Ministeriöuudistus sisältää myös ajatuksen palvelukeskuksesta, jonka tehtäväksi tulisi kehittää työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alaista operatiivista toimintaa. Kehittämisyhteisöt kannattavat tätä ajatusta. Ministeriön tehtäväalueena tulee olla enemmänkin lainsäädännöllisen toimintaympäristön kehittäminen kuin operatiivisten hankkeiden vetäminen. Tämän vuoksi palvelukeskus on hyvä ratkaisu. Keskuksen tehtävänä tulee olla toimintojen jatkuva kehittäminen ja kustannustehokas jalkauttaminen alueille. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan kuitenkin myös asiakkaiden ja muiden toimijoiden tukea ja sitoutumista.

Ohjelmarakennetta syytä yksinkertaistaa

Pääasiassa sisäasiainministeriön koordinoimien kansallisten kehittämisohjelmien runsasta lukumäärää on kritisoitu julkisuudessa. Maassamme on käytössä viisi kansallista kehittämisohjelmaa; maakuntaohjelma, osaamiskeskusohjelma (OSKE), aluekeskusohjelma (AKO), maaseutupoliittinen kokonaisohjelma ja erityisohjelma ja sen maaseutuosio sekä saaristo-ohjelma. Onko tarkoituksenmukaista, että ohjelmia on näin monta? Onko tarkoituksenmukaista, että kaupunkiseuduille, maaseudulle ja saaristoalueille on määritelty kullekin erilliset kehittämisohjelmansa? Löytyisikö vaihtoehtoa, joka kokoaisi nämä kolme viimeksi mainittua ohjelmaa yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kansallisen ohjelmarakenteen yksinkertaistamiseen voisi tuoda ratkaisun vaihtoehto, jonka mukaan maakunnittaisen ja sateenvarjonomaisen maakuntaohjelman ohella olisi käytössä ainoastaan OSKE ja uudistettu AKO, uudelta nimeltään Seudullinen kilpailukykyohjelma, joka kokoaisi yhteen nykyisen AKO:n, maaseutuohjelmat ja saaristo-ohjelman. Uuden Seudullisen kilpailukykyohjelman rakenne sekä toteuttamista ohjaavat säännöt tulisi vain olla siksi joustavat, että kaupunki-maaseutu-saaristo –vuorovaikutus ja –yhteistyö voi jouhevasti toteutua yhteisen seudullisen kilpailukyvyn kehittymisen hyväksi. Lisäksi on huolehdittava siitä, että Seudullisen kilpailukykyohjelman ja OSKE:n vuorovaikutus toimii niin kansallisella kuin alueellisellakin tasolla ja että ohjelmat täydentävät toinen toistaan. AKO on ollut seudullisen kehittämisen kannalta erittäin hyödyllinen ja tärkeä työkalu. Ehdotetulla uudistuksella sen hyöty paranee edelleen.

 

Kari Hietala
Kirjoittaja on Porin Seudun Kehittämiskeskus Oy POSEKin toimitusjohtaja ja Seudulliset Kehittämisyhteisöt SEKES ry:n hallituksen puheenjohtaja





< Takaisin > Tulosta sivu