• Ajankohtaista
• Tiedotteet
• Tiedotepalvelu
• Puheet
• Julkaisut »
• Julkaisusarjat
• Lehdet
• Kertomukset ja selvitykset
• Selonteot
• Etusivun uutisarkisto
• Avoimet työpaikat
• Uutta sivuilla

Yhteiskunnan tulee erityisesti varautua normaaliaikojen häiriötilanteisiin

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

187. maanpuolustuskurssin avajaiset 10.11.2008

Herra amiraali, arvoisat 187. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osanottajat ja opettajat,

hyvät kummikurssilaiset ja kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!

Maanpuolustuskursseilla on pitkät ja kunniakkaat perinteet. Maanpuolustuskurssin käymistä myös laajasti arvostetaan ja kurssien merkitys tunnustetaan tärkeäksi osaksi yhteiskuntamme laaja-alaista varautumista kriiseihin. 

Minulla onkin suuri kunnia avata 187. maanpuolustuskurssi puolustusministerin estyneenä ollessa. Ministeri Häkämies on parhaillaan virkamatkalla Brysselissä ja tehtäviini kuluu tarvittaessa hänen sijaisenaan toimiminen.

Toisaalta puheenvuoroni tämän kurssin avajaisissa voidaan myös tulkita konkreettiseksi osoitukseksi kansallisen varautumisemme laaja-alaisuudesta ja hyvästä yhteistyöperinteestä.

Sisäasiainministerinä kannan vastuuta siitä, että sisäisen turvallisuuden tehtävät kyetään hoitamaan normaaliolojen ohella myös häiriö- ja erityistilanteissa sekä poikkeusoloissa.

Hyvät kuulijat,

Kaksi vuotta sitten tehdyssä valtioneuvoston periaatepäätöksessä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiaksi  on lueteltu joukko yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, jotka tulee turvata kaikissa tilanteissa.

Tälläkin kurssilla käsiteltävän YETTS-timantin seitsemästä särmästä yksi on sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen. Sitä särmää vaalii sisäasiainministeriö ja se on keskeinen strateginen tehtävämme. Lisäksi maahanmuuttoon liittyvät asiat, siviilikriisinhallinta ja kansainvälinen pelastustoiminta ovat keskeisiä työllistäjiämme. Tämän ohella Rajavartiolaitoksella on oma perinteinen ja tärkeä roolinsa myös sotilaallisen maanpuolustuksen saralla.

Asianmukainen varautuminen erilaisiin kriiseihin on yhteiskuntamme kriisinsietokyvyn ydin. Kyse on valmistautumisesta toimimaan tarkoituksenmukaisella tavalla erilaisissa turvallisuustilanteissa. Suomalaisen yhteiskunnan korkeatasoinen kriisivalmius ei perustu yksinomaan viime vuosina esillä olleisiin kriiseihin (kuten Thaimaassa tapahtuneeseen Tsunamiin) ja niiden jälkeiseen kehitystyöhön.

Valtiollisen itsenäisyyden ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on Suomessa jo vuosikymmeniä ollut käytössä kokonaismaanpuolustuksen toimintamalli. Tässä toimintamallissa laaja-alaisia turvallisuusuhkia, niiden edellyttämää varautumista sekä kriisitilanteissa tarvittavia toimenpiteitä tarkastellaan kokonaisuutena. Tämä sen vuoksi, että laaja-alaiset turvallisuusuhkat eivät noudata hallinnonalojen välistä toimialajakoa. Jokaisella ministeriöllä ja niiden johtamilla hallinnonaloilla on tähän kokonaisuuteen sisältyviä tehtäviä ja vastuita. Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamisesta vastaa puolustusministeriö.

Hyväkin tuote kaipaa edelleen kehittelyä, jotta se pysyy ajanhermolla. Verkostoituneen varautumisjärjestelmämme edelleen kehittäminen onkin kansallinen intressi, jonka eteen tarvitaan myös jatkossa laaja-alaista yhteistyötä. Kehitystyössä on tarpeen tunnistaa potentiaaliset uhkat, edetä realistisista lähtökohdista, tunnustettava rajalliset resurssit sekä kunnioitettava pitkän kokemuksen tuomaa asiantuntemusta ja korkeatasoiseen lainsäädäntöön perustuvia toimivaltuuksia.

Kehitystyön yhteydessä on muistettava, että johtovastuiden selkeys ja eri toimintojen välinen koordinaatio korostuvat laaja-alaisten uhkamallien konkretisoituessa.

Arvoisat läsnäolijat!

Elokuiset tapahtumat Georgiassa osoittavat, että muutokset kansainvälisessä toimintaympäristössä voivat olla nopeita. Ne myös muistuttavat siitä, että perinteisen sotilaallisen voiman käytön tai sillä uhkaamisen mahdollisuutta ei pidä jättää huomiotta.

Kuitenkin 2000-luvulla olemme oppineet kantapään kautta, että erityistä huomiota tulee kiinnittää normaaliolojen häiriö- ja erityistilanteiden hallintaan. Myyrmanni, Konginkangas, Jokela, Nokia ja Kauhajoki ovat paikannimiä, jotka palauttavat mieliimme joukon traagisia ja ikäviä tapahtumia. Ne muistuttavat meitä siitä, että hyvin ikäviä ja ravisuttavia asioita voi tapahtua tänään, tässä ja nyt, ilman ennakkovaroitusta tai hyvin lyhyellä varoitusajalla.

Nämä arjen rutiinejamme rikkovat traagiset tapahtumat pakottavat hakemaan vastausta kysymykseen - mikä meitä todella uhkaa? Missä olemme tehneet suurimmat virheet, kun yleisesti ottaen erittäin hyvin pärjäävän nuorisomme keskuudesta paljastuukin kylmäverisiä murhaajia ja he vielä onnistuvat käsittämättömän raaoissa ja suunnitelmallisissa teoissaan. Ikävä kyllä vastausten etsiminen ei ole helppoa ja ne eivät todennäköisesti löydy pelkästään yhden ministeriön, viraston tai laitoksen käytäviltä.

Ja vaikka onnistuisimmekin vastausten löytämisessä, on ongelmien poistaminen ja tehokas ennalta ehkäisy vielä monta astetta vaikeampaa, eikä pysyviä tuloksia saada aikaan yhdessä yössä. Vaikeiden tehtävien edessä ei kuitenkaan ole syytä lannistua. Tekoihin johtaneet tapahtumat on analysoitava mahdollisimman perusteellisesti. Lienee kuitenkin varsin selvää, että yhteistyö ja toimiva tiedonvaihto ovat avainasemassa kaikkiin turvallisuusuhkiin varauduttaessa.

Kauhajoen tapahtumat ansaitsevat kuitenkin tarkempaa pohdintaa myös varautumisen näkökulmasta.  Asian kattava käsittely ei tässä yhteydessä ole mahdollista, mutta kuitenkin muutamiin seikkoihin haluan maanpuolustuskurssin alkajaisiksi kiinnittää huomiotanne:

Kuten edellä totesin, ikävät tapahtumat tulevat eteemme aina jossain määrin yllätyksenä - monipuolisesta varautumisesta ja seikkaperäisistä riskianalyyseista huolimatta. Lähtökohdaksi onkin otettava, että jotakin odottamatonta ja järkyttävää voi tapahtua missä, milloin ja kenelle tahansa.

Tilanteen hallinta ennalta arvaamattomassa ja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä edellyttää riittävien resurssien ohella tilannekuvan ylläpitoa, vakiintuneita ja harjoiteltuja toimintamalleja sekä myös tilanteen edellyttämän yhteistoiminnan harjoittelua - sanalla sanoen varautumista kaikilla hallinnon tasoilla.

Internet tarjoaa meille paljon hyvää, mutta tuo mukanaan myös uusia haasteita. Verkkomaailma on luonut täysin uusia mahdollisuuksia valmistella ja tehdä rikoksia. Samalla uppoutuminen virtuaalimaailmaan saattaa vieraannuttaa todellisesta elämästä. Perinteisen yhteisöllisyyden tilalle on syntynyt verkkoyhteisöjen maailma. Tämä on todellisuutta niin hyvässä kuin pahassa.

Koulusurmien taustoja selvitelleissä kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että tekijät ovat olleet kuukausia ennen iskuaan aktiivisia internetissä, missä potentiaaliset koulusurmaajat löytävät helposti toisensa ja verkottuvat. Heidän pyrkimyksenään on hankkia tietoja aikaisemmista koulusurmista ja etsiä oikeutusta omalle toiminnalleen.

Koulusurmat eivät siis tapahdu spontaanisti vaan niitä edeltää pitkäaikainen prosessi, jonka aikana tekijä muokkaantuu ja tekee suunnitelmansa. Prosessiin liittyy hälytysmerkkejä, jotka yleensä voidaan havaita tulevan surmaajan käytöksessä.

Mitä johtopäätelmiä näistä havainnoista tulisi vetää? Ainakin itse olen taipuvainen ajattelemaan, että me aikuiset emme saa piiloutua vajavaisen nettiosaamisemme tai kiireisen arkemme taakse. Meillä aikuisilla on vastuu ja velvollisuus, jotka ovat tärkeässä roolissa lasten ja nuorten verkkokäyttäytymisen ohjaamisessa ja valvonnassa. Keskeistä on rohkaista lapsia kertomaan vanhemmilleen tai muille läheisille heitä huolestuttavista havainnoista niin verkossa, kuin muuallakin missä he liikkuvat.

Tutkimukset osoittavat niin ikään, että varhainen havainnointi ja asioihin puuttuminen nopeasti esimerkiksi koulussa voivat auttaa. Koulu- ja sosiaaliviranomaisilla, kuten esimerkiksi kouluterveydenhuollolla, on oltava todelliset mahdollisuudet puuttua näihin asioihin ja saattaa ne tarvittaessa laajempaan tarkasteluun. Kotien ja koulujen yhteistyö on myös keskeisen tärkeää.

Kumpi on tärkeämpää – ihmisten intimiteettisuoja vai ihmisten turvallisuus? Verkkorikollisuuden torjunnan kehittämisen lisäksi joudutaan tarkastelemaan viranomaisten tietojensaantioikeuksia. Tässä yhteydessä viittaan poliisiylijohtajan hiljattain julkisuudessa esittämään kysymykseen siitä kumpi on tärkeämpää – ihmisten intimiteettisuoja vai turvallisuus.

Jaan poliisiylijohtajan näkemyksen siitä, että ihmisten turvallisuuden edistämiseksi tietosuojan on väistyttävä ainakin jonkin verran. Samaan hengenvetoon haluan kuitenkin korostaa, että tarkoituksenani ei ole tavoitella poliisivaltiota, jossa kaikkia tarkkaillaan kaiken aikaa. Poliisin käytettävissä olevilla resursseilla se ei toki olisi edes mahdollista – saati sitten järkevää.

Ampuma-aselainsäädäntöä uudistettaessa on kuitenkin kiinnitettävä riittävää huomiota käytettävissä olevan viranomaistiedon hyödyntämismahdollisuuteen. Tavoitteena on oltava viranomaisten välisen tiedonkulun esteiden poistaminen. Esimerkiksi terveydenhuollon henkilöstön käytössä olevien tietojen tai Kansaneläkelaitoksen lääketietojen saatavuutta lupaharkintaa tekevän poliisin käyttöön tulee selvittää.

Myös Puolustusvoimilla on relevanttia tietoa asepalveluksen ajalta ja tieto asepalveluksen keskeyttämisestä on aselupaharkintaa tekevälle poliisille tarpeellinen. Nykyisinkin Puolustusvoimat toki ilmoittaa poliisille varusmiespalveluksen aikaiset tiedot, mutta vain pyydettäessä. Tietojen luovuttamismenettelyihin viranomaisten välillä tuleekin säädöksiä tarkistettaessa kiinnittää huomiota.

Silloin kun on kyse tiedonkulusta sellaisten viranomaisten ja toimijoiden välillä, jotka muutenkin ovat sidottuja tietojen luottamukselliseen käsittelyyn, ei käytännön ongelmia pitäisi olla. Sitä paitsi nykyiset  järjestelmät mahdollistavat varsin pitkälle sen, että joustava tiedonkulku ei tarkoita vapaata rekisterien selailuoikeutta.

Poliisin tietoverkkorikostutkinnan ja verkkoseurannan kehittämistä on jatkettava. Jo muutaman vuoden ajan tähän liittyvää osaamista on kehitetty ja resursseja lisätty. Jatkossa poliisi kehittää vihjeilmoitusjärjestelmän, jonka kautta kansalaiset voivat helposti ilmoittaa verkossa liikkuvasta epäilyttävästä materiaalista. Myös osaamista ja resursseja on tarpeen vahvistaa edelleen.

Viranomaiskontrollin ohella on syytä kehittää verkon omavalvontaa eli järjestelmää, jossa operaattorit ja moderaattorit toimittavat verkossa tapahtuvasta rikollisesta tai epäilyttävästä toiminnasta tietoja poliisille. Tätä kehitystyötä varten on jo päätetty perustaa poliisin ja operaattoreiden yhteistyöryhmä.

Yhteiskunnan palveluiden siirtyessä yhä enenevässä määrin tietoverkkoihin, tulee myös verkkoihin kohdistuviin uhkiin kokonaisuutena kiinnittää enemmän huomiota. Tarkoituksellisin verkkohyökkäyksin saatetaan pyrkiä myös heikentämään valtion päätöksentekojärjestelmien tai esimerkiksi rahaliikenteen toimivuutta. Viranomaisten yhteistoimin tuleekin seurata yhteiskuntamme teknistymistä ja varautua erilaisiin tietoverkkouhkiin. 

Pintapuolisen Kauhajoki-analyysini päätteeksi haluan vielä korostaa, että sisäisen turvallisuutemme suurin uhka on syrjäytyminen. Ei siis järjestäytynyt rikollisuus, ei terrorismi, ei sodat, ei internet-maailma, vaan syrjäytyminen. Se luo pohjaa ja mahdollisuuksia monille ei-toivotuille kehitystrendeille, kuten raa’alle väkivallalle ja ääriryhmittymille. Tämä merkitsee sitä, että vastatoimien täytyy olla pitkäjänteisiä ja koko yhteiskuntaa ravistelevia sekä ennen kaikkea kaikkien yhteisvastuuta vaativia.

Tarvitaan kansallista yksituumaisuutta, välittämistä ja toistemme auttamista. Nuoriso on tulevaisuuden yhteiskuntamme selkäranka. Olipa kyseessä sisäinen tai ulkoinen turvallisuusuhka, meidän on voimakkaasti panostettava siihen, että lapsista ja nuorista kasvaa vastuullisia aikuisia ja yhteiskuntamme tulevaisuuden turvallisuudentekijöitä. 

Sotiemme veteraanit ovat olleet meille kaikille kunnioitettavia esimerkkejä. He ovat opettaneet meille yhteisöllisyyttä. Heidän kokemustensa kautta tiedämme, mitä tarkoittaa ”kaveria ei jätetä”. Kansallinen kriisinsietokykymme on pitkälle riippuvainen siitä arvomaailmasta, jonka nykynuoriso omaksuu. Meidän kaikkien vastuulla on välittää tämä veteraanien ajattelutapa myös nykyisille ja tuleville sukupolville.

Hyvät avajaisvieraat!

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa valmistellaan parhaillaan. Sisäisen turvallisuuden ylläpitämistä koskevaan merkittävään vastuuseensa viitaten, myös sisäasiainministeriö on halunnut ja haluaa olla osaltaan vaikuttamassa selonteon linjauksiin. Valmisteilla olevan aineiston käsittely ei ole tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista, mutta kuitenkin kiinnitän huomionne yhteen sisäasiainhallinnonkin kannalta keskeiseen tehtäväalueeseen – siviilikriisinhallintaan.

Suomi osallistuu kansainväliseen siviilikriisinhallintaan päämääränään edistää kriisialueiden kehitystä kohti demokratiaa, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden kunnioitusta, hyvää hallintoa sekä toimivaa kansalaisyhteiskuntaa. Käytännössä toiminta on asiantuntijoiden kouluttamista ja lähettämistä kriisialueille sekä alueille, joilla demokraattiset ja oikeusjärjestelmän rakenteet kaipaavat ulkopuolista tukea. Toiminta kattaa eri alojen, kuten poliisitoimen, oikeuslaitoksen ja yleishallinnon tarkkailu-, koulutus- ja neuvontatehtäviä.

Suomen kannalta keskeisin toimija siviilikriisinhallinnassa on Euroopan unioni. EU:lla onkin kaikki kriisinhallinnan elementit työkalulaatikossaan. Sisäministeriö osallistuu aktiivisesti ja aloitteellisesti erityisesti EU:n siviilikriisinhallinnan kehittämiseen. Valtioneuvosto hyväksyi elokuussa siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian, jonka mukaisesti Suomi pyrkii laajentamaan osallistumistaan siviilikriisinhallintatoimintaan.

Sisäasiainministeriön tehtävänä on ylläpitää ja kehittää siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksia sekä toteuttaa osallistuminen ulkoasiainministeriön päättämiin siviilikriisinhallintaoperaatioihin. Tällä hetkellä Suomella on 130 asiantuntijaa lähes 30 operaatiossa. Vielä tämän vuoden aikana Euroopan unionin kokonaisvaltainen oikeushallinto-operaatio, EULEX Kosovo, tulee lisäämään asiantuntijoiden määrän lähelle strategian määrittämää tavoitetasoa, 150 henkeä.

Kriisinhallintaa kehitettäessä eri tahoilla korostetaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. ”Comprehensive approach” on myös Suomen linja. Sen mukaisesti siviilikriisinhallinnan toimia hoidetaan yhtäaikaisesti ja koordinoidusti sotilaallisen kriisinhallinnan kanssa.

Kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuus edellyttää avointa suhtautumista eri toimijoihin ilman itsekästä reviiriajattelua. Kaikille toimijoille on kriisialueella tarvetta ja myös tilaa. Kansainvälisellä tasolla raja-aidat tuntuvat olevan korkeimmat siviili- ja sotilastoimijoiden välillä. Suomessa eri hallinnonalojen välinen yhteistyö on kuitenkin jo nyt toimivaa ja voimme tässäkin suhteessa toimia esimerkkinä useimmille valtioille.

Meidän kriisinhallintaosaamisemme arvostus johtuu vankan ammattitaidon ohella myös siitä, että sotilaallisessakin kriisinhallinnassa henkilöstö on vahvasti reserviläistaustaista ja muodostaa siten laajan otoksen yhteiskunnastamme. Henkilöstö edustaa siten monipuolista arvomaailmaa, jota kriisinhallintatyössä tarvitaan.

Yhteistyötä tulee kuitenkin kehittää edelleen. Esimerkiksi tutkimuksen, koulutuksen ja logistiikan alueilla on mahdollisuuksia yhteistyön syventämiseen. Hyvä esimerkki siviili-sotilasyhteistyön kehittämistahdosta on alkukesällä perustettu Puolustusvoimien Kansainvälisen keskuksen ja Kuopiossa sijaitsevan, sisäasiainministeriön alaisen, Kriisinhallintakeskuksen yhteinen osaamiskeskus, joka yhteisesti määritetyin tavoittein ja keinoin luo kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kansallisia ja kansainvälisiä valmiuksia.

Hyvät maanpuolustuskurssin osanottajat!

Onnittelen teitä pääsystä maanpuolustuskurssille. Valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat kansainvälisestikin vertailtuna ainutlaatuinen ikkuna arjen turvallisuuden ja kansallisen varautumisemme keskeisiin kysymyksiin.

Kurssi on myös hyvä esimerkki verkostomaisesta työskentelytavasta eli tavasta, jolla Suomi on hoitanut haasteellisia turvallisuusasioitaan jo läpi vuosikymmenten.

Oman puheeni tarkoitus oli ehkä hieman perinteistä poiketen osoittaa, että kansallisessa varautumisessa tarvitsemme vahvaa yhteistyötä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Yhteiskuntamme ja maailman teknistyminen aiheuttaa yhteistyölle omia lisähaasteitaan.

Seuraavien viikkojen kuluessa pääsette kuuntelemaan maamme johtavia asiantuntijoita turvallisuuden eri osa-alueilta sekä tutustumaan käytännössä lukuisiin mielenkiintoisiin vierailukohteisiin.

Siispä kuunnelkaa, pohtikaa ja keskustelkaa. Kyseenalaistakaa asioita, pistäkää luennoitsijat tiukille. Toivotan teille antoisaa aikaa meidän kaikkien kannalta keskeisten turvallisuuskysymysten parissa.

Takaisin Tulosta sivu