Ihmiskauppa

Ihmiskauppa tarkoittaa henkilöiden värväämistä, kuljettamista tai vastaanottamista hyväksikäyttötarkoituksessa. Hyväksikäytön muotoja ovat muun muassa prostituutio ja muu seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkotyö ja elinten poistaminen. Ihmiskaupan mahdollisuuteen viittaavat esimerkiksi riippuvuuden tai turvattoman aseman hyödyntäminen, väkivalta tai sillä uhkailu, liikkumisvapauden rajoittaminen ja erehdyttäminen työn luonteesta tai ehdoista.

Sisäasiainministeriö vastaa valtioneuvoston vuonna 2008 hyväksymän ihmiskaupan vastaisen tarkennetun toimintasuunnitelman toimeenpanon koordinoinnista. Kukin ministeriö vastaa omaan hallinnonalaansa kuuluvien toimenpiteiden toteutuksesta ja seurannasta. Ihmiskaupan vastaista yhteistyötä tehdään myös kansainvälisellä ja EU:n tasolla. Viranomaisia velvoittavat useat kansainväliset sopimukset ja EU-säännökset.

Ihmiskaupan uhreille tarkoitetun auttamisjärjestelmän toimintaa koordinoivat Joutsenon ja Oulun vastaanottokeskukset. Auttamisjärjestelmä voi tarjota uhreille erilaisia palveluja ja tukitoimia. Ulkomaalaiselle, jonka voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi, voidaan tietyin edellytyksin myöntää myös oleskelulupa.

Ihmiskauppatapauksia on havaittu Suomessa vähän ja tuomioita ihmiskaupasta on annettu vain muutamia. Ihmiskaupan mahdollisuus otetaan kuitenkin huomioon myös useiden muiden rikosten yhteydessä. Viranomaiset kiinnittävät erityistä huomiota ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja siihen, että mahdolliset ihmiskaupan uhrit saavat apua.

Tarkempaa tietoa ihmiskaupasta ja ihmiskaupan uhrien auttamisesta saa viranomaisten ja järjestöjen yhteistyössä laatimalta www.ihmiskauppa.fi -sivustolta.